Vs: Televisiossa Tähän mielestäni liittyy myös eräs Hullussa jutussa esiin noussut asia. Toimittaja sanoi että koska maailma on täynnä toinen toistaan hienompia kuvia vaikkapa lehdissä ja mainoksissa niin mihin sitten tarvitaan vielä taidevalokuvaa. Monet tuntuvat odottavan että taidekuvat olisivat vielä monta astetta päräyttävämpää kuin mikään muu kuvamateriaali maailmassa. Sitten kun jalat ei menekään alta tai pökäle tipahda punttiin niin petytään, jopa tuomitaan taidekuvat turhiksi koska sanomalehdestä löytää omasta mielestään ihan yhtä hyviä tai parempia. Minulle riittää että taidekuva on erilaista kuvamateriaalia kuin nuo kaupallisista lähtökohdista toteutetut kuvat. En oletusarvoisesti odota että taide olisi jotenkin huikeampi elämys kuin vaikkapa jännittävä playstation-peli. Minulle riittä se että mennessäni taidenäyttelyyn saan todennäköisesti nähdä jotain muuta kuvaa kuin Brad Pittin naaman tai H&M-mainoskuvia. Neulanreikäkuvaa ei välttämättä ihan heti näy bussipysäkkimainoksissa mutta kosmokselle kiitos että saan nauttia sellaisestakin kuvamateriaalista netin tai gallerian välityksellä. Jos sanoo taidekuvia turhiksi siksi että hienoja kuvia on olemassa muuallakin, niin voi yhtä hyvin sanoa että lätkä on paskaa koska se ei ole tennistä. Taidekoulut ja muu kulttuurielämä ansaitsevat olemassaolonsa mielestäni samasta syystä. Ne ovat olemassa tuottaakseen lähtökohdiltaan erilaista materiaa, ajatuksia, teorioita ja ihmisiä kuin vaikkapa talouselämän suunnalta syntyvät aloitteet.
Vs: Televisiossa Yksi asia tässä keskustelussa on jäänyt hieman hämäräksi. Ja se on se että miksi institutionaalinen taiteilijakoulutus on valokuvataiteessa monien kirjoittajien mielestä välttämätön? tai taiteessa ylipäätään? käsittääkseni se on varsin uusi ilmiö kaikkiaan. Olisiko sillä nykymuodossaan ikää parikymmentä vuotta. Ainahan taiteilijoilla on ollut oppipoikia joista on sittemmin tullut oppi-isäänsä suurempia mestareita (tai he ovat nähneet nälkää ja/tai vaihtaneet alaa), mutta valtion rahoilla organisoitu taiteilijakoulutus ainoana oikeana taiteilijoita tuottavana instituutiona on aika uusi ja sosialistinen ilmiö. Se on sinällään itse itseään ja konsensusta ruokkiva systeemi, koska varsin suuri osa alan työmahdollisuuksista on ko. systeemin sisällä. Se pakottaa ja ehdollistaa samankaltaisuuteen ja yhteisiin käsityksiin sekä näkemyksiin ja vaatii muiden systeemissä olevien hyväksyntää mukanaolijoilta, koska muuten ei aukene edes opiskelupaikka, saati sitten jatkossa systeemin luomat yhteydet tai opetuspaikat.... aisan yli potkijat eivät menesty tämän maan rajojen sisällä.... se varmaan on totta. Onko heidän työnsä sitten vähemmän taiteellista, on jo toinen juttu.. vai onko? Suurin osa ei niin kovin vanhoistakaan mestareista on käsittääkseni tähän nykysysteemiin nähden aivan "harrastelijapohjalta" itse oppineita ja uransa aikana erilaisilta itse hyväksi katsomiltaan kollegoilta eri kursseilla oppia hakeneita tekijöitä. Ja maailmalla heitä on yhäkin paljon. Ja uusia tulee. Meillä taas tunnutaan vannovan sen puolesta, että vain kouluista tulee oikeita taiteilijoita. Mitä minä monien vanhojen kuuluisimpien taiteilijoiden elämänkerroista tiedän, he eivät olisi olleet juuri sitä ainesta, jota nämä instituutiot nykyään pääsykokeiden kautta hakevat.... "yksi totuus" on