Vs: Teetettyjen kuvien laatu Eikse sit mene niin? Ainakin kerran steissillä myyjä oikein kehoitti tekemään niin, kun tiesin että osa kuvista on varmaan epäonnistuneita, kun kamera alko brakaan kesken rullan. Käytännössä en sitten montaa kuitenkaan jättänyt pois, kun on niillä sumuisillakin muka jotain arvoa...not!
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Joskus niistä alivalottuneista(tai yli-..) tulee kyllä aika kamalaa, vaikka koneet ainakin lähimmässä kymppikuvalabrassa yrittää jättää huonoimmat tekemättä jo automaattisesti. En mä ainakaan niistä oo jaksanu valittaa (sen pari kertaa kun oon kymppikuvat ottanu) kun sehän on vähän niinku oma moka ;D Se, että mikä sitten on huono laatu, on aika makuasia ja suhteellista. Ei kai voi vaatia halvimmasta kymppikuvafirmasta, että laatu olis joka kuvassa jotain maagista, vaikka sitten itse joskus olisikin nähnyt jossakin sellaisen kymppikuvan... Vai voiko? Jos vaikka koneet ei oo niin hyviä tai ammattitaito ei riitä. Valitettavaa mutta totta.
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Tää on niin tätä. Jos laatu oli 99% roskaa, niin mistäs sen tiedät mitä sen kuuluisi olla? Tämä oli (harmikseni) asia mikä kannusti ihmisiä vaihtamaan nopeasti digiin, kun kymppikuvien laatu nousi yhtäkkiä 70-luvun kuvien tasolle. Kohta kun digipokkarien käytettävyys nousee 70-luvun tasolle, ja järkkärien etsimet 80-luvun tasolle niin mikä onkaan hurraahuutojen määrä? Ties vaikka digisalamalaitteiden laatukin nousisi 90-luvun tasolle? Objektiivien mekaaninen laatu tuskin tulee koskaan enää palaamaan, mutta ei kai kehitys joka asiassa voi mennä taaksepäinkään? ;-}
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Joltakin halpafirmalta tällaista olisi vielä vähän helpompi niellä. Mutta vaikka tilaat Eirin Premium- nimellä myytävän paketin, on jälki nykyisellään todella väjähtänyttä. Juuri värintoisto ja kontrasti noissa on ongelmana. Tämä on viime aikoina toistunut joka kerta kun olen kymppikuvia tilannut.
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Hmm haluaisin kirjoittaa tästä pidemminkin, mutta nyt alkaa väsymys jo painaa. Asia on melko lähellä sydäntäni, koska olen kehittänyt kuvia minilabbiksilla yli 10 vuotta; aluksi analogisilla koneilla (Noritsu, Fuji) ja sittemmin digitaalisilla (Fuji Frontier 350 ja Agfa Dlab-1 & 2). Kuvanlaatu on mielestäni ollut varsin ok kaikilla laitteilla, mutta keskimäärin digilabbiksilla pääsee mielestäni parempaan lopputulokseen. Mielestäni paras kone jota olen käyttänyt oli tuo Fuji Frontier 350, koska siinä esikatselu ja korjaukset oli helppo tehdä (jotkut paikat varmasti käyttävät sitä automaattiasetuksillakin). Skannauksetkin sai halutessaan filmeistä pakkaamattomina n. 25x38cm/300dpi -koossa, ja mielestäni erittäin korkealaatuisia oli! Koko arsenaalia ei toki edes käytetty "perusasiakkaiden peruskymppikuviin", mutta jos halusi parasta tulosta, niin säätömahdollisuuksia oli varsin paljon... Nykyisin käytän Agfan Dlab-1 -konetta, joka on paljon simppelimpi ja automaattisempi, mutta pelaa silti varsin mainiosti. Kone tekee automaatillakin siistiä jälkeä, eikä usein tule tarvetta mitään korjailla (puhun nyt ihan normaalin perusasiakkaan