Tekijänoikeutta jälleen

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Näin se on: jos sairastut, olet itse syyllinen. Ja jos et, olet syyllinen. Se on vähän kuten suomalainen vinakulttuuri: on pakko juoda, mutta vain luuserille tulee siitä ongelmia ;-)

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Sorry. En mitenkään ollut närkästynyt sinun kirjoituksestasi tai mielipiteestäsi.  Jos jostain olin ärsyyntynyt, niin niistä kymmenistä samansuuntaisista itkuvirsistä.  Jotka nekään eivät kuulu minulle pätkän vertaa.  Vaikka tottahan tuo,  ne palkkiothan OVAT alakanttiin.

Valokuvaajat eivät tuossa rahan kinuamisessa ole poikkeus. Sanos nyt joku ammattikunta, jonka ihmiset eivät ole sitä mieltä, että olisi oikeus ja kohtuus ja reilua peliä, että heille maksettaisiin enemmän?  Ihan vain yksi esimerkiksi, yksi Suomen sadoista ammateista?

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Se on myönnettävä, että ikäryhmät, jotka ovat eläneet kallistuvien elinkustannusten ja hintojen maailmassa, heille on vaikeampaa mieltää maailmaa, jossa kaikki halpenee -paitsi omat kulut.

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Tämä on mitä kiinnostavin ja monisyisin keskustelu aikoihin. Jotkut tuntuvat ärsyyntyvän siitä että kuvaajat valittelevat palkkioiden pienuutta ja oikeuksien kapenemista. Tosiasia lienee kuitenkin se että lehdistöalan reaalipalkkiotaso on laskenut viimeisten vuosikymmenien kuluessa olennaisesti. Muistanpa että vielä 70-luvulla alan palkkausta pidettiin sangen hyvänä. Tätä vaaraa ei ole ollut pitkään, pitkään aikaan.

Näkyvissä oleva ja ymmärrettävä huoli paperilehdistön tulevaisuudesta on saattanut kustantajat lähes vainoharhaisiksi ja niinpä mikään ei saisi maksaa mitään. Kustannuksia on viime vuosina leikattu rajusti eri medioissa. Samaan aikaan kuitenkin vaaditaan yhä enemmän oikeuksia tuotetun kuva- ja tekstimateriaalin suhteen.

Kuvaajan kannalta tilanne on sangen kiperä, sillä työkalut pitää hankkia ja niitä täytyy ajoittain myös päivittää. Nykyisin kuvaaja tarvitsee kuvauskaluston lisäksi myös hyvän tietokonelaitteiston sekä muita oheislaitteita. Periaatteenahan on se että toimeksiantajat maksavat työvälineistä syntyvät kustannukset -- mikä ei oikein ota onnistuakseen kun investoinnit pikemminkin kasvavat ja palkkiot samanaikaisesti tuppaavat pienenemään. 

Laadusta puhuminen tässä yhteydessä alkaa mennä jo ironian puolelle, sillä niitä toimeksiantajia, jotka ovat valmiita maksamaan tästä kuuluisasta "laadusta" on yhä harvemmassa. Itse asiassa lehdistön parissa tuntuu yhä suuremmassa määrin toimivan sellaisia henkilöitä, jotka eivät edes osaa erottaa hyvää valokuvaa huonosta. Ja hinta tuntuu aina olevan se tärkein kriteeri.

Ainoastaan imagostaan tarkat suuryritykset ovat valmiita satsaamaan kunnon kuviin ja kuvitusmateriaaliin. Näissä yrityksissä ymmärretään että ei ole yhtiön edun mukaista käyttää markkinointiin monessa yhteydessä maailmalla kiertänyttä kuvatoimistomateriaalia. Tämä kun saattaisi aiheuttaa ison lommon yrityksen uskottavuuteen.

Tämä saattaa kuulostaa turhalta märinältä, mutta joskus meillä Suomessakin on ollut aikakauslehtiä, joiden taso on kilpaillut kansainvälisten julkaisujen tasolla. Esimerkiksi käy hyvin vaikkapa aikoja sitten kuollut Viikkosanomat. Tällaistakaan vaaraa ei enää nykyisin ole.

Tätä menoa perinteisen lehdistön alasajo voi olla lähempänä kuin uskommekaan. Enää puuttuu vain se että loputkin lukijat menettävät uskonsa ja kääntyvät muiden medioiden käyttäjiksi.


Mutta kuten nykyään tavataan usein sanoa: "Sitä saa mitä tilaa".