valitetavasti meidän nykyisen yhteiskuntamme vallitseva piirre. Haastan hieman. Näille "taiteilijanaluille" voidaan kouluissa opettaa vain käsityötaidot. Eli he ovat sieltä valmistuessaan ammattitaitoisia käsityöläisiä. Taiteilijoita heistä tulee vasta myöhemmin kun tekevät jotain taidetta. Jos tulee. Galleristit eivät välttämättä (yleensä) hae pooliinsa oikeita taiteilijoita, vaan hyviä käsityöläisiä, jotka pystyvät toistamaan myyvän artikkelin piirteet töissään loputtomiin tai ainakin niin kauan kuin kyseinen trendi myy. Heille on ihan yksi hailea miten hyvää ko. taide on, kunhan se saadaan lanseerattua maailmalle ja myytyä. Miljoona kärpästä ei voi......... mutta myydäänhän tapettiakin paljon.... ja julisteita... ja.... eli onko se taiteen määritelmä, että sitä myydään jollekin porukalle sen vuoksi että se on jonkun nimeltä tiedetyn tekijän miljoonas samaa varioiva jutska? Monet hienoimmista historian tunnustamista taiteilijoista eivät todennäköisesti edes pääsisi näihin käsityöläisten tuotantolaitoksiin tänäpäivänä. Saati että he moisissa laitoksissa viihtyisivät.... Monet esimerkit todistavat, etteivät nämä institutionaalisten laitosten opettamat käsityötaidot ole mitään niin monimutkaista, ettei niitä voisi oppia muutenkin. Vaikka ihan itse ja yhdessä itse valittujen oppimestarien kanssa. Kursseja ja kouluja maailmalla riittää, jos niitä hakee ja haluaa. No...? Jyrik:lle: minusta nämä tämän jutun käsittelemät kuvat ja tekijät ovat enemmän kaupallisia kuin monet muut perinteisen kaupallisina pidetyt kuvauksen muodot. Lehti- ja dokumenttikuvalle voidaan nähdä käyttöä tiedonvälityksen arvopohjalta, mitään tunteita herättämätön galleria-taidekuva ratsastaa puhtaammin pelkällä tekijänsä nimellä ja galleristien markkinoinnilla, brändillä...... jos monet noista dokkarissakin esiteryistä kuvista eivät olisi nimekkäiden tekijöiden signeeraamia, et katsoisi mokomia räpsyjä edes tädin albumissa. Toki siellä on paljon hyvääkin, mutta liikaa näitä vaatteettomia keisareita..... tokihan tekijät ovat joillakin ansioillaan pinnalle päässeet, mutta se ei tarkoita, että kaikki mitä he tekevät tulevaisuudessa on hyvää... etenkin jos galleristien painostuksesta pitäydytään siinä minkä on havaittu myyvän. Ja kun päämääränä on vain ja ainoastaan myydä, niin taidekuva ei todellakaan ole pohjimmiltaan ei-kaupallista. Siinä ei auta prohvessoorien hämärät selitykset siitä mitä ko. työssä tulisi nähdä, jos se ei ilman selityksiä herätä katsojassa mitään tunteita. Tämä kehityskaari monien taiteilijoiden tuotannossa on klassinen juttu maalaustaiteen puolellakin. Ensin päästään pinnalle ihan hienoilla töillä, sitten kun saadaan nimeä ja ostava yleisö alkaa odottaa ao. taiteilijalta tietyn tyyppistä työtä, niin hän taantuu kopioimaan itseään... onko teille tuttuja loputtomalta liukuhihnalta valmistuneet Pohjanmaan pelto ja lato kuvat ja muut vastaavat jutut? Hänellekin tuli sitten haaskalta aterioivia, nimekkäitäkin, jotka maalasivat samoja lakeuksia... huomaatteko analogian näihin ao. ohjelman esittelemiin juttuihin? Tämä on tietty ihan kerettiläinen taiteenharrastajan kanta. Kyllä minäkin aidon lato-kuvan ottaisin seinälle, vaikka perintönä (ostaisi en), ne kun on hinnoissaan vieläkin. Mutta taiteena myönnän sen olevan paskaa... nimekästä paskaa. Sen arvo muodostuu signeerauksesta.
