Terve yhteenkuluumisen tunne?

Mä olen niin juntti, että on pakko kysyä, mitä tämä yleisesti viljelty ihqu tarkoittaa ja mistä sanoista se tulee?

 

Elä välitä minäki vihaan pississlangia mut oli ihan pakko tohon vetää se aikokainen sana jonka kyseisestä kielestä tunnen :-D

 

Matin kommentti ihmisestä laumaläimenä pitää paikkansa hyvin. Tietty on poikkeuksia, mutta ihmisten kirjo on niin laaja (+ paljon peitellään ns. normaaliuden taakse) että monensorttista mahtuu maapalloa tallaamaan. Ja yleensä samoista asioista kiinnostuneet ja muuten samoin ajattelevat ihmiset muodostavat erilaisia yhteisöjä ja porukoita.

En osaa sanoa mitä pourukoita nyt kukakin tarkoittaa mutta on olemassa porukoita joihin kuulun ja sellaisia joihin en halua kuulua. Ja sitten on paljon porukoita joista en välitä sen suuremmin suuntaan tai toiseen. Sen tarkemmin en ole koskaan miettinyt, mutta kiinnostavan asian lisäksi näkisin että mukana olevien ihmisten pitää olla kiinnostavia ja kohtuullisen aikuisia.

Ihmistasolla: Mielenkiintoisia saa ja pitää olla, mutta liiallinen lapsettaminen tai peeloilu ei vakuuta eikä huvita. Uutisryhmien +foorumeitten seuranta noin 15 vuoden ajan on jo opettanut ettei kannata tuhlata aikaansa tai energiaansa vastailemalla kaikenlaisille idiootti-pelleille, niitä riittää aina. Ellei joku asia kerralla parilla jollekkulle uppoa niin sen voi sitten jättää omaan rauhaansa.

 

Minun mielestä näyttää taas siltä, että haet hirveästi huomiota. LUPASIT tuolla äänestyksessä olla jonku aikaa hiljaa, mutta mitä tapahtui? Aivan päinvastainen reaktio. Olet vissiin aika paksukalloinen mies? Et ole oppinut yhtään mitään. Muistatko yhtään miksi joskus jotkut ovat hermostuneet/kyllästyneet sun paasaamiseen forumeilla?

Ja älä nyt käsitä väärin. En ole hyökkäämässä sinua vastaan. Hämmästyttää vain, että miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää...

 

Niin, voi olla, että olen väärässä, mutta minusta Jari on ainut, joka kokee täällä itsensä kiusatuksi ja ulkopuoliseksi ja näitä erilaisia valitus-/protestiketjuja on täällä nähty melkein yhtä paljon, kun lupauksia siitä, että kyseinen kirjailija on hiljaa lähiaikoina.

Ei taida keskustelut ja äänestyksen paljon auttaa, banni lienee ainut lääke, jos omasta päästä tai/ja apteekista ei sopivanpaa lääkettä löydä.

 

Alkaa kuulostaa naisten jutuilta. Kiukutellaan eikä kerrota miks ja sitte kun kysyy ni vastaus on "En kerro jos et tiedä"

 

Sellaiset ihmiset, jotka eivät ole laumaeläimiä, ovat erakoita. He elävät mahdollisimman irrallaan muista. Ihminen, joka kirjoittaa keskustelupalstoille, ei voi olla erakko. Toisaalta sanan laumaeläin sijasta voisi puhua ihmisistä ja heidän sosiaalisista verkostoistaan. Ihminen ei kuulu vain yhteen laumaan, vaan useampaan. Joillekin ryhmän etu on tärkeämpi kuin oma, toisille se ryhmässä olo ja ryhmän kanssa tekeminen on tärkeämpi, kuin ryhmän tavoite. Joillekin oma etu on tärkein ja he yrittävät ohjata ryhmää haluamaansa suuntaan. Minä kuulun useampaan yhdistykseen. Jokaisessa yhdistyksessä on kaikkiin näihin ryhmiin kuuluvia ihmisiä, ominaisuuksien voimakkuus vaihtelee paljon.

Jotta voisin kertoa esimerkin sitomatta sitä kameralaukun henkilöihin, voisin keksiä luonnonsuojelukerhoon liittyvän esimerkin. Sellaisissa yhdistyksissä joillekin tärkeintä on se, että suojellaan luontoa ja keskitytään siihen johtavaan toimintaan. Toisille voi tärkeää olla vaikka sammakoiden suojelu, mutta he käyttävät siihen yhdistystä. Joku taas haluaa päteä ja pyrkii kerhon puheenjohtajaksi, itse asialla ei välttämättä ole väliä. (viimeksimainituista muuten tulee isona eu-poliitikkoja). Yhteistä kaikille tuollaisessa kerhossa toimijoille on yksi asia: halu toimia muiden kanssa. Sellainen ihminen, joka sanoo, ettei kuulu laumaan, ei tule yhteistoimintaan.