Tikkis

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Tässä keskustelussa on havaittavissa piirre joka on tuttua monessa ns  valokuvauskoulussa: Ajatellaan että valokuvasta saatava korvaus tulisi kattaa " menetetty vapaa aika". Ei oteta huomioon niitä kustannuksia mitä yrittäjätyyppinen ammatinharjoittaminen vaatii, en tässä ala niitä laskemaan mutta on selvää että ALV,eläkemaksut, sosiaalimaksut jne on noin puolet laskutuksen arvosta. Ajatellaan vaan sitä muutamaa satasta jonka saa näppeihin. esimerkiksi aikoinaan uudelleenjulkaisut, kuvatoimistomyynti jne saattoi olla vajaa puolet kuukausiansiosta, puhumattakaan sitten printtien tekoa muotibisneksessä, kaikki se on kadonnut.
Ei ole enää esim jotakin kari pulkkista joka tahkosi studiossaan 1,7 miljoonan mummonmarkan vuotuista liikevaihtoa...

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Ei ole harvinaista, että yrittäjänä toimiva ahertaja ei vuosien jälkeenkään ymmärrä toimintansa kulurakennetta saatika sitten pystyy vaikuttamaan siihen. On tavallista, että laskutetusta satasesta jää kaksikymppiä jäljelle kulujen maksamisen jälkeen ja on siis sitä rahaa, jota voi verrata palkansaajan palkkaan verojen maksun jälkeen.
Yleisin virhe on verrata laskutushintaa vertaajan bruttopalkkaan. Tämä ei ole riippuvainen kaverin koulutustasosta, koska yrittäjyyskoulutus puuttuu maastamme. Kukaan ei ole kertonut asioista.

Olen usein verrannut tilannetta (100€ -> 20€) kalenteriin, jossa kahden viikon ajan tehdään töitä 10 päivänä ja toisen viikon torstaina saadaan rahaa omiin tarpeisiin. Ensimmäisen viikon täyttävät arvonlisävero keskiviikko aamupäivään saakka jne...

Kun orastava valokuvaaja alkaa tehdä liiketoimintasuunnitelmansa taloudellista osaa, niin yhtälö ei toteudu, ellei mukana ole riviä "toiminnan rahoitus muulla toiminnalla kuin valokuvaamalla" - valitettavasti.

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Komppaan Wilmixiä: Kun olen joskus luennoimassa valokuvauksesta ja tulee tästä puhe, giltsit yleensä häipyy tupakalle vaivautuneesti kikattaen ja kundeilla alkaa aataminomena liikkua ylös alas hämmentyneinä nieleskellessään. He toivovat mielessään että mamma ja pappa ei kuulisi tätä, vaan innoissaan ostaisivat sen uuden digivempeleen ja sitten olis hienoa olla "ammattivalokuvaaja"

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Ei yrittäminen ole ruusuilla tanssimista.
Kuten JRabbit ja Vatanen toteavatkin, todellisuus on karu.
Nuo JRabbitin laskelmat antavat suuntaa ja todellisuustta siitä määrästä, mitä pitäisi kuvata.
240 pönötystä, 25% katteella.
Yrityskuvaukset ovat keskivertokuuvajilta vähentyneet hirvittävän määrän, ne olivat monelle ennen se hyvä tulonlähde. Ainakin täällä Varkaudessa toimineille kuvaajille.
T Jukka

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

hehe, jos meinaat pyhittää lepopäivän ( vaikka keskellä viikkoa) ja vaimoa joskus viihdyttää, tiukkaa tekee. Jos olis entiset ajat, kuvaus viikossa riittäis..
Tuu ajaa taksia, kovat ja ahneet jätkät kovasella vetää kevyesti 3000/3500 euroa kuussa nettona.Mä ajan vain joka toinen viikko, ne joka toinen leikin taidekuvaajaa...

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Sa ... 5256745679"]http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Sanoma+Newsin+avustajasopimuksista+ei+valituslupaa/1135256745679

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Eipä tämä yhteiskunnan huolenpito kuvaavista jäsenistään rapealta näytä. Kun vielä markkinoilla on koulutettuja ja kouluttamattomia kuvaajia paljon, on tarjontaa vähintäänkin riittävästi. Kehityskulku on koko ajan vain ankeampaan suuntaan. Tekijänoikeuksien heikentäminen yhtenä peruspilarina valitettavasti mukana - kädenojennus näppäilylle. Enpä usko että tämä on mikään lopputulos vaan jokin ihmeellinen välivaihe siinä "kehityksessä", minkä tekniikan muuttuminen tuo tullessaan.

Kun kuvaajalla on tuskin mitään oikeuksia ottamaansa kuvaan, niin mitäpä häntä kiinnostaa kehittää itseään ja työtään. Riittää, kun on antanut 1/125 sekunnin panoksensa toiselle, joka maksaa tuosta hetkestä. Laukaise ja unohda !