Vs: Televisiossa Kyse ei ole valtion rahoista, vaan koulutus sinänsä asetetaan kyseenalaiseksi. Vai onko? Onko tämä kuitenkin vain sitä "taas ajetaan pillurallia minun rahoillani" -juttua, joka lie se korkein demokratiassa nouseva ylevyyden taso ;-) Aina on ollut koulutusta, mutta kyseenalaiseksi asetetaan usein se koulutus, jossa ei itse ole ollut. Harva kai omia koulujaan jälkikäteen lyttää. Ainakin tiedot sen tekemiseen olisivat paremmat kuin seitsemänpäivää-tyyppisellä nenänkaivuulla tehdyt. Ehkä yksityiset, kalliit, ja siksi vain varakkaille tarkoitetut opinahjot olisvat vastaus terveelle taideilmastolle luodattavissa skenaarioissa. Tai ehkä niihin sitten saisi valtiolta opintukea, se olisi varmasti katellisille veronmaksajille paljon mukavampi aamutupakka-keskustelunaihe -että kuka sen sitten taas sisäpiirissä päättää?
Vs: Televisiossa Mistäs sinä tuon maksaja jutun otit? Siitä en kirjoittanut sanaakaan, toisaalta et sinäkään kyllä kommentoinut lainkaan sitä mitä kirjoitin. Luepa kokonaan, vaikka pitkä onkin. Kriittisyydelle voi olla muitakin syitä kun raha. Toisaalta, otit esille ihan oikean asian, miksi meidän pitäisi maksaa? onko se ihan varmaan että pitäisi? saataa olla, että pitää, mutta voi olla ettei pitäisikään. Voi olla että se että maksamme, luo tarpeettoman laajan apparaatin yhteiskunnan rahoilla, valmiit opintokokonaisuudet paisuvat tarpeettoman laajoiksi, unohdetaan työssä oppiminen joka on osa käsityön luonnetta. Ja se sitten että nämä valmistuvat luulevat heti olevansa taiteilijoita joiden työpanos on yhteiskunnalle äärimmäisen tärkeä saadessaan paperit käteensä. Käsityöläisinä he ovat tarpeellisia jos käsityö elättää heidät ympäröivässä yhteiskunnassa. Mutta taiteilijoina heidän pitää todistaa olevansa tarpeellisia sillä, että yhteiskunnan jäsenet heidät sellaisiksi tunnustavat ja haluavat nähdä heidän töitään. Taiteilijaksi ei voi julistautua tai valmistua mistään. Se on asema joka saavutetaan tai ei saavuteta. Ja eri henkilöt pitävät erilaisia henkilöitä taiteilijoina. Erästäkin paadella kävelijää en voi mitenkään pitää taiteilijana vaikka hän itse itsensä sellaiseksi julistaa ja jostain opinahjosta kuulemma valmistuu.... eikä riittävän moni pitänytkään häntä sellaisena, koska hänen taiteestaan ei ole kuulunut sittemmin yhtään mitään. Jos luulet kaikkien suomalaisten menneiden aikojen taiteilijoiden lähteneen yläluokasta, niin taidat erehtyä. Rakkaus taiteeseen ja tekemiseen sai heidät sitä opiskelemaan ja tekemään vaikka se vaati uhrauksia. En oikein ole varma tästä taiteilijoiden virkamieskoulutuksesta ja läänintaiteilijoista ja komiteoiden myöntämistä apurahoista taiteentekijöiden lähtökohtana..... minusta se tuottaa tarpeeseen nähden liian paljon taidealojen käsityöläisiä (kylläkin hyviä sellaisia, mutta yhtäkaikki