Vs: Teach me, Herrat. Jos näkisit nuo puolitoista metriä leveinä ja laittaisit silmälasit nokalle, niin ehkä sitten löytäisit jotain sisältöäkin tuon sotkun keskeltä? Vaan kun teen omaani, enkä vanno LeicaTriksiRotskun rakeisuuden ja tukkoisuuden nimeen, niin minkäs sille mahtaa. Olkoon tämä nyt puolestai tässä. Olisi nuo varmaan Leicallakin syntyneet? Ja anteeksi vielä Keni-sedälle, kun kuljeskelin vääriä polkuja täällä. Vaan en näköjään ole ainoa. kapa
Vs: Teach me, Herrat. Joo, mä luovuin suosiolla tuosta "Jukkapro" nimestä, ainoa joka vielä kantaa kaunaa taitaa olla tuo Erska... joten No Hämming.
Vs: Teach me, Herrat. Vaikka minä en ollut aloittaja, vaan kohde, niin totean silti että oli aika virkistävä vääntö, monta asiaa tuli selväksi ja selvitettyä, nyt menen paussille, varsinkin jos toi myytävät ilmoitus tärppää.
Vs: Teach me, Herrat. Kapa: En toki, oikein virkistäväähän tätä on lukea. Missä teidän vanhempien (anteeksi, sanon vanhempien, koska jos ilmoitat vuonna -90 heittäytyneesi vapaaksi taiteilijaksi, ja now-where-am-i-man puhuu 60-luvulla nauttineensa kuvauksesta, olen teitä ikäpolven verran nuorempi (en toki 90 syntynyt kuitenkaan)) kuvia saa siis oikein nähdä ja tutkia? Tasapuolisuuden ja suomalaisen unelman (täydellinen tasuri) pohjalta kerron myös että nuo kuvat mitkä tuohon laitoit, upea värimaailma, mutta sen lisäksi nuo Vatasen ottamat klubikuvat, tuosta rakeisuudesta ei vain voi olla pitämättä, varsinki tuo missä on enemmän jengiä, mahtava kuva. Mille filmille noi on otettu, jos saan kysyä? Ja vielä Kapa:lle, täytyy yhtyä jukkikseen tuossa HDR-ketjussa; "On kenties parasta hdr-kuvaa, mitä oon nähnyt noin Kasimirin esille laittamat. TJukka". Kiitos.
Vs: Teach me, Herrat. Kiitoksia vaan kaikille puhtaille taidemiehille, päästään taas vastaamaan asiallisesti asiallisiin kysymyksiin. Mun suosikki MV filmi/kehite yhdistelmä on nykyään Rollei TQ Eagle joka on alunperin strategisesta ilmakuvausfilmistä muunneltu liikenteen kameravalvonta filkka, halpaa kuin HK:n lenkki ja kun kehitetään 1:100 seoksessa Rotskussa, yksi tunti, niin ehtii tehdä kaikenlaista siinä kehityksen aikana, kun annetaan purkin vaan seistä, laitetaan puhelin herättämään tunnin kuluttua, hiukka vesihuuhtelua, Fiksiä noin 10 minuuttia, ja huuhteluainekylvyn kautta yöksi kivumaan. Aina onnistuu, kunhan pikkaisen käyttää päätä valotuksessa. kamera on tuossa bailuikuvassa Leica MP-4 ja obiska Voigt 35mm täydellä 1,2 aukolla, valotusaika on siinä 1/15 tai 1/8 sek. ( käsi vakaana) Toi koippa Koiviston (foni) on muuten sama set-up mutta obiska on Leicassa Canon 50mm 1,2 aukolla 1,4 toimiva systeemi vallitsevassa valossa. Skannaukset on Flextightillä ja säädöt Fotoshopilla. Ei tartte paljon vääntää, Flextightillä menee kaikki suoraan OK, pikkasen voi ehkä tummuutta säätää. Tässä muuten aika tuore potretti, ihan samat zydeemit... JK: Ihan puuroksi menee täällä laukussa toi rae, Flickrissä ( ja mun näytöllä) aivan veitsen terävää, sääli... osa pointista eli terävyyden vaikutelmasta katoaa
Vs: Teach me, Herrat. Tähän kyllä suora kiisto ja tyrmäys. En ole nähnyt yhtään pluginia tai muutakaan joka kykenisi matkimaan mv-filmien väritoistoa. Tarvisi olla spektriin sidotut kirkkauskäyrät eikä RGB-kanaviin sidottuja säätimiä (slidereitä). Toinen ongelma on lähtökohta. Otetaan esimerkkinä suosittu Alien Skin Exposure (jossa muuten väritoisto on vain RGB-osuuksina tyyliin photoshopin channel mixer). Dokumentaatiossa (http://www.alienskin.com/exposure/background.aspx ja http://www.alienskin.com/exposure/Exposure3_Manual.pdf) hehkutetaan kuinka Canon EOS 1Ds mk2:lla sekä filmillä kuvattiin ihmisiä ja erikoistargetteja ja jollain spesiaalisoftalla verrattiin filmikuvaa Adobe Camera RAW:n default-asetusten tuottamaan kuvaan. Ilmeisesti tämä spesiaalisofta on joku ohjelma/ps-plugin jolla on verrattu skannia ja digin tulosta. Hyvässä tilanteessa jopa saatu skannista värikanavakohtaiset tiheysarvotkin. Mutta tuossa jää silti liikaa muuttujia. Miten ACR tuottaa vaikka Nikonin NEF:stä defaulttina kuvaa, entä jostakin pentaxista, ...? Veikkaanpa että selviä eroja näkyy. Jo eri kennojen ominaiskäyrien ja dynamiikan takia. Värifilmipuolellakaan ei tietenkään päästä filmiä vastaavaan tulokseen (ja värinegan kohdalla mitään oikeaa ei oikein voi määritellä). Parhaimmillaan noilla plugineilla saa digi-mv -kuvaan lisättyä rakeisuutta ja vähän filmimäisyyttä sellaisena kuin monet sen ymmärtävät. Samoin hengettömän ja kliinisen digivärikuvan saa vähän filmimäisemmäksi. Eikä mielestäni ole edes mitään järkeä yrittää tehdä digistä filmiä vaan suosiolla kuvaa digin diginä ja säätää värimaailman mieleisekseen. Tuollainen filmiplugin onkin parhaimmillaan silloin kun haluaa kuviin jonkun vähemmän kliinisen peruslookin josta sitten jatkaa työstöä.. Lopullisesta kuvastahan ei katsoja voi mitenkään nähdä onko se filmiä vai digiä - edellyttäen että filmi on kulkenut skannausprosessin läpi.
