Vs: Tehtiin sitä ennekin kalliita objektiiveja! Enhän mä mitään moiti, mutta kun museolle tekee duunia, niin pitää olla joku viranomaispohja, jonka lausuntoihin voi viitata. Ei se sen ihmeellisempää ole. Sitäpaitsi se 1973 indeksikerroin 0n 0,9854, eli aika lähellä sitä 1. Ja mä olen kertonut vanhat indeksi Excelissä uudella ja pannut sen pyöristämään, koska kuka haluaa tietää jonkun kameran hinnan sentin tarkkuudella vuonna 1928, kun se ei kuitenkaan ole suoraan vertailukelpoinen! Pitäisi panna viereen palkkavertailuja, maidon litrahinoja jne, Kossupullon hinnan vertailua ei voi, koska 28 oli vielä hyvin ja tehokkaasti toimiva kieltolaki voimassa. Ja niistä roboteista ym. Siitä vaan huomaa, miten voittoja pyritään kasvattamaan, kallis ihmistyövoima pois ja koneet tilalle. Se, että samalla menetetään jotain käsityön herkkyyttä, kokeilkaapa hyvin huollettua Leicaa, Rolleita tms. nykyiseen, kylmän tieteelliseen mutta tarkempaan ja nopeampaan laitteeseen, eron huomaa. Tuttu Nikon mmies kertoi, että kun hän kävi tehtaalla, katua, siis tehtaan alueen sisäpuolella, ne tehtaat on vähän isompia, tuli tööttäilevä kuljetusvaunu, robotti, joka vei Nikon-bajonetteja kromattavaksi. Ne bajonetit oli siinä jonkinlaisissa tauluissa kouluissa ja kone vei, jätti ja haki valmiit. Ja kulki yötä päivää..
Vs: Tehtiin sitä ennekin kalliita objektiiveja! Äläs unohda vanhan hyvän ajan orjatyötä. ;D Mulle on ihan sama tekeekä työn robotti vai joku v**** n****** kakara, jossain norsun p****sta tehdystä majassa, kunhan laatu ja varsinkin hinta pysyy sopivana ;D
Vs: Tehtiin sitä ennekin kalliita objektiiveja! Minä oon Ossin kanssa samaa mieltä työn laadun heikkenemisestä. Suurin mekaaninen ihmetykseni oli Rollei P11, jonka huollatin MustonenLaineella. Huollon jälkeen laite toimi paremmin kuin yksikään uusi. Ei mitään ylimääräistä ääntä mistään, kuin olisi ollut erämaassa, jossa lähin ihminen on 50 km päässä. Sama on Rollein kameroissa. Ei mitään kilinää kalketta tai klapia missään. T Jukka
Vs: Tehtiin sitä ennekin kalliita objektiiveja! Rolölei P11 voitti aikanaan palkinnon jossain teknisessä kilvassa innovatiivisuutensa takia. Miettikääpä nyt; markkinoiden johtava 6x6 kameroiden tekijä tekaisee proikan, jolla voi esittää sekä 6x6 että kinoja. Ja on muuten aika hyvin suunniteltu. Siihen oli oma työkalusarjakin, mihinkähän se tannerin huutokaupasta katosi?... Olen muuten muutaman huoltanut, ja sekin on aika "hauskaa" hommaa, kunhan saa mikrokytkimen asennettua sillä 1/10 mm tarkkuudella. Ja muista, että jos käytät 500 W:n lamppua, pitää olla kaksi lämpölasia ja voimala lähellä, ja siellä varakone, kun proikka alkaa imeä virtaa verkosta. Sekin voi kuumentua liikaa...
Vs: Tehtiin sitä ennekin kalliita objektiiveja! Keskustelun loppupuolen väittämä laadusta ja sen puutteesta sopii mainiosti tähän aloitusaiheeseen. Nää Rodenstockin Apo-Ronarit on pääasiassa sulkimettomia reprokameroiden optiikoita. On niitä myös sulkimellakin esim. Linhoffin palkeissa. Niitä on "sileitä" eli ilman lisiä nimessä, jolloin on kysymyksessä tehdastuote. Jos nimessä on esim. "Klimsch", on reprokameratehdas testannut linssin ja ottanut sen myyntiin (vrt. Linhof-palkkioptiikat). Nämä CL-tyypit on uudempia ja niissä on usein himmenninrengas ulkopuolisella hammastuksella, jotta voi himmentää moottorilla. CL:t on alumiinirunkoisia. CL:iä on käytetty ainakin karttatyössä. 890mm:n piirtoympyrä on yli 800mm, kun kuvakulma tällä tyypillä on 46 astetta. Filmiä pitää käsitellä syliotteella Apo-Ronarit on 4-linssisiä 4:ssä ryhmässä ja valmistukseltaan tuhtia tavaraa. Vanha 9/600mm (barrel) painaa 2350g. Palkkikamerakäytössä mulla on CL:iä 9/360 ja CL 14/890, joka kevytrakenteisena Sinarin laudassa painaa 2122g. Kaikkia Apo-Ronareja voi käyttää normaaliin kuvaamiseen (vaikka ovatkin alun perin prosessilaseja), kunhan himmentää 16-22 paikkeille ja isoa 32-45. Silloin voi tarkentaa myös äärettömään ilman huolia. Tuote on APO, joten värien polttopisteistä ei oo ongelmaa. Pieni valovoima hankaloittaa tarkennusta pahasti. Jos ei oo kiirettä, voi vanhat linssit himmentää aina arvoon 260 saakka. Aika onkin sitten hu-huh-huu. 890:n "kinovastaavuus" 4*5 laakakäytössä on n. 300mm. Joku aika sitten nää oli Keski-Euroopassa "väärää rahaa". CL 360 irtosi huutokaupasta 36 nykyrahalla+postimaksu. Yli tuhatmillisiä käyttävät Etelä-Euroopassa tähtikaukoputken "raaka-aineina". Ne maksaa sitten aivan huikeita vanhoinakin. Hinta kulkee laadun kanssa : Biogon 75:stä on tarinaa Zeissin kotisivuilla. 4x5 tuuman lasi piirtää reilusti toistasataa viivaparia millille, ei juuri vinjetoi ja linjat pysyy suorana. Se siinä maksaa... Ei ole kuitenkaan MC. Jos tällästä optiikkaa hakee, niin 70-luvun jälkeen millään valmistajalla oo ollut varaa laskea ja saattaa tuotantoon läheskään vastaavaa. Eli jos haluaa huippua, tää Biogon on tänäkin päivänä tän polttovälin valovoimaista highendiä. Maksaa käytettynäkin hunajaa, etenkin jos helassa lukee "Linhof" ja on kunnossa. Todellin isältäpojalle-verme. Onks siinä hinnastossa noille kahdelle CL:lle hinnastohintaa -> nykyhinta. Rahan muunnoskeroimia löytyy myös kuuklettamalla Nordean sivustoilta. T : WILMIX
Vs: Tehtiin sitä ennekin kalliita objektiiveja! Muuan ihmelinssi kalliimmasta päästä on Zeissin Orthometar 4,5/250mm, 6-linssinen, painaa toista kiloa, suodin n. 85mm, valmistusvuosi 1941, 4x5-käytössä on siirtovaroja. Onko kellään tietoa, mikä verme? Lukisin mielelläni tietopohjasta asiaa, ennenkuin jaan kuulopuheita. Päältäpäin tuntuu ja näkyy ettei oo tusinalasi. t:WILMIX