Moikka, haluaisin oppia painotekniikasta ja valokuvista. Siis jotain sellaista minkä esimerkiksi lehden kuvatoimittajan (jollaiseksi en kylläkään ole rupeamassa) pitäisi tietää. Löytyykö kirjasuosituksia? Esimerkiksi seuraavista aiheista haluaisin tietoa: - miten värit käyttäytyvät CMYK-painatuksessa (vrt. RGB/tietokoneen näyttö)? - millaisia vaatimuksia esim. sanomalehti- tms. ei-niin-laadukas paperi asettaa kuvalle (eli esim. miten kannattaisi jälkikäsitellä jotta näyttää hyvältä ko paperilla)? ...jne. Varmaan tuosta joku koppasi että millaista opusta olen hakemassa. Saa kieleltään olla joko englannin- tai suomenkielinen. Avusta olen kiitollinen.
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Globaalisti kuuluisin CMYK-orientoitunut opus lienee Dan Margulisin kirja Professional Photoshop - The classic guide to color correction. Sen on pakko olla hyvä, kun siitä on tehty vuoden 1995 jälkeen useita päivitettyjä ja paksunnettuja painoksia. Parempiakin kirjoja voi olla, en ole seurannut paino-orientoituneiden kirjojen markkinoita viime aikoina.
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Volantis Oy - Koulutus Tuossa pieni suomenkielinen johdanto. Tärkeintä on additiivinen ja subtraktiivinen väriavaruuden välisen eron ymmärtäminen... Off Topic: Käytä ammattitaitoista reproa, älä yritä itse käsitellä kuvia yrittäen huomioiden erilaisten lehtien jne vaatimukset...
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Juu, kiitos kommenteista. Nyt ei kyse ole mitenkään nimenomaisesti pelkästä "väriteoriasta" vaan ylipäänsä prosessista ja erityisesti niistä osa-alueista jotka lehdistölle kuvaavan ja omia kuviaan käsittelevän valokuvaajan olisi hyvä tietää.
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Joko eri painojen nettisivuilta on tiiraltu niitä aineistotietoja? Kattava värihallinta ei muuten ole teollisuudessa nin yleinen kuin kuvitellaan, koska tukea ei joka lenkistä löydy. Hyvänä esimerkkinä voisi sanoa taannoinen Ifi, joka kiitettävästi toimitti prolinjalle tekemänsä profiilin, mutta heidän systeemi ei kuitenkaan tukenut profiileja.
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Aihe on kyllä antoisa, jos vaan aikaa riittää siihen paneutua. Kannattaa kuitenkin muistaa, että normaali valokuvan käsittely (siis digitaalinen työnkulku kamerasta tai skannista valmiiksi kuvaksi) ja kuvankäsittely painoa varten ovat kaksi eri asiaa ja ne on syytä pitää erillään. Kuva kannattaa aina tehdä valmiiksi asti välittämättä tulevista painoteknisistä seikoista. Jos asiakas vaatii kuvat painovalmiina (?!), tuplalaskutusta kehiin vaan. Ja jos joku sittenkin niitä kuvia käsittelee siinä välissä, haukut tulevat satavarmasti. Olen käsittänyt, että painoporukan keskuudessa "kuvia käsittelevä" valokuvaaja on samassa asemassa kuin valokuvaava toimittaja valokuvaajien keskuudessa Yhtään kirjaa en osaa kyllä suositella, joten OT:ksi meni... pari-kolme vuotta ammattikoulussa antais kyllä tarvittavat pohjatiedot
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Monet kuitenkin suosittelevat käyttämään työskentelyväriavaruutena jotain sRGB:tä laajempaa tilaa jos kuva menee muuhunkin käyttöön kuin nettiin, jne.
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Pääsääntöisesti valokuvaaja käsittelee kuvan Adobe rgb muodossa, juuri sellaiseksi kun kuvaaja itse sen haluaa näyttävän. Jos näyttö on kalibroitu kuva lienee silloin OK. Kuvia ei lähetetä graafisessa teollisuudessa kirjapainoon, vaan graafikolle tai nykyään yhä harvemmin ns. reprolaitokselle. Kuva skaalataan ja rajataan sekä käsitellään siellä kirjapainon vaatimaan CMYK profiiliin. Jos valokuvaajalta edellytetään CMYK profiilia, antaa repro tai paino silloin tarkat ohjeet.
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Kuulostaa siltä kun joku (yllä kirjoittaneet) tietäisivät asioista Itse kun en.. Tyhmä kysymys noista väriavaruuksista tähän väliin: Onko tuolla Adobe tai SRGb väriavaruuden valinnalla kamerassa mitään väliä, jos kuvaa raakadataa? Kaikenhan pitäisi mennä talteen, mitä kenno "näkee".. Entä RAW-käännöksessä, kun kuvasta tehdään TIF tai peräti vaan JPG, jos sävyt riittäisi näyttävän kuvan saamiseksi Photoshopissa sen näköiseksi kun haluaisi SRGb:llä? Eli tarkoitan, että tarvitseeko joku käsittelijä jotain muuta myöhemmin, vai missä vaiheessa sillä oikeasti on merkitystä.. Entä jos kuvat vaan tulostuttaa, vaikka fotonetissä kun ne sinne kelpaa vain JPG:nä (8-bittiä ja SRGb vaatimuksena), mihin aiempi avaruuden valinta silloin vaikuttaa? Tarttis sellaisen simppelin rautalankamallin, miksi tehdä adobe-väriavaruudessa kuviaan missään vaiheessa.. Jos tuo väriavaruusasia on vaan yksi ylimääräinen työnkulun vaihe, niin miksi vaivautua siihen?
