Teltta on Hälvälän maastossa ja lentokentän puolella, itse -80 luvulla tuli telttailtua samoissa maastoissa.
^ Eipä kyllä ainakaan meikäläistä houkuttelisi, vaikka kamiinan savutötteröstä tupruaisikin savua. Ei ole kyllä minkäänlaista kaipausta armeijan leireille, vaikka joku kapiainen armeijan alkupuheenvuorossaan alokkaille väittikin jotain tämmöistä, että: ”Sitten kun näitä hetkiä täällä jälkeenpäin muistelette, niin huomaatte, että tämä aika täällä armeijassa oli elämänne parasta aikaa” – HAH!
No hemmetti! Tunnistin, vaikka sen 11 kuukauden aikana tuli telttailtua lukuisissa muissakin maastoissa ympäri Päijät-Hämettä, mutta myös Kaakkois-Suomessa Haminan maisemissa, Lelu, Kattilainen, Nopala, Onkamaa, Klamila, Pahkajärvi, ym… Hämeen Ratsujääkärit yöpyivät tarvittaessa vaikka ojassa. Hälvälän puolijoukkueteltat olivat juhlaa. Oltiin maastossa paljon.
Meillä oli vielä jokunen vuosi sitten tapana mennä pikkuporukalla hiihtelemään jonnekin merelle. Hiihdettiin johonkin sopivaan saareen, lyötiin teltta pystyyn ja vietettiin laatuaikaa (ainahan se kotiolot voittaa...) muutama vuorokausi. Useimmiten käytännön syistä koulujen talviloman aikaan helmikuun lopulla. Joskus oli kylmäkin, mutta kun kaminassa pidettiin tulta läpi yön, nukkuminenkin sujui hyvin. Sitten siirryttiin Päijänteen kansallispuiston laavuille, ja nykyisellään kalakerhon majalle samoihin maisemiin.
Ns sissitelttatyyppisessä majoitteessa on lämmin kovillakin pakkasilla kunhan kamiina palaa ja puuta riittää. Lämpö ja mukavuuden puute ei näissä majoitteissa koskaan tullut rajoitteeksi.
Tulihan niissä sotaväen teltoissa 11 kk aikana yövyttyä, eikä niistä yöpymisistä mitään huonoja muistikuvia jäänyt, muistoja kylläkin. Myöhemmin meillä oli pienellä kolmen hengen porukalla tapana tehdä usean päivän hiihtoretkiä pohjoisen kairoissa. Yövyimme laavussa ja rakotulet antoivat lämpöä porukalle. Rakotulen päädyssä pikkutuli iltasapuskan tekemiseksi. Oli mahtavaa makoilla makuupussissa ja katsella tulta ja sen takana leviävää mustaa avaruutta. Siinä melkein saattoi kuvitella matkustavansa avaruuden yksinäisyydessä. Turvekammissa yöpyminen oli jo ylellisyyttä, mutta kuuluu eri tarinaan kuin telttaretket.
Onhan kamiinalla lämmitetyssä puolijoukkueteltassa goisiminen ihan luksusta. Joku loue tai havulaavukin menee rakovalkealla mukavasti poislukien kovat pakkaset. Jos yöllä meni yli -20 asteen tuntui palelevan ihan riittävästi, ettei tarvinnut juuri nukkua.
Kivahan teltassa on kunhan kipinämikko ei nukahda. Sitten kun teltta on purettu, voi hetkeksi tulla kaihoisa olo.