Voiko olla mahdollista, että linssin terävyys / mikrokontrasti muutuu kun kuvattavan kohteen etäisyys kamerasta muuttuu? Kuvaan laakafilmille ja käytössä on Yashinon 127mm f/4.7 linssi jostain 50 tai 60 -luvulta. Potrettikuvissa linssi tuntuu todella terävältä, kuin rollikalla tai hasselilla kuvaisi (molemmista kokemusta). Maisemakuvissa samaa terävyyden tuntua ei ole (hasselilla ja rollikalla oli!). Onko epätavallista, että linssi on hyvä toisella osa-alueella ja huono toisella? -samuli
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Huomasin samaa aikoinaan Pentax 645:n 120mm makroputkella. Läheltä pirullisen skarppi, kauemmas tarkennettuna melkoisen pehmeää huttua. Makroputken kanssa tuon nyt ymmärtää ainakin, lähikuvaukseenhan se on optimoitukin.
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Tossa hajavalojutussa voisi olla aika paljon järkeä. Suurimman osan potreteista olen ottanut varjossa / sisällä kun taas maisemakuvat enimmäkseen kauniissa kesäsäässä (eli kovassa valossa). Lisäksi maisemakuvissa tulee käytettyä usein yhtä tai useampaa filtteriä kun taas potreteissa en yleensä ole käyttänyt mitään. Eli voisiko pehmeys johtua siitä, että linssin sisäiset heijastukset pehmentävät kuvaa kovassa valossa, vaikka yksittäisiä isompia heijastuksia ei kuvassa näkyisikään..?
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Kokeiles ensin ottaa vaikka vaan yksi kuva samankaltaisessa valossa myötävaloon ilman mitään filttereitä. Jos edelleen näyttää softilta niin sitten "vika" voi tosiaan olla objektiivissa. Ensimmäiseksi epäilisin kuitenkin vvs:n puutetta ja filttereiden määrää/laatua.
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Micro Nikkor 55 mm f/3.5 Auto kuuluu varmaankin samaan sarjaan. Erittäin terävä lähikuvissa, melko heikko normaalilla/pitkillä etäisyyksillä. Ihmettelinpä tuota monet kerrat kun en meinannut uskoa.
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Juu tuota, mistä juuri tämä havaintosi sitten johtuukin, yleisesti ottaen optiikoissa on optimointinsa etäisyyden mukaan. Useissa objektiivirakenteissa tasaisen toistolaadun aikaansaaminen läheltä kauas on mahdotonta ja jo suunnittelupöydällä on valittava tarkoituksenmukainen kompromissi ja painotus. Tästä en kuitenkaan tiedä tämän enempää, ja tämäkin vastaus edellytti suurta ponnistelua pyrkiessäni tosiin lauseisiin aiheessa. Mutta tämä taisikin olla Samulille selvää, sillä jotenkin mietin aloituksen kysymyslauseita tavallaan retorisina, joihin vastaukset kuuluisivat voi olla mahdollista ja ei ole epätavallista. Mainittua piirtoympyrän vaikutusta en oikein tajunnut muuta kuin linssiin kuva-alan ulkopuolelta tulevan valon kautta. Esimerkiksi ison koon objektiivi kinofilmillä kannattaisi vastavalosuojalla suojata läheltä käytettävää filmialaa. Mutta eikö tällöin se ison filmin kuva olisi vastaavasti heikompi, ja kinolla kinon vastavalosuojalla saatu kuva kontrastikkaampi?
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Micro-Nikkoreista tämä http://www.momentcorp.com/review/nikmicro55f35_pre-ai.html on artikkelien (en löytänyt just linkkiä) mukaan parhaimmillaan juuri lähikuvauksessa ja äärettömään pehmeämpi. Yllätys on se, että 2,8-valovoimaisilla, uudemmilla kuvaaminen kauas antaa paremman suorituskyvyn kuin lähikuvaus, vaikka linssin nimessä on macro. Mitä lie kaupallisuutta? Piirtoympyrästä sen verran, että ison koon objektiivilla heikommat reuna-alueiden toistot jäävät kennon/filmin ulkopuolelle, joten kuvatessa "syödään pullasta rusinat". Esim. Hasselin optiikoilla vinjetoivaa osaa ei käytetä, joten kuva on nurkasta nurkkaan valotukseltaan tasainen.
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Vastavalosuojaa ei ole tullut käytettyä... Mutta onko sillä vaikutusta sivu- tai sivumyötäisessä valossa?
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Sana vastavalosuoja on käännöstermi ja antaa sen mielikuvan, että se toimii vain about vastenaurinkoon. Kyllä esim. rakennuksesta myötäaurinkoon kuvattaessa heijastuu jos jonkinsuuntaisia säteitä ikkunoista, pelleistä yms. Jokainen hajasäde voi heikentää kontrastia. Tästä syystä kannattaa käyttää vastavalosuojaa aina. Siitä on vain hyötyä. En tiedä olosuhteita, jossa siitä olisi haittaa.
