Järjestelin tuossa päätäni ja tulin tällaiseen tulokseen, kuvasta prosessina. Jaoin kuvan kuuteen osaan joita kaikkia tarvitaan useimmiten kuvan hyvän syntymiseen. Niiden tärkeys järjestys on vaikea määritellä joten laitoin ne aika järjestykseen. 1. Idea ja sen suunnittelu Mitä kuvataan, joskus jopa miten kuvataan. 2. Järjestelyt Sopia mallin kanssa aikataulusta, mennä maiseman, linnun yms. luo. 3. Ajoitus Valon suunasta tai onko aurinkoa yleensä, linnun laskeutuminen, muikea ilme. 4. Kuvaaminen Objektin valinta yms. Asetukset manuaali tai auto on merkityksetön muuten kunhan ne on oikein. 5. Käsittely Kuvan parantaminen alkaa olla jo käytäntö? 6. Kohderyhmä Niin kenelle tai missä kuva esitetään on merkityksellinen ja tämän on hyvä sisältyä jo vaiheeseen 1. Idea ja sen suunnittelu Tässä tämä mitä olen yrittänyt selittää, eli jos joku noista pitää nostaa tärkeimmäksi niin minä nostaisin tuon no: 1. Idea ja sen suunnittelu. Toki on olemassa sattumaa ja tuuria jos kamera on mukana ja jotain ennakoimatonta tapahtuu. Kommenttia missä olen väärässä?
1. Ei välttämättä. Monet parhaista kuvista syntyvät kun ottaa vaan kameran mukaan ja katsoo eteen tulevia asioita sillä silmällä. Tietenkin voi myös olla kohde, jonka ennestään tuntee, ja jota menee vartavasten kuvaamaan, tai joku aikarajoitettu tapahtuma tms., jolloin voi suunnitella. 2. Tai sitten ei. "Hitto, lähdenpä kameran kanssa hortoilemaan korpeen" on usein se järjestelyn taso. 3. Tai vaihtoehtoisesti vallitsevan ajan (valon) hyödyntäminen parhaimmalla tavalla. Joskus voi pistää paikan mieleen ja tulla ilta-auringossa tai mikä sitten erityisesti sopiikaan takaisin. 4. Loputon viidakko. Tarkoititko objektiivia? Objekti tietysti tarkoittaa kuvauskohdetta. Ei ole määriteltävissä numeroina ja sääntöinä, mutta sääntöjen rikkominen on tärkeää siitä huolimatta. 5. Ei suinkaan. Jälkikäsittely on tarpeen, enkä minä anna kameran hoitaa sitä, vaan haluan vahtia tapahtumaa. Eli en kuvaa JPG:tä vaan NEF:iä ja hoidan terävöityksen itse. Mutta varsinaista parantelua teen hyvin harvoin. Minä kuvaan asioita sellaisena kuin ne ovat, en sellaisena kuin ne näyttävät muovisimmalta. 6. Ehdottomasti ei koskaan ikinä missään saa huomioida kohderyhmää, jos tekee valokuvataidetta. Tuloksena on sielutonta paskaa. Maksaja pitää huomioida, jos tekee hänelle työsuorituksen. Hän haluaa yleensä sielutonta paskaa omien tarpeidensa mukaan räätälöitynä. Taidetta tehdään aina itselle. Jos itse diggaat, niin moni muukin diggaa.
Ihan hyvin jäsennelty ajatusrakennelma tiellä kohti hyvää valokuvaa. Ensimmäisen kohdan merkitys lopputuloksen kannalta on ratkaisevin, itse asiassa itse kuvaaminen on vain rutiini toimenpide. Tokihan sattumaltakin syntyy kelpo kuvia, mutta monestihan ne jää joltakin osin vajavaiseksi. Ja tässähän pohdittiin juuri hyvän valokuvan syntyprosessia... 6. kohtaa en ole ikinä tuuminut, ainakaan tietoisesti, enkä pidä sitä ollenkaan tärkeänä. Itselläni on vielä ottamatta se hyvä kuva...