liian paljon) ja liian vähän oikeita taiteilijoita.... ja heistäkin potentiaaliset jauhautuvat sitten kaupallisten gallerioiden rutistuksessa itseään toistaviksi... niin mitenhän heitä pitäisi kutsua uran tuossa vaiheessa... ? "Eero Nelimarkka syntyi Vaasassa 10.10.1891 nuorimpana räätäli Erkki Nelimarkan ja hänen vaimonsa Marian kahdeksasta lapsesta. Perhe oli vaasalaistunut työn perässä, vaikka vanhempien suvut olivat asuneet Alajärvellä 1700-luvulta alkaen. Eero kävi kansakoulun, meni sokerileipurin oppiin ja sai sällinkirjan Waasan tehdas ja käsityöläisyhdistykseltä 10.6.1907. Hänestä tuli "sälli sokerileipurin ammatissa"." "Emil Halonen: Maamme tuotteliaimpiin kuuluva kuvanveistäjä opiskeli ensin Lappeenrannan ja Lapveden Käsityökoulussa puusepän ammattia ja kuvanveistoa Emil Wikströmin johdolla ja Suomen taideyhdistyksen koulussa." "Pekka Halonen syntyi vuonna 1865 talonpoikaissukuun. Hän vietti lapsuutensa suurperheessä. Vuonna 1886 Halonen lähti varattomana opiskelemaan taidetta Helsinkiin taideyhdistyksen piirustuskouluun opettajinaan Carl John ja Fredrik Ahlstedt. Hän pääsi pian vapaaoppilaaksi, mutta opintojensa ohessa hän toimi koristemaalarina."
Vs: Televisiossa En vastaa siksi, kun en jaksa edes lukea ;-D No, ehkä Timo. K. Mukan tapaiset rikkaat ja hyväksytyt pitäisi olla se tulevaisuuden systeemi, jos rahaa ei ollenkaan voi kulttuuriin käyttää...
Vs: Televisiossa Jos et nykylasten tyyliin jaksa edes lukea saati miettiä mitä tuli luettua, miksi sitten edes jauhat paskaa asioista joita et edes viitsi yrittää ymmärtää? voisit käyttää laiskuuttasi rakentavasti ja säästää meidät edes siltä :-( Pyydän anteeksi muilta, mutta tämä tyyppi alkaa olla enemmän kuin vähän väsyttävä räksyttäjä jos edes hieman laajemmin yritetään asioita miettiä missään ketjussa.
Vs: Televisiossa Minäkin luin ne. Asioihin voi suhtautua niin monella tavalla, pääasia että suhtautuu. Ns. faktatieto on tietysti tärkeää, mutta onistuneet provot ja jäsentenväliset väittelyt ovat foorumin suola.
Vs: Televisiossa Täytyy sanoa että kaikenkaikkiaan oon kyllä tyytyväinen siihen, että gallerioissa on jotain nimenomaan erilaista settiä, eikä sellaisia kuvia jotka netissä eri palstoille nousevat yleisön suosikiksi Olkoon sitten vaikka ettei olis ihan omia suosikkeja nekään, mutta ei kiitos mitään [eräs intternetin taidefoorumi]-näyttelyitä gallerioihin tai museoihin. Ostakoon kukkahattutädit sitten toreilta tauluja "käsityöläisiltä"
Vs: Televisiossa Onko oikeaan galleriaan kuvansa saanut kuvaaja sitten taiteilija? En provoa enkä mitään vaan kysyn uteliaisuuttani. "Taiteilijaksi ei voi julistautua tai valmistua mistään. Se on asema joka saavutetaan tai ei saavuteta." Tuossapa kerrankin kommentti, josta minä pidän. Täältäkin löytyy näitä ns. itsejulistautuneita "taiteilijoita"...