Vaikka maassamme on laadukastakin koulutusta, niin valitettavasti on paljon "puolipahimmoista". Avoimiin työskentelymahdollisuuksiin verrattuna koulunkäyneitä kuvaajia on suhteessa aivan tolkuttomasti. Yleissivistyksenä oppi ei mene hukkaan, mutta jos aiotaan tuottaa kuvaavia ammattilaisia, niin rajansa kaikella.

Pahimpana piirteenä on koulutuksessa oleva sisällöllinen epäkohta : Jo alkuvaiheessa olisi syytä luonnehtia työskentellymahdollisuuksia maassamme. Vapaita työpaikkoja / vuosi, freenä työskentelymahdollisuudet tai mikä kilpailutilanne yrittäjänä kohtaa. Jossakin kerrotan, jossakin tuskin kerrotaan tai porukka lappaa tupakille, kuten JW kertoi. Silloin ei illusio kärsi.

Toisaalta hyvälläkään koulutuksella ei voi kompensoida huononevia työskentelyolosuhteita. Opinahjo voi vain kertoa, miten mälsää isossa maailmassa on.

Keskustelussa moititaan halvalla myyjiä, mutta onneksi nyt kiinnitetään huomiota myös ostajiin. Heillä ei usein tunnu olevan minkäänlaista laatutietoisuutta. Nolottaa kertoa, mikä heidän ostoksissaan on vialla. Riittävän hienotunteisesti ei voi sanojan asettaa. Joskus tekisi mieli kertoa, että he käyttävät näppäilytasoisia "turistikuvia".
Puolisurkeita ja surkeita painotuotteita suoltaa jatkuvasti esiin. Sen johdosta mallikelpoiset kuvat alkavat olla niin harvinaisia, että ostajan on vaikeaa ottaa opiksi, kun on vain pelkkää bulkkia.

Pahimpana on kehityskulku, jossa kuvauksen hinnalla asiakas ostaa digijärkkärin ja hänellä on "hyvien kuvien" lisäksi kaikki oikeudet kuviinsa. Kilpaile siinä sitten markkinoilla

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Ihan sivusta seuraavana näppäilijänä kiinnostaisi tuon perustelut. Toisaalla ammattikuvaaja kirjoittaa kuvaajien peiliin katsomisesta ja toisaalta saa lukea, että vaikka työnantajapuolen on annettu sanella ehdot, niin silti ammatillinen järjestö on ammatillinen järjestö. Sivustaseuraajana sellainen on hämmentävää.

Toisaalta kiinnostaa, mikä tuo kädenojennus näppäilylle on? Tekijänoikeuksista puhuttaessa. Tai mitä se heikennys tarkoittaa?

[QUOTE>

[/QUOTE]
Kun yhteiskuntaa seuraa muualtakin kuin etsimen läpi, niin huomaa, että tekniikka kyllä kehittyy alalla kuin alalla.

[QUOTE>

[/QUOTE]
Kai se tuossa vaiheessa on jo aika lailla myöhäistä. Eikö?

[QUOTE>

[/QUOTE]
Loppukäyttäjä sen kaiketi määrittelee, mikä on hyvää ja mikä huonoa.

 

Vs: Tekijänoikeutta jälleen

Kuvia on kaupan vaikka missä vaikka mihin hintaan. Hyvä ammattitaito ja laadukkaat kuvat eivät ole kaupallisesti kehuttava yhdistelmä.
Jos yhteiskunnan on tarkoituksena huolehtia, että on tarjolla riittävästi koulutettuja ammattilaisia (vrt. vaikka sairaanhoitajat), niin mitä/ketä palvelee se, että valokuvaajia koulutetaan moninkertainen määrä markkinoihin verrattuna. Paraneeko siinä laatu, vai hinta, vai kannattavuus vai mikä?

Se, että tekniikka kehittyy ei ole huono asia. Huono asia on se, että käyttämällä fotarin AUTO-näppäimiä, saa aikaan kuvia, joita ostetaan ja niillä täytetään markkinat.

Kun kukaan ei rajoita oppilaspaikkojen määrää, on yhteiskunnalliselta kannalta myöhäistä kertoa opiskelijoille, että heille ei ole isona töitä. Mikä on oikea ajankohta? Nykyinenkö, että ihmisen kahlaavat opintojen läpi ja huomaavat loppuvaiheessa, että tämä homma ei pidä päällään. Ei minusta tämäkään.

Loppukäyttäjä määrittelee tarvitsemansa laadun kaikessa kaupankäynnissä. Niin asuntokaupassa kuin autokaupassa tai kuvien kanssa. Suomalaisille kelpaa aikalailla laadultaan ***** tavara. Valitettavasti suomessa riittää jo täälläkin mainittu "ällälinssillä otettu" ja halpa hinta. Loppupeleissä suomalaisilla on kolme kriteeriä valintoja tehtäessä : halpa hinta, halpa hinta ja lopuksi halpa hinta.