Tervetuloa kameralaukkuun!

Pääset mukaan keskusteluihin rekisteröitymällä.
Register Now
  1. Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivustoa käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön. Lue lisää.

Tekniikka vs luovuus?

Keskustelu osiossa 'Yleistä keskustelua' , aloittajana emerik, 18 Huhtikuu 2005.

    Kumpi valokuvassa merkitsee sinulle enemmän? Luovuus vai tekniikka? Voiko toinen sulkea toista pois? Linkit esimerkki tapauksiin myös mahdollisia.
     
  1. Kysymykseesi on kai mahdotonta vastata vedenpitävästi, joten kysymys on hyvä.

    Mitä tarkoitat tekniikalla? Kalustoa vai kaluston käyttöä ja teknista ymmärrystä kuvaamisesta.

    Miten vousi kuvata täydellisesti ilman luovuutta? Kuvaa kohteen heti kun sen havaisee ja sijoittaa kohteen aina keskelle. Entä valotusaika ja aukko? Onhan niidenkin valinta tavallaan luovuutta.

    Jos oletetaan, että tekniikka on valokuvaamisen teknistä ymmärtämistä, niin sitä ei tietty tarvi välttämättä paljoa. Kuvaa vaan vihreällä neliöllä ja etsii ne huikeimmat kuvakulmat. Toisaalta, tarkennus menee pieleen ja DOFiin ei voi vaikuttaa. Molempi parempi siis.
     
  2. Luovuudesta syntyy elämyksiä. Se on aitoa lahjakkuutta. Tekniikka on pelkkää osaamista. Kuka vaan oppii sen halutessaan.
     
  3. Tämä on erittäin totta, mutta vastasiko se kysymykseen.
     
  4. komppaan loittoa, ja näin ollen voisimme päätellä että henk.koht. mulle on luovuus tärkeämpää. ihan paskan hailee millä sen kuvan on ottanu ja osaako edes kuvata, kunhan se kuva on hyvä ja puhutteleva ja kekseliäs ja näppärä ja kaikkea muuta mukavaa.

    onko järkeä brassailla kalustolla ja nippelitiedolla, jos kuvat on tusinatavaraa?
     
  5. Luovuus kukoistaa irc-galleriassa? Siellä ainakin hulluttelu sekä sekoilu yhdistyy.

    Tiettyihin kuvaamisen perussääntöihin niin sanotut valokuvaajat haluavat omat kuvat aina laittaa?

    Vanhoja kuvia tunnustetaan arvostavan enemmän kuin uusia kuvia?

    Filmikuvaus on aina aidompaa&parempaa kuin digikuvaus? Mv kuvissa se varsinkin tunnustaa ilmentyvän.

    --------------

    Itse omana henkilökohtaisena mielipiteenä olen aukinainen. Sommittelen kuvat aika miltä vain se hyvältä näyttää. Sisältöä en oikein ymmärrä vielä. Näen kuvan monesti nättinä. Tekninen tietämys on vähäistä, erotan kyllä aivan selkeät virheet. Kuitenkin monesti muitten kuvissa näen kiinnostavia asioita ja joskus kuvat herättää ajatuksia. En tiedä mikä on tavallisen kuvan ja taiteellisen kuvan ero. Jotku vain sävähdyttää.

    Makuja on monia tietysti ja kaikkia ei voi miellyttää sama kuva.
     
  6. YpyCL9V

    YpyCL9V Member

    528
    0
    16
    Hyvä kuva herättää tunteita/muistoja/ajatuksia/ym ja tekniikka on välttämätön paha siinä sivussa. Välttävä tekniikka on nopeasti opittu, ja sitten ei kun kuvaamaan.

    (en kutsuisu ircgallerian tylsiä ja kliseisiä kuvia luoviksi. poikkeus vahvistaa säännön.)
     
  7. rajat on luotu rikottaviksi. tosin, ne valokuvauksen säännöt pitää ensin osata, ennenkuin niitä voi "uskottavasti" rikkoa.
     