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Adobe RGB / srgb -asiaa: http://www.painomaailma.fi/fi/arkisto/tekniikka/lars-gardberg-premediamaailmasta--photoshopin-rgb-tyotilat.html sRGB: <IMG src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a8/CIExy1931_sRGB.png/542px-CIExy1931_sRGB.png"]</IMG> Adobe RGB: <IMG src="http://upload.wikimedia.org/wikiped...931_AdobeRGB.png/542px-CIExy1931_AdobeRGB.png"]</IMG> Nyrkkisääntönä; aina Adobe RGB kamerasta CMYK-käännökseen, jos mahdollista, eli koko käsittelyprosessin ajan.
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Ei ole mitään väliä (paitsi Canonin jotkut digit nimeävät tiedostot vähän eri tavalla ) AdobeRGB "säilyttää" enemmän sävyjä, sellaisia sävyjä joita tyypillinen näyttö ei näytä. Näitä kuitenkin muut laitteet (missä "laite"-sanalla voidaan tarkoittaa esim. aikakauslehteen tulostettua kuvaa) voivat esittää kuitenkin ne sävyt joita sRGB ja tyypiliiset näytöt eivät pysty, mutta AdobeRGB pystyy. Ts. sRGB jättää käsittelyn ulkopuolelle sävyjä. Näin ollen on järkevää käsitellä kuvat esim. AdobeRGB-tilassa (tai vielä laajemmassa ProPhotoRGB väriavaruudessa), ja ajatella sitten sitä "sopivan" profiilin valitsemista osana vedostamista. Esim. mainitsemasi Fotonetti tarjoaa profiilit, jotka ovat varmastikin laajemmat kuin sRGB, ja jos sulla on sRGB-kuva niin jää fotonetin printtereistä osa niiden potentiaalista käyttämättä. Huomautettakoon, että myös AdobeRGB-väriavaruuden laajuuteen kykeneviä näyttöjä on olemassa, hinnat muistaakseni alkavat viidestä tuhannesta eurosta.
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Tossa aiemmin linkatussa Gardbergin jutussa oli pari aika hyvää pointtia, mm. muistutus siitä, että menetettyjä sävyjä ei saa takaisin väriavaruutta vaihtamalla ja ajatus siitä, että itse kuva olisi mahdollisimman laajassa väriavaruudessa ja laskenta tehtäisiin vasta siinä vaiheessa, kun tulostus on määritelty. Tulostuksen voi tässä yhteydessä käsittää painamisen, vaikka fotonettivedoksen lisäksi myös webbikuvana. Kaiken kaikkiaan aika epätoivoista hommaa heikkolaatuisilla ja vielä kalibroimattomilla systeemeillä mutuna noita kuvia on työstää. Ja kun tueksi haetaan intternetistä "faktaa" niin voi olla varma, että kun kuva on painettuna lehdessä niin paino on ryssinyt. "Mun näytöllä se näytti ihan hyvältä" EDIT: Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena: kirjallisuutta ei ole suositelle, mutta ajatuskulkua helpottaa painokoneen ajattelemista tulostimena, missä lopputulokseen vaikuttaa painomenetelmän erityispiirteet ja paperi. Kaikki suomalaiset osaavat painot ajavat tasan tai hyvin lähelle standardia. Silloin tekijän harteille jää selvittää painomenetelmä ja käytettävä paperilaatu ja konvertoida kuva ko. profiiliin tai jos sitä ei ole saatavissa niin muokata kuva PS:ssä sopivin CMYK työtila valittuna. Arkkipainainatuksessa se on Euroscale coated v.2.x. digit jäljittelevät monessa paikassa tätä ja aikakaus-ja sanomalehtiin on omansa. Ammattimaiset reprot tekevät kuvat usein PS:n työtilojen emulaattoreilla, koska kuvan valmistusvaiheessa ei ole paino/paperikohtaisia profiileita saatavana ja käytännössä niiden hyödyntäminen esimerkiksi valtakunnallisessa sanomalehti-ilmoitus kampanjassa tarkoittaisi konvertointia useisiin kymmeniin profiileihin, jotka kuitenkin ovat hyvin lähellä toisiaan.
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Kyllä painetussa kuvassa on hyvin kapea värimaailma verrattuna esim. näyttöihin. Olennaisempaa lopputuleman suhteen on, miten se supistaminen tapahtuu. Mutta se on ihan toinen turina. Aina on joka tapauksessa helpointa ja järkevintä jättää tuo kaikki muiden murheeksi. Tehdä vain se kuva sellaiseksi kuin sen haluaa ja tuupata halutussa muodossa eteenpäin.
Vs: Painotekniikka ja valokuvat, kirja (tms)? Ja pitää se kuva Adobe RGB 1998 -väriavaruudessa. Tuli mieleen, että painon työnkulun ohjelmistot alkavat olla siinä mallissa, että pikkuhiljaa kotikäsittelyn ongelmat alkavat vähentyä. Nykyisillä softilla voi jo lennossa konvertoida kuvat sen painomenetelmän ja paperilaadun profiiliin, millä tuote tullaan ajamaan.