kuvatarpeista), varsinkaan jos pohjatyöt on kuvatessa tehty kunnolla. Pieni miinus tulee kyllä roskanpoistosta, jota ei saa täysin pois päältä (Fujissa sen sai kokonaan pois päältä, mutta se ei myöskään toiminut yhtä hyvin kun sitä tarvittiin...), joten ihan pienimmät yksityiskohdat, esim. hiekkatien hiekka, saattavat joskus sulautua hiukan turhan tasaiseksi. Tuo ei mielestäni ole kuitenkaan mikään ydinkysymys, koska kuvien yleisilme on varsin hyvä ja teräväkin. Koneella ei saa skannattua yhtä isoja ja teräviä kuvia kuin fujilla, mutta olen huomannut että mm. mustavalkokuvat saattavat näyttää erittäinkin hyville skannattuna! Olen pari kertaa suorastaan yllättynyt. (Mustavalkofilmeillä tuo roskanpoistokin tuntuu menevän pois päältä.(?)) Nykyiset koneet myös kalibroivat itse itsensä aamuisin tulostamalla koeliuskan, tai tarvittaessa vaikka useamman, jos sävyt ei mene ekoilla korjauksilla kohdalleen. Analogisten laitteiden sävyt olivat täysin riippuvaisia kemioiden kunnosta ja niistä kalibroinneista, jotka tehtiin yleensä tarvittaessa - eli kun kuvat eivät enää näyttäneetkään hyville... Kalibrointeja tehdään meillä myös kesken kiireisten työpäivien jos tarvetta tuntuu olevan. Kalibrointi saattaa olla tarpeellista jos koneella on paukutettu kuvia koko päivän putkeen, tai jos paperiemulsio muuttuu eri tehdaserässä jne. Ihan objektiivisesti voin sanoa että olen melko tyytyväinen Agfan(kin) jälkeen, vaikka ero oli huomattava Fujiin nähden. Ero oli lähinnä kuvan yleisilmeessä, joka vain oli "erilainen" - asiaa on hankala kuvailla. Ei välttämättä huonompi siis, mutta erilainen! Alkuperäisessä viestissä huomioni kiinnitti kirjoittajan luottamus Canonin valonmittaukseen. Sekään kun ei välttämättä edusta sitä absoluuttista oikeaa... Yleensä muuten huomaan, jos kuvat eivät tule suoraan kameran muistikortilta, vaan niitä on käsitelty ja "paranneltu" koneella jälkeenpäin - aika usein nimittäin näyttää sille että korjailuja ei ole tehty välttämättä parempaan suuntaan. Aika usein kuvat olisivat olleet parempia ihan suoraan tulostettuina... Villejä veikauksia. Ongelmia tulee juuri jos on korjailtu värejä "paremmiksi", koska ne saattavat todellakin olla sitten lopulta erittäinkin erinäköisiä kuin kotimonitorilla. Huh! Jaksoin silti näköjään kirjoittaa vähän liikaakin.
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Niin ja unohdin sanoa että en ole 10 vuoteen joutunut myöskään sattuneesta syystä käyttämään itse muiden liikkeiden palveluja kuin poikkeustapauksissa, joten vertailukohtina on lähinnä asiakkaiden mallikuvat ym. erikoistilaukset ja suuret surennokset joita ei tuolla Agfan koneella voi tehdä. Mutta koska olen itse kuvanlaatuun tyytyväinen valokuvauksen harrastajana ja ammattilaisena, niin en koe että olisin jotenkin jäävi arvioimaan kuvanlaatua edit: niin ja kyllä sen huomaa kun labbiksen automatiikka menee sekaisin joskus (harvoin) ja värit on valjuja, mutta kun itselle tekee, niin tarvittaessa onnistuu uusinta korjauksillakin. Ja kyllä ne asiakkaillekin teen, jos tuntuu tarpeelliselta. Todella harvoin on vikaa kyllä koneessa - enemmänkin siinä muovipokkarissa ja linssissä. Ta 6 vuotta vanhassa filmissä... käyttäjässä!