  8. Kyl mä katson että mä olen aika tekniikkapainotteinen kuvaaja, eli mun luovuuteni kumpuaa sieltä tekniikan suomien mahdollisuuksien puolelta toteuttaa erilaisia visuaalisia ratkaisuja puolelta. Kun aina jotain kuvaa miettiessä tulee heti eka mieleen minkä lasin siihen tarttisi jne.. :D
     
  9. Olen harrastanut valokuvausta liki 40-vuotta. Mielestäni molemmat tukevat toisiaan. Valokuvaajan tulee hallita laitteensa ja tietää miten mikäkin säätö vaikuttaa kuvaan (tekniikka, taito), eikä sen opettelemine oli kovinkaan vaikeaa. Näkemys (luovuus) on kyllä jotakin, joka joillekin annetaan, toisille ei. Toki sitäkin voi kehittää, mutta jotkut saavat sen jo syntymälahjana. Nykyään kaikki kamerat ovat sillä tasolla, että ne eivät estä "hyvien kuvien" tuottamista. Lopputulos on riippuvainen kuvaajan kyvystä nähdä kohteensa. Eräältä nettiforumilta luettua: Häissä annettiin jokaiseen pöytään kertakäyttökamera, joilla häävieraat ottivat kuvia ja kun niiden kuvat kehitettiin niin huomattiin, että eräällä niistä oli otettu tosi upeita, selvästi muita parempia kuvia. Selvisi, että kuvaaja oli valokuvauksen ammattilainen. Oli kokemusta, näkemystä ja taitoa ottaa hyviä kuvia välineestä riippumatta. Tulipas pitkä höpötys, mutta ajattelin tuoda esille meikäläisen "vanhan pierun" ajatuksia valokuvauksesta.
     
  10. Onhan se kovin todennäköistä, että valokuvauksen harrastaja, saati ammattilainen ottaa sillä kertikselläkin parempia kuvia kuin suurin osa taviksista. Valokuvaaja kuitenkin ajattelee yleensä kaikkea näkemäänsä valon ja sen valon tallentamisen kannalta ja näkee sellaisia asioita joita ei-valokuvaajat eivät huomaa lainkaan..
     
  11. Vastaus siis oli, että molempia tarvitaan, mutta luovuus on kallisarvoisempaa. Eikö se lukenutkaan rivien välissä? :)
     
  12. Olisiko kuitenkin niin, että tekninen perusta on vielä tärkeämpi. Kamerassa jonkinmoinen automatiikka tai kohtalainen ymmärrys kameran käytöstä. Tämä vaan taitaa kuulua automaattisena oletuksena monen luovuutta äänestävän kantaan.

    Esimerkkinä voi todeta, että minä en saisi Spegen kameralla juuri muuta aikaan kun suttua ja sanomista. Näin saattaisi käydä monelle on 1D:lläkin, vaikka siinä reilusti automatiikkaa onkin.

    Kun päästään siihen vaiheeseen, että tietty alkeellinen tekninen taso on saavutettu joko ymmärryksellä tai automatiikalla - mielellään molemmilla, on vasta mahdollista alkaa toteuttaa sitä luovuutta.
     
  13. Teemu Laine

    Teemu Laine Ylläpitäjä Ylläpidon jäsen

    4 675
    77
    48
    Luovuus, tai tekniikka. Riippuu kuvasta aika pitkälti. Joidenkin kuvien kohdalla pelkkä tekniikka riittää saamaan "ooh" efektin aikaiseksi (mm. lintukuvat silloin tällöin) ja toisaalta välillä esim Huttusen Vesalla on jotain "erilaista" tarjottavaa noiden perinteisten pönötyskuvien lisäksi.

    Tekniikan osaaminen ei sulje luovuutta pois, mutta luovuuden puutteeseen ei auta se, että hallitsee tekniikan. On niin paljon hyviä esimerkkejä siitä, että hyvillä vehkeillä saa "huono" kuvaaja huonoja kuvia, mutta samoilla vekottimilla "hyvä" kuvaaja osaa ottaa niin teknisesti, kuin sisällöltään mielenkiintoisia ja hyviä kuvia (en viitsi nimetä ketään kuvaajaa, eiköhän jokainen tiedä jonkun tuttavapiiristään?).

    Molempia asoita voi kehittää itsessään, luovuuden kehittäminen vaatii ajattelutyötä ja tekniikan hallitseminen vaatii sitä tekemistä enemmän. Tekniikan oppii helpoiten kuvaamalla ja taas kuvaamalla. Vähän rajoittuneempi kalusto helpottaa myös omalla tavallaan sitä "luovuuden" kehittymistä, rajoittuneilla vehkeillä joutuu miettimään miten tietyt kaluston tuomat ongelmat on kierrettävissä ja kehittämään luovia ratkaisuja.
     
