Vs: Teach me, Herrat. Muistutan että ketjun aloittaja ei kysynyt teidän tyylimielipiteitä, vaan miten Jukan tyyli saadaan aikaiseksi.
Vs: Teach me, Herrat. öö kysyisin että kun olen ymmärtänyt että mitä isompi formaatti niin sitä pidemmät valotukset niin eikös tässä mielessä pienempi ole parempi ihan tässä viivaa-per-milli mielessäkin, siis liikkuvaa usaf karttaa kuvattaessa?
Vs: Teach me, Herrat. Anteeksi hölmöyteni. En nyt mennyt ketjun alkujuurille, mutta ei kai siellä Gibsonin tyylistäkään haluttu kommentteja. Loukkaannuitko myös siitä, että kaverisi otti asian esille? Ilmeisesti et? kapa
Vs: Teach me, Herrat. Näinhän se toki on että kuvan terävyyttä siinä uhrattiin. On myös olemassa muita kriteerejä, mainitsit kannettavuuden ja kätevyyden, lisäksi valokuvan sisällöllinen laatu (vs. kuvan laatu). Juuri kätevyyteen liittyen, syntyi sellaista uutta kuvaa, mikä aiemmin ei ollut päässyt kukoistamaan. Pieni filmikoko mahdollisti paljon uutta ja kiintoisaa, kokeiluja enemmän myös, ja tätä kautta sisällöllistä kehitystä valokuvauksessa. Kameran koko, kuvaamisen nopeus ja hinta vaikuttaa. Ainakin kun asiaa tarkastellaan hieman kauempaa ja katsotaan koko kuvaamisen kenttää yleisemmin. edit. On hyvin luontevaa, että kuuhun otettiin Hasselblad. Mutta jos kuvaaja ei löydä mielekästä sisältöä kuviinsa, eikä osaa ottaa hyviä kuvia, on täysin perusteltua kysyä, mihin hän tarvitsee isoa kameraakaan. Kaiken kukkuraksi kun se usein on hankalampi. Vapaa valinta niin harrastelijalla kuin taiteilijalla toki, mutta arvostaako sävyjä ja hienorakeisuutta yli kuvan itsessään? Tai mikä on kullakin se teknisen hienouden raja, minkä kelpuuttaa? Harvoin sentään kuulee että "todella makee ja vaikuttava kuva olisi, mutta harmin paikka kun se ei ole terävä luupilla katsoen".
Vs: Teach me, Herrat. Tämä alkaa mennä sellaiselle puolelle, että ei mun inputtia enää tarvita. Jotta kävisi selväksi mun kanta, niin toistan: Päämääräni valokuvauksessa on olla senverran hyvä kuin 60 luvun lopussa, silloin nautin siitä suunnattomasti. Sen jälkeen tuli paljon sellaista, jota suorastaan vihasin. Tähän vaiheeseen voi tutustua saitilta www.jukkavatanen.com sen eri osista. voi esim tutkia osastoa:Music verratuna osastoon new stuff. Esimerkiksi on hyvin vähän värillisiä valokuvia joista voin sanoa pitäväni(riippumatta onko filmi tai digilähtöisiä) Esim Gene Smithin melkein kaikki kuvat ovat minusta sanoinkuvaamattoman hienoja. Sinulle Kapa sanon vaikka saatat käsittää väärinidin noista alkuajan kuvistasi, hyppyrinteet ja muut MV jutut. Ne olivat ainutkertaisia, mutta nämä uudet, värilliset, kovan shoppauksen tulokset, ovat samalla tavalla kiinostavia kuin marimekon tapetit, Samaten on