Vs: Televisiossa Mutta jos ajatellaan jokaviikonloppusia taidemyyntinäyttelyitä, niillä on kyllä kansan enemmistön tuki, mutta olisiko kuitenkin niin että nämä ammattitaitelijoiden tekemät, hmm. kansan makuun sointuvat teokset pitäisi katsoa liian sisäpiiriläisiksi, koska samat nimet pyörivät kaikissa näyttelyissä, ja kaikkein törkeintä: nämä kaikki ovat käyneet taidekouluja!
Vs: Televisiossa Kaiketi tuo oli vaan provo, tai sitten on oikeutettua kysyä että keneltäköhän ne luutuneimmat käsitykset oikein löytyvätkään. Kyllä niissä kouluissa käsitellään taidetta vähän laajemminkin kuin pelkästään tekemällä sitä (tai opettelemalla tekemään). Esimerkiksi taidehistorian opintokokonaisuudethan varmaan ilmeistyisivät ihmisen päähän vaikka mitään ei ikinä sille opetettaisikaan. On kulttuuriskene vähän muutakin kuin se että yksittäiset ihmiset lotraavat iltaisin yksin maaleilla autotallissaan. Tai ainakin sen kuuluisi olla.
Vs: Televisiossa Kyllahan se provoamista oli, ei siina mitaan. Mutta asioita on hyva kyseenalaistaa eika hyvaksya tosta vaan ihan kaikkea puppua mita suolletaan mediassa - oli se sitten tv, internet, foorumien kotikutoiset tietajat (joita talla foorumilla riittaa - kuten muillakin vastaavilla), kirjallisuus - ajattelu on sallittua. Minusta oli kutkuttavaa kun ohjelmassa kriitikko totesi B:n kuvan olevan huono. Hienoa etta joku uskaltaa sanoa mielipiteensa - provoa tai ei - aaneen - eika vain arvostaa taiteilijan tyota vain siksi etta kyseessa on nimekas taiteilija - jota tuntuu tapahtuvan jarjettoman paljon taidemaailmassa. Ymmarran toki etta pidetaan taiteilija X:n tyosta, mutta en ymmarra taysin sokeaa fanittamista. Tallakaan foorumilla ei uskalleta tarpeeksi sanoa etta hei taa on huono, tai en pitanyt tasta. Joskus voi sanoa etta miksi ei pitanyt, joskus ei vaan yksinkertaisesti voi antaa mitaan rakentavaa kritiikkia; taalla odotetaan kovasti rakentavaa kritiikkia eika sita kovin moni osaa antaa (en minakaan) ja suurimmalla osalla katsojista ja kommentoijista tuntuu olevan huomattavan paljon hyva veli -asennetta kehumisen ja haukkumisen suhteen. Tokihan naita sisapiireja syntyy kaveripiireista, mutta ei ne kaverisuhteet voi siihen hajota etta sanoo toisen kuvaa huonoksi jos se on todellakin huono. Samoten taalla aletaan lahes aina dissaamaan kommentoijaa jos annettu kritiikki on negatiivista, ns. vaarin ymmarretty taiteilija -syndrooma. Sitten taalla on niita vanhoja partoja jotka kuvittelevat olevansa auktoriteetteja asioiden suhteen vain silla perusteella etta ovat muita vanhempia. Loppuen lopuksi paadyinkin naemma kritisoimaan tata foorumia. Noh, sellaista sattuu. Tykkaan kritisoida asioita koska ihmiset tuppaa jamahtaan asioiden suhteen "tama on nyt nain koska se on aina ollut nain" - ts. erilaisuutta ei sallita, saati eriavia mielipiteita. Mutta rehellisesti; tiedan toki etta taidekouluissa opetetaan myos taidehistoriaa yms, eika pelkastaan taiteen tekemista. Mutta taiteen tekeminen vaatii luovuutta ja sita harvalta loytyy, eika sita voi oppia, vaikka kuinka lukisi taidehistorian kirjat lapi monta kertaa ja kavisi taidekoulut ja muut. Ja minusta on hauskaa etta tallakin foorumilla nahdaan vahan valia parempia kuvia kuin noilta kouluja kayneilta paatuneilta taiteen ammattilaisilta.
Vs: Televisiossa Mitä on luovuus? Sen ilmentymät valokuvauksessa ovat monasti tunteita herättäviä. Poikkeava lähestymistapa, puhuttelevuus -joko estetiikan tai substanssin vuoksi- tai jotain muuta. Joka tapauksessa tekijä haluaa sanoa jotakin ja osaa pukea sen valokuvan keinoin haluamaansa muotoon. Onko tarve sanoa ihmisen ominaisuus, joka jollakin on tai jollakin ei ole? Minusta ei. Taidekoulutuksen tehtävä on auttaa löytämään ja konkretisoimaan se mitä haluaa sanoa ja tarjoaa siihen työkaluja historiasta välineen hallintaan saakka. Tarve tulla kuulluksi on kaikilla. Keinot pitää opetella. Olen siis taas eri mieltä kanssasi. Ugh EDIT: Mikä on matematiikan opetuksen tehtävä? Kyllä opettaa laskemaan, mutta sen lisäksi opettaa matemaattista ajattelua. Taideopetuksen periaate on aivan sama.