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Luojalle muuten kiitos siitä, ettei värikorjailuja tarvitse enää tehdä negatiivia katsomalla ja päättelemällä oikeat korjaukset valotushetkellä! Noritsun kuminauhoilla korjattu huoneen kokoinen labbis oli kuitenkin ensirakkauteni - en muistele pahalla!
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Sen jälkeen kun olen muutamalla skannerilla(ihan hyvälläkin) itse skannaillut ja lisäksi muutaman muun laitteen jälkeä muuten nähnyt.. ja toisaalta värikuvia vedostellut itse pimiössä, ajattelen väkisinkin, että ei siihen skannattuun sitä "oikeata" näköä millään saa.. Ja kaikki roskasuodatukset vie sitä kauemmas alkuperäisestä, kuten tuosta yksityiskohtien katoamisesta mainittiinkin. Itse ainakaan en halua hukata siitä filmillä olevasta kuvasta mitään ylimääräistä, kun tietää miten pienetkin yksityiskohdat voivat kuvassa näkyä, vaikka sitten ihan pienimpänä mausteena (esim. ihan se aito filmin rakenne tekstuurina). Olkoonkin sitten ne kuvat joiltakin ominaisuuksilta joidenkin mielestä jopa huonompia koskemattomana . Mutta eipä sitä eroa kymppikuvasta niin kamalasti näe.. Olishan se hienoa, jos vois olettaa että joka paikasta sais tyydyttävät tai huiput kymppikuvatkin, mutta kai se niin on että ne on kuluttajille suunnattua keskimäärin, joten vaativamman harrastajan pitää sitten tehdä kuvansa jotenkin muuten. Itsestä tuntuukin siltä, etten niistä kymppikuvista halua maksaa sitäkään vähää, mitä ne nyt maksavat.. Eikä pelkästään niiden laadun vaihtelun takia, vaan sen, että kyllä ne oikeasti hyvät kuvat (jotka on tavoitteena) on tarkotus tehdä sitten isoiksi kuviksi ja laittaa kunnolla talteen. Pitäisi tietysti ensin kuvata ne "mestariteokset". Muut kuvat sitten menee vaan johkin arkistoon (kenkälaatikkoon). Ehkä se asia muuttuu sitten, kun pitää alkaa omasta perheestä perhealbumia kasaamaan. Tulee ehkä sit kymppikuvillekin tarvetta . Noh, tämä nyt oli vähän offtopiccia ehkä, filmikuvaajan näkökulmasta. Itse olen niin perfektionisti, että vältän lopullisten kuvien tekoa skannauksen kautta. Negatiiveistä (myös väri-) teen pimiössä kuvat ja diafilmit syötän projektorille. Skanneri on kuitenkin ihan kiva nettikuviin ja negojen sisällön tutkimiseen. Saa sitten digikuvat siinä ohessa niistä ei-ihan-niin-mahtavistakin ruuduista. (Miksi edes tähän kirjotin?) <SIZE size="70"] P.S. Mustavalkokuvilla roskanpoisto ei luultavasti toimi, koska perustuu infrapunavaloon tai johonkin vastaavaan.. Värifilmin pigmenttien läpi IR-valo pääsee, mutta hopearakeiden läpi ei. Meneeköhän se suodatus sit tosiaan pois päältä, vai lakkaako vain toimimasta?</SIZE>
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Totta. Konetta enemmän minäkin epäilen käyttäjää. 800ASAlla valotettu 200ASAinen antaa melko nuhjuisia printtejä kun siitä sävyjä kaivetaan. Mutta syyllinen voi olla digilabbiksen koneen käyttäjä. Melko usein olen reklamoinut kun on aihetta (lue: aina, ja huutaen) ja aina on tulos parantunut. Kymppikaura asettaa tietty eri tason kuin hääkuvat se ymmärretään, mutta samasta paikasta voi saada erilaatuisia kuvia riippuen siitä kuka siellä on työvuorossa. tein vertailun samoilla negoilla tampereella kahdessa firmassa jossa kummassakin on saman mallin fuji frontier ja ero oli mieletön. Kyllä hyvilläkin koneilla saa paskaa jälkeä kun ei yhtään kiinnosta, ihminen sitä paitsi onnistuu melko helposti sotkemaan idioottivarmatkin järjestelmät.