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Kun kuvaa mitä tahansa kohdetta ison koon / keskikoon optiikalla, käytetään vain parasta osaa, keskiosaa. Tämä lähikuvaukseen sopivammuus riippuu (muistaakseni) siitä, että kromaattinen aberraatio on sovitettu jollekin etäisyydelle. Sitä ei voi optimoida kaikille kuvausetäisyyksille vaan tehdään valinta. (Hyvänä esimerkkinä APO-Telyt 3,4/180R, joka on optimoitu äärettömälle) Yleistäen: yleisobjektiivilla läheltä kuvatessa eri aallonpituuksien (värien) polttopisteet eivät kohtaa. Punaiset eroavat eniten ja se näkyy epäterävämpänä kuvana. Lähikuvausobjektiivilla ne kohtaavat läheltä kuvattaessa. Vastavuoroisesti lähikuvausoptiikalla ei saa huipputeräviä kuvia kaukaa, koska aallonpituuksien polttopisteet eivät kohtaa (eri väreillä on tarkasti ottaen eri polttoväli). Palkkikameroiden laseissa ominaisuudet korostuvat. G-Claroneilla on helppoa kuvata läheltä, samaten Apo-Ronareilla. Niillä voi ottaa myös maisemakuvia aukolla 16. Muilla ei tule jälkeä. Symmareilla taas kuvataan kaukaa. Hifistelyssä siis eri kuvausetäisyyksille on omat lasinsa, vaikka valovoima ja polttoväli numeroina olisivatkin samoja. Se, että piirtoympyrän halkaisija kasvaa lähikuvauksessa, on oma lukunsa. Vaikutus kuvan laatuun ei ole yhtä merkittävä.
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Potretissa ei vielä kauheasti vetämää ole, mutta kenties kohde keskellä. Ja ehkä puheenaolevista maisemista erottaa paremman toiston keskellä kuin reunoissa.
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? mirrored huomasi vauhtisokeuteni. Olin kirjoittamassa, että kun kuvaa kinarikoon kameralla ja keskarin optiikalla tai LF-optiikalla, niin ... ... Palkkikameralla käytetään ilman säätöjä vain piirtoympyrän keskikohtaa. Laidoille mennään kun ruuvataan raameja. Joillakin linsseillä vinjetointi ja toiston pehmeys alkaa näkyä negalla. Valintakysymys : jos ei hyväksy ilmiötä, ei kaatuvia viivoja ja terävyystasoa säädetä ja kuva jää ottamatta
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Hei hyvin virkoit! Siis lukea. Kysyttiin miksi maisemassa on huonompi kontrasti. Ei mainittu , ainakaan vielä, että maisemakuvasta huomaisi keskialueen paremmuuden tai vaikka keskellä olisikin jopa yhtä hyvä toisto kuin potretissa. Ei meille ole kerrottu, eikä kuvia näytetty. Jos maisemakuvassa, myös keskellä, on huonompi kontrasti kuin potretissa, kyse täytyy olla muusta tekijästä. Nyt tämä tuntuu jankkaukselta, mutta tuli tosiaan yllätyksenä tuo juu juu -asenne. Jos minua kehoitit lukemaan. Jees, siis yv:llä kysyin unohtuiko jotain, kun tämä lause näytti käsittämättömältä: YV:ni oli tällainen: Ihan kuin tästä puuttuisi jotain: "Kun kuvaa mitä tahansa kohdetta ison koon / keskikoon optiikalla, käytetään vain parasta osaa, keskiosaa." Miten niin? Voihan objektiivi olla sellainen, ettei siinä ole juuri ylimääräistä kokoa piirtoympyrässä. Kimmo
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Hasselbladin objektiiveissa ei ole siirtovaraa oikeastaan ollenkaan, joten ne piirtävät koko kuva-alalla sen minkä (loistavasti) piirtävät. Esim. 80 mm:n Planarin siirovara on alle 10 mm ja vaikkapa 40 mm:n Diatagonilla raflaavat 0 mm. T. K
Vs: Terävä lähikuvissa, pehmeä maisemissa? Pyydettiin kuvaesimerkkiä. Kaivelin arkistoista pari unholaan jäänyttä turistiräpsyä, jotka ehkä tukevat sitä ajatusta, että kamerani linssin terävyys putoaa julmasti kovissa valaistusolosuhteissa. Molemmat kuvat samalta reissulta ja kehitetty täsmälleen samalla tavalla. Samankokoiset alkuperäistiedostot. Kroppi on molemmissa kuvan keskeltä 200% suurennoksella photoshopissa. Kirkon pimeydessä otettu kuva on keskeltä selvästi terävämpi. Maisemakuva on otettu keskipäivän valossa (ständikehityksestä huolimatta kivistä löytyy paljon miltei puhki palaneita alueita). Vai kuvittelenko vaan..?