Kameralaukku on selkeästi sosiaalinen verkosto. Täällä keskustelevat ovat väkisin osa sitä, vuorovaikutuksessa muitten kanssa. Siis laumaeläimiä.

 

: D

 

Noniin...!

Aloitit Jari ilmeisen hyvän ketjun!

Tosiaan - ihminen tarvitsee sosiaalista verkostoa ihan perusasioihin. Yhteenkuululuvuuden tunne on yksi niistä. Myös silloin, kun ihmisellä on vaikeaa, eli häntä esimerkiksi vituttaa suunnattomasti, hän tarvii vertaistukea, tai jonkun toisen ihmisen jolle purkaa tuntemuksiaan. Tällainen vertaisryhmä voisi olla vaikkapa "Canonistin ancea lapsuus"

Pistän tähän kuvaterveisen muodossa vähän kuvia aiheeseen liittyen. Ensimmäisen kuvan nappasin Fiat Ducaton takaloossissa moottoritiellä jossain tampereen ja toijalan välissä eilen iltapäivällä. Pelotti helvetisti, kun kuski ei ollut ihan perillä asioista, mutta onneksi kuvan sympaattinen takkutukka oli kaverina - ei tarvinnut olla yksin Toinen kuva on keikkapaikan päkkäriltä. Keskellä kuvaa on keskisormi. Näyttääkö tuo vittuilulta, olisiko minun pitänyt loukkaantua siitä? Vai näyttikö tuo kaljupää edes keskisormea minulle ?! Ei, ja ei. Meillä oli helvetin kivaa, vaikka toisillemme vittuillaankin kokoajan.





Nyt kiireesti seuraavaan paikkaan Olisipa tämä ketju yhtä asiallinen vielä illalla kun tulen katsomaan, mitä ihmiset ajattelevat itseistään ja toisistaan ------->

 

Edit: Luin ketjun uudestaan. Poistin asiattoman ja turhan postaukseni.

 

muutama ajatus virtuaalielämästä ja todellisuudesta.
minulla on vahva epäilys siitä että tulen olemaan "kalkkis" tässä aiheessa melko pian, vaikka nyt olenkin loppuunpalanut it-hörhö, nettiriippuvainen ja paljon roikun esim. täällä.
Jossain kohtaa esim. kun mun lapset on "pelikentällä" mulla ei enää riitä hahmotuskyky ajan hengestä ja virtuaalisuudessa voi olla asioita jotka koen väärin.
esim. verkostoitumisesta paljon puhutaan ja virtuaaliystävyys voi olla seuraavan sukupolven vaatimus.
perspektiiviä voi saada siitä jos miettii nyt jo haudan viileyteen pääsyä odottavan heittävän rentoa tekstariläppää... tai nettikauppaa.
ja voi siis olla että minun spekulaationi virtuaalisuuden ja todellisuuden rajasta on yhtä humoristista kuin sian spekulointi satelliitista.

 

Minä en halua kuulua mihinkään jengiin. Olen jokseenkin äärimmäinen individualisti. Minua ei ahdista eikä mielipiteisiini vaikuta mitä mieltä kuka tahansa teistä tai muistakaan on minusta, näkemyksistäni, kuvistani, vaatteistani, kampauksestani tai varpaankynsistäni. Mutta toisaalta minulla on ärsyttävä tapa tulla toimeen melkein kenen kanssa vaan ja tykkään tutustua niihin muiden mielipiteisiin puhtaasti filosofiselta kannalta. Tai väitellä ja riidelläkin, jos niikseen tulee.

Metsillä on taipumus vastailla niinkuin niihin huudetaan. Jos tulee kuraa silmille enemmän kuin haluaisi, kannattaa katsoa peiliin. Totta kyllä, että jotkut tyypit ovat ärhäkämpiä heittämään sitä kuraa ja joillain on kovempi tarve olla heidän kanssaan samaa jengiä, mutta niidenkin kanssa on vaan pärjättävä. Ei muita ihmisiä pysty muuttamaan, mutta omaa asennettaan pystyy.

Minäkin olin aikoinani oikeasti koulukiusattu ja sen verran siitä on jäänyt traumoja, etten nykyään isommalti öykkäreitä kumarra. Enimmäkseen kuitenkin ihmisten välinen kanssakäyminen on rentoa ja mukavaa, ainakin minulla.