Vs: Teetettyjen kuvien laatu ^Joo kyllä tekijä vaikuttaa paljon. Joskus liikkui huhuja mm. eräästä aika suuresta labbisalan ketjusta, jonka pomo värväsi nuoria tyttöjä kadulta: "Hei, tuutko meille töihin?"
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Toisaalta ne voi olla nuoret tytöt näppärämpiä tekemään kuin krapulaiset töppösormi ukkelit
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Näppäryyttähän tossa D-labilla ei juurikaan tarvita, mutta jos kuvien sävyjä tms meinaa korjata, niin on ihan hyväksi jos pikkasen luovuutta ja silmää löytyisi Itse käytän töissä D-lab3:sta ja olen huomannut että yleensä automaattiasetuksilla kuvista tulee hieman latteita verrattuna Canon Pixmalla tehtyihin mustesuihkuprintteihin. Hieman lisää saturaatiota ja kontrastia, tietysti kuvasta riippuen, auttaa selvästi.
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Olisiko muuten mahdollista pakata jpg-algoritmilla noita kuvia vähän hellemmin; kun kuvan koko on 2000x3000 kuvapistettä ja se mahtuu keskimäärin 1,20-1,60 megatavuun, niin pitäisin pakkausta vähän liian ronskina (d-lab.2/3). Kilpailevassa firmassa parin oven päässä kuvatiedostot ovat samoilla kuvapistemäärillä järjestään yli 4 megaisia.
Vs: Teetettyjen kuvien laatu En suostu hyväksymään ajatusta, että kohtuuhintainen tai edes halpa "kymppikuva" saa olla huono. Siihen ei ole mitään syytä, kun on kokemuksia hyvistä. En myöskään hyväksy "skannauksen" vaikeutta tai huonoa resoluutiota minilabbiksissa, koska analogisilla vehkeillä sai erinomaista kuvaa. Ja formaattiina "kymppikuva" on upea, vähän pienempi 9x13 vielä makeempi. Se, että filmi on valotettu päin peetä tai kuvattu huonolla kameralla, on toinen juttu. Mun kuvat eivät osu kumpaankaan. Värinegan kehitys on toki yksi muuttuja lisää, mutta sekin on aikanaan onnistunut. En tunne minilabbiksia, mutta taisi olla niin, että niissä vehkeissä joista sain hienoja kuvia, oli jokinlainen esikatselu, jolla säädettiin yleinen valotustaso. Yleensä pyysinkin pitämään arvot varsin vakioina, jotta eri valaistusolosuhteita ei automaattisesti kompensoitaisi, mikä lienee yksi iso ongelma automaattisessa kuvavalmistuksessa. Eli hyviä kokemuksia on osaavista tekijöistä ja analogisista koneista. Mun "onnistumiset" oli muuten yleensä Fujin tavaralla alusta loppuun. Sillä voi olla merkitystä. Käsittääkseni minilabbikset tunnistaa negan ja käyttää sopivaa profiilia (suodatusta?) ko. filmille. Kohtuullista - mutta ei erinomaista - jälkeä sai aikaiseksi myös hyvin kehitetystä (JP) negasta ja digitaalisesta minilabbiksesta (JP:n kautta). Mutta yhteinen mielipide oli, että jotain jäi pahasti matkalle ja kuvista tuli vähän muovisen oloisia. Silti nekin olivat parempia, kuin kaikki muut kokeilut vieraissa paikossa. Mutta jos on kerran nähnyt esim. JP:n tekemiä "markkeerauskuvia" negasta 9x13 koossa, kaipaa tosi paljon niitä aikoja. Etenkin, kun värinega on hieno materiaali. Tosin ne tais maksaa peräti 40 senttiä kappaleelta, mikä lienee liikaa kaikille niille, jotka eivät arvosta omaa tekemistään pätkääkään. Kuvataan siis diaa, koska se vielä onnistuu. Mutta ehkäpä vielä löytyy joku mesta, joka on välttänyt nykyihmeet ja minilabbisedustajien myyntipuheet ja vääntää kaunista pikkukuvaa.....