Vs: Teach me, Herrat. Hä ? Emmä mitään kaunoja kanna. Älä sinäkään. (kummallisia löytöjä tupsahtelee saitilta) -Erska
Vs: Teach me, Herrat. Kun nyt kiersin kasan gallerioita matkoilla läpi niin tähän voi vastata suoraan: Galleriatasoon ei ilmeisesti vaadita huimia. 50-senttisistä kuvistakin loistaa jpg-artifakteja/kohinanpoistosoftien jälkiä, puhumattakaan metrisistä. Vaan jos katsoo tosi kaukaa niin näyttää ihan hyvältä, kuitenkaan vanha sääntö katseluetäisyydestä kuvan lävistäjän mittaisena ei tunnu pätevän. Ja gallerioissa kyllä jengi menee aina katsomaan kuvia myös lähempää... Ei ole lainkaan harvinainen näky kun katsoja lähestyy kuvaa, pysähtyy, sitten siirtyy lopulta siihen 30cm päähän katsomaan jotakin huomion kiinnittänyttä kohtaa.
Vs: Teach me, Herrat. Lähes aina tulee katsottua kuvia (jotka kiinnostavat) myös tosi liki. Maalauksissa kiinnostaa usein sivellintekniikka ja valokuvista etsii lähietäisyydeltä tarkkoja yksityiskohtia. Noin suurpiirteisesti ... Erikseen on sitten sellaiset valokuvateokset, joissa on tarkoituksellisesti pikselit esillä (ihan hävyttömästi ja vailla insinöörimäistä säädyllisyyttä). Onpa maalareitakin, jotka ovat alkaneet jäljittelemään digivalokuvien pikselineliöitä maalauksissaan (Fujin "superccd" -kennon matkijoista ei mulla vielä havaintoja). Kuvien maailma on älden ihmeellinen ... T Erska Edit : Muutamia typoja.
Vs: Teach me, Herrat. Erska puhut totta, maalauksia tulee katsottua läheltä juuri sivellintekniikan sekä (liekö oikea termi) paikalliskontrastin hallinnan takia. Esimerkki tuosta mitä tarkoitan on maalaus joka näyttää ihan älyttömän tarkalta muttei kuitenkaan luonnon peililtä/reprolta. Mutta kun menee vähän lähemmäksi niin huomaa että suurin osa on vailla mitään tarkkaa yksityiskohtaa mutta sitten juuri oikeissa kohdin on nyperretty kontrastia enemmän ja yksityiskohtiakin. Vaikutelma on parhaimmillaan todella hieno. Maalaustaide on siinä mielessä valokuvaa rennompi juttu, ettei sitä lähtökohtaisesti katsota tarkkana reprona kohteesta vaan lähtökohtana on jo valmiiksi se, että menee katsomaan jonkun taiteilijan tekemiä tauluja - siis hänen näkemyksiään ja tulkintoja jostain oikeasta tai täysin mielikuvitusmaailman asioista. Valokuvalla tuo oman tulkinnan mukaan tuominen on huomattavasti vaikeampaa. Ihan älyttömän vaikeaa. Ehkä siksi kaikki keskustelu tuppaa pyörimään vain niiden kaupasta saatavien välineiden ympärillä. Tässä mielessä digi on huima harppaus. Se mahdollistaa täysin mielivaltaisen tulkinnan luomisen mistä kohteesta vain. Tosin siinä lähestytään helposti sitä veteen piirrettyä viivaa joka kulkee valokuvan ja maalauksen välillä.
Vs: Teach me, Herrat. kaima: Käyppä katsomassa Esa Lukalan näyttely turussa siellä rantagalleriassa musiikkiopiston vieressä. Avajaiset keskiviikkona 8.9. kerro multa terveisiä esalle ja kommentoi mulle sitten privenä...