Vs: Televisiossa Kyllä lyhyesti faktojakin jaksaa lukea, kunhan niitä esitetään ;-) Mutta ei kai tässä missään pakkokameralaukussa olla? ;-] ..olihan se tyhmää myöntää ettei jaksa A4-kaupalla lukea pölinää ;-D
Vs: Televisiossa Mulle on ihan sama kuka on "taiteilija" ja kuka ei. Mutta kaippa se määritelmä on jotakuinkin sellainen että sillä leipänsä tienaa? Tai silloin se varmaan olisi ammatti: taiteilija. Kaippa voi taiteilla vapaa-aikanaankin, miten sen nyt sit ottaa.
Vs: Televisiossa En minäkään aina jaksa kiinnostua pitkistä jaarituksista, mä olen useimmiten tiivistetyn sisällön ystävä. Puolihuolimattoman lukemisen huomaa mun kommenteista, jotka tulee silloin aivan pihalta ;-) Varmasti moni muukin kuin minä tuntee ihmisiä, jotka ovat runnoneet itselleen "gurun" aseman varsin keskinkertaisella osaamisella. Kyse on oikeanlaisesta esiinnousemisesta oikeassa ympäristössä, eikä taide tee mielestäni tee poikkeusta tässä. Toki varmaankin valtaosa nimekkäistä taiteilijoista on kannuksensa toisella tavoin hankkinut.
Vs: Televisiossa Joka alalla on lötköjä ja huijareita, joka alalla on huonoa kuolutusta ja idioottimaista opettajamateriaalia. Mutta harvasta alasta selitetään että koulutus on turhaa. Kuka täällä kehuu saaneensa huonoa, turhaa koulutusta, jonka voisi lopettaa, tai ainakin siitä voisi tehdä maksullista? Noo, ehkä jokainen on käynyt kalliilla, maksullisilla kursseilla, joiden anti on ollut anti ;-D
Vs: Televisiossa Jos jostain kommentista pitää ja ajatukselle kumartaa, voi silti olla samalla pyllistämättä muille näkemyksille. On hassua miettiä, miten taiteilijaksi tullaan, jos ei ole selvää, mikä on "taiteilija". Oletettavasti taiteilijalla on monia merkityksiä: * Taiteen tekijä. Taiteilija tekee taidetta. Jos taidetta tekee oikein urakalla ja kertoo siitä muille, siinä ei liene mitään väärää. * Identiteetti. Jos ihmisen kokee maailmaa taiteilijan olemuksella, hän voi myös itsejulistautua siksi mitä on. On vaikea nähdä siinä mitään väärää. * Ammatti/tehtävänimike. Taiteilijuus syntyy työsopimusta solmittaessa. * Koulutusnimike. Taiteilijuus syntyy, kun on koulu käyty ja todistus saatu. * Autoriteetin tunnustus. Taiteilijuus syntyy, kun saadaan asiaa todistava paperi. Brittiläinen todistus on erityisen hyvä. * Asema yhteisössä. Kyläyhteisössä syntyvä rooli ja asema. Muissa yhteisöissä vähemmän relevantti ajatus. * Hyväksyntä taiteilijana taidepiireissä. * Jne...
Vs: Televisiossa Jees. Ja tosiaan, kuten mvuori tossa laittoikin, niin jokainenhan on oman elämänsä taiteilija. John Deweyn mukaan taide käsittää kaiken kaiken kulttuurisen toiminnan, johon liittyy keinojen ja päämäärien välinen tasapaino. Ja toisaalta enemmän täältäkin löytyy meitä itsensä "taidekriitikoksi" julistautuneita, vaikka tilastojen mukaan se on vielä hankalampaa. Kyse on vain siitä, kuka ripustaa viimeisenä karvanopat peruutuspeiliin
Vs: Televisiossa No kyllä mulla on näkemys siitä, kuka tai mikä on "taiteilija". Musta on vaan tavallaan ikävää, että sitä sanaa käytetään tuosta vain. Ja oon mä kyllä sitä mieltä, että kouluistakin, taidesellaisista, valmistuu taiteilijoita.