Vs: Televisiossa Minusta tässä ei ollut mitään uutta tai kyseenalaistavaa, ei siis ohjelmassa, eikä näissä kirjoituksissa. Päinvastoin, mikä olisi tavallisempaa ja turvallisempaa kuin "kyseenalaistaa" sitä mitä kaikki muutkin itseään "ajattelevana" pitävät, eli 97% netissä kirjoittavista tekevät. Vai olisiko todella radikaalia, yksilöllistä ja hämmästyttävää pitää taidepiirejä sisäänlämpiävinä ja kaikkea taideopetusta turhana? Tietysti saitin kritisoiminen on ihan samaa roskaa, ja kritisoijathan ovat aina mielestään suuria yksilöllisiä uudistajia, jotka ovat asialla pyyteettömästi, ja pitävätkin itseään nöyrinä, mutta toisten yläpuolella olevina. Yllättäen sitä mistä muita moittivat? Se että joka kuva josta ei pidä, ei tule kommentoitua johtunee paljolti massasta, ja vielä enemmän motiivista: miksi edes katsoisi kuvia joista ei pidä, sen lisäksi että miksi niitä pitäisi väenvängällä käydä haukkumassa? Ei paljon pidettyjäkään kuvia käydä kehumassa, koska niitä on liikaa, ja koska kaikki on jo sanottu. Mutta, kai pitäisi olla sitä "asennetta" (=keskenkasvuisuutta), että jaksaisi käydä spraypullon kanssa "herättelemässä jämähtäneisyyttä" vuosi toisensa jälkeen. No, niitäkin on, huivi tai hattu päässä, ettei tukanlähtö näy vedetään ikuinen kapinalle -asenteella, välittämättä muiden vienosta hymystä. Hmm, mikä olikaan puheenaihe?
Vs: Televisiossa Nooh kylla se eilen hymyilytti ku vanha paappa veti yk-marssin perapaassa megafonin kanssa kuuluttamassa rauhaa ja etta lasten pitaa saada elaa vakivallattomassa maailmassa. Mutta asiaahan se silti puhui.
Vs: Televisiossa Onpa naurettavia ihmisiä, eivät ymmärrä kangistua nuorempiensa asettamiin raameihin.
Vs: Televisiossa Nyt voitaisiin tietysti pohtia jo mainittua seikkaa etta rajottaako opetus myos luomisprosessia kun on kaikki historia ja taiteen saannot opeteltu; taidehan ei kuitenkaan ole eksakti tiede kuten matematiikka, taide ei liene tiedetta sinansa ollenkaan, taidehistoria ehka helpomminkin. On toki helpompi ilmaista itseaan jos tietaa miten valittua tyokalua kaytetaan. Teoriassa sekin voi jo rajoittaa luomisprosessia; koska sitten on jo asetettu rajat mita voi tehda ja mita ei..
Vs: Televisiossa Kylla yli 25-vuotiaiden pitas olla jo vanhustenkodissa hiljaa tekematta mitaan. Pointtihan oli etta turha kangistua niihin raameihin tai rajoihin missaan vaiheessa.
Vs: Televisiossa Tässä päästään siihen että optimaalinen luoja on ollut koomassa syntymästään saakka.
Vs: Televisiossa Juu ja aloitti isänsä opissa pikkupoikana opettelemalla maalaamaan sen ajan eri tyyleillä. Tekaisipa vissiin jokusen veistoksenkin joutehessaan pois kuleksimasta.
Vs: Televisiossa Aiemman viestiketjun valossa olet kangistunut yksiulotteiseen taideparadigmaan, jossa pelkästään luovuuden kulmioitumispisteeseen käsitteellisesti takertuminen haittaa ajattelun pääsemistä eteenpäin.
Vs: Televisiossa Usein tällä tarkoitetaan sitä että ollaan sitten vain toisissa raameissa ja rajoissa. Vapaushan on sitä että rajoitetaan vapaasti toisten vapautta, ja sanoina rajat ja raamit ovat niitä missä muut ovat. Itse on valinnut vapaasti vastuuttomuuden, ja samat rajat ja raamit kuin muut samanmieliset vapaat sielut.
Vs: Televisiossa huh ma en jaksa keksii enaa uusia provoamisia nailta tiimoilta tahan hataan! luova prosessi pykii!
Vs: Televisiossa En jaksa lukea alunperäistä ketjua, mutta en ymmärrä pointtia, että aina pitäisi löytää uusi kuvakulma, aihe, kuvan tulisi olla puhuttelava jne. Sellaisia suttuisia kuvia uusine kuvakulmineen on nähty jo ihan riittävästi. Kaikilla taiteilla, myös valokuvauksella, on omat sisäiset lakinsa. Valokuvauksessa näitä ovat mm. sommittelu, sävykkyys, tasapainoisuus, tarkoituksellinen epätasapaino jne. Siksi kuuluisien valokuvaajien kuvat ovat hyviä, koska ne noudattavat valokuvauksen sisäisiä lakeja käyttäen valokuvan keinoja aiheen ja siitä muodostuvan oman näkemyksen esilletuomiseen. On valokuvauksen aliarvioimista selittää sitä aina hienoilla korulauseilla. Ei musiikkiakaan tarvitse selitellä sanoin. T Jukkis
Vs: Televisiossa On valokuvauksen aliarvioimista typistää se noin mekanistikseksi, "lakisäädellyksi" toiminnaksi, kun pitkään kerätty todistusaineisto osoittaa, että rikkaampiakin käsitteellisen kokemisen mahdollisuuksia on olemassa ja että niiden avulla saadaan aikaiseksi hedelmällisempiä selitysmalleja asioille. Mitään ei _yleisessä_ tapauksessa tarvitse selitellä, mutta siitä ei kannata johtaa ajatusta, että niin ei kannattaisi tai voisi tehdä tai että niin tekeminen ei olisi muuten vain elämää ja kulttuuria rikastavaa. Jos lähdetään siitä, että asioita, joissa vaikuttavat tunnetut lainalaisuudet ja joissa niiden puitteissa ihmiset toteuttavat tekemisiään, ei tarvitse "selittää" sanoin, voidaan lopettaa puhuminen taloudesta, politiikasta, jääkiekosta... siis yleisesti ottaen kaikesta.