  14. e-0r

    e-0r

    936
    0
    0
    Kuuntelisin jopa mieluummin hienoa kertomusta siitä, kuinka joku on nähnyt jotakin oikeasti kaunista ja koskettavaa, kuin katsoisin teknisesti loistavaa kuvaa, joka ei kuitenkaan sisällä mitään.
     
  15. Yritin siis tarkoittaa sitä, että jos kuva valotetaan päin honkia, tarkennetaan väärin ja kamera heilahtaa kuvatessa, ei ole vielä mitään mahdollisuutta alkaa puhua luovuudesta. Kun nämä perushommat toimii, alkaa tulla mahdollisuuksia.

    Edelleen luovuudella on paljon enemmän liikkumavaraa, jos kuvaaja osaa käyttää hallitusti syväterävyyttä, pysäyttää liikettä tai jättää liike-epäterävyyttä, panoroida ja muita perushommia. Voi alkaa ottaa semmoisia kuvia kun aivo vaan tavoittaa.


    Ymmärrän periaattellisen vastustuksen tekniikkaan ja kannatuksen luovuuteen - olen itsekin sillä kannalla - mutta kyllä lähes pelkällä tekniikan hallinnallakin voi saada kauniita kuvia, kun on kauniita kohteita: eläimiä, missejä, lapsia, isorintaisia laulajattaria...
     
  16. e-0r

    e-0r

    936
    0
    0
    Ehkä on olemassa erilaista luovuutta, huomaan kun luen kirjoituksesi. En tarkoittanut nyt luovasti kuvattua, vaan kohteen näkemisen luovuutta.

    Puhuin toki kärjistäen, vertasin sitä, missä ei ole lainkaan tekniikkaa ja kohde taas kunnossa, ja sitä missä ei ole lainkaan kohdetta ja tekniikka kunnossa. Noin mustavalkoisia kuvia on harvassa.

    Eri luokkansa siis on teknisellä osaamisella toteutettu luovuus, tai siis luovuus kuvan ottamisessa.
     
  17. J.Vuokko

    J.Vuokko Well-Known Member

    8 212
    45
    48
    Kai sillä luovuudella on iso merkityksensä, riippuu tietysti kuvaustyylistäkin.

    En tiedä esimerkiksi paljonko itse harrastamalla "tappi-64" tyylisellä maisemakuvauksella on tekemistä luovuuden kanssa? Ehkäpä kuvakulman valinta? Jossain määrin sommittelu? Loppu on sitten sitä, että ovatko olosuhteet kohdalla, jaksaako odottaa pilven leijumista strategiseen kohtaan kuva-alaa jne.
    Ehkä tässä se luovuus tulee myös sävyalan käytössä? Sehän on lopulta se kuvaajan näkemys. Kriitikon "puhkipalanut" voi olla kuvaajan tarkkaan kirkkaan valkoiseksi valoittama kohta jne.


    Pitäisi ensin keksiä että minkälaista on kuvallinen luovuus (valokuvauksessa). Jostain syystä ns. "taidekuvat" eivät minuun usein kolahda, sensijaan maisemakuvat jotka imevät sisäänsä kolisevat, ne joita muut haukkuvat sisällöttömiksi ja puhuttelemattomiksi :D

    Ehkäpä louvuus on jonkinlaista näkemistä (puhun nyt maisemakuvauksesta). Joku ei näe paikalla mitään kuvattavaa kun joku toinen ei ole pysyä housuissaan niin mahtavan maiseman rinnalla?

    Joskus käynyt mielessä, että jonkinlainen kuvausreissu luontoon jonkinkokoisella porukalla olisi kiva. Sitten jälkikäteen voisi ihmetellä että "ai, löytyikö sieltä tuollainenkin kohde..."

    Ja viestin sisältö... Puhdas nolla :p
     
  18. No vaikka sisältö olikin nolla niin ajatuksen luki mielellään (Kuten monen muunkin tekstit). Paljonhan siinä oli omaakin ajatusta. Itse pidän ja arvostan kaenuun kauniita maisemia, vaikka ne ovatkin hiukan tylsähköjä. Pienissä asioissa se kauneus on. Maisemissa nyt on vaikeus saada se ilmi, tunnelma joka sieltä henkii.

    Niin sisältö oli nolla. :)
     
  19. Sehän se vasta onkin. Taikka hienon kuvan näkeminen lahokannossa, ladon seinässä, liikennemerkissä tms. mitä näkee päivittäin. Tokihan kokemus auttaa siinäkin, mutta pelkällä taidolla ei synny elämyksiä.