Vs: Teetettyjen kuvien laatu En osaa sanoa. Ainakaan normaaleista asetuksista tuota ei pääse säätämään. Voin koittaa selvittää onko se mahdollista "Service Technician"-puolelta.
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Niin, toivossa on hyvä elää. Jotenkin asenteissakin valokuvausliikkeissä on pielessä. Jos varta vasten pitää negatiivifilmiä jätettäessä mainita, että filmiä ei sitten saa naarmuttaa, tiskillä oleva ihminen kirjoittaa sen filmikuoreen aivan kuin vaatimus olisi jotenkin erikoinen. Onko niin, että keskiverto filmille kuvaaja ei koskaan katso, minkälaiset negat saa takaisin. Sillä aivan helvetin usein ne ovat naarmuilla, jos ei siitä etukäteen liikkeen henkilökuntaa varoita. Minä nimittäin katson negojen kunnon kunhan kotiin asti pääsen.
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Jos tarkoitatte Dlabin pakkausta, niin kyllä sieltä pitäis saada ulos muistaakseni ihan pakkaamatonkin kuva. Dlab 1:llä skannauskoossa on vain ärsyttävä rajoitus - kuva on n. 15x20cm/300dpi -kokoinen, vaikka se voikin tulostaa 20x30 -kuvia.. Itse olen ohjelmoinut sinne joitakin eri skannauskokoja , mut en ole nyt työkoneen ääressä tietenkään...
Vs: Teetettyjen kuvien laatu No totta tuokin, jos niitä työntekijöitä koulutettaisiin vaikkapa 4 vuotta ja jos ne olisivat vielä itse kiinnostuneita aiheesta sen koulutuksen jälkeenkin.
Vs: Teetettyjen kuvien laatu ^Edellistä jatkaen nimittäin kohdalleni sattui tilanne, jossa kyseisen ketjun nuori työntekijä juoksi mun työpaikalle laatikkokamera kädessään ja pyysi hädissään: "Voisitteko laittaa tähän filmin kun mä en vaan osaa!" Muitakin vastaavia juttuja on...
Vs: Teetettyjen kuvien laatu Kuka on se keskivertokuluttaja värinegalle? Mummo/äiti jolla on yhä filmipokkari kun ei ole digiä vielä tullu hankittua? Jos näin, tuskin katsovat negoja, ennemmin heittävät ne roskiin tilaa viemästä ;-) Itsellä ei koskaan ole ollut jostain syystä kummempia ongelmia naarmujen suhteen, vaikka monet tuntuvat valittelevan. Ei ainakaan mitään mikä skannatessa tai vedostaessa olisi näkynyt. Useampaa firmaa tullut käytettyä.. Vaan ku nykyään ne koneet skannaa eikä oo analogisia. Mikä lienee se vakio-arvo? Varmaan jonkin optimaalisen negan mukaan kalibroitu, vaiko rullan ekan kuvan perusteella? Tuo olisi kyllä tietysti ihan hyvä idea sikäli, että saisi hajua siitä omasta (ja/tai oman kameran) valonmittauksesta, mutta toisaalta kun negassa ei varsinaisesti ole mitään absoluuttista oikeaa lopputulosta, niin olisi vähän kumma säätää koko rulla yhden kuvan perusteella tai jonkin referenssinegan, joka on esim. laboratoriossa tehty speksien mukaiseksi (mitä sitten kuluttajan negat harvoin käytännössä ehkä ovat). Vain arvaus, mutta voisi luulla että homma hoituu auto levels-tyyliin, kun ne nykyään kuitenkin skannaa sen negan ensin. Sitten säädetään digitaalisesti tiedosto kuntoon ja se valotetaan paperille. Epäilyttäisi muutenkin pelkkä filmin nimen ja tyypin tunnistus, koska luultavasti se kehitys kuitenkin vaikuttaa ominaisuuksiin (maskin väriin) ainakin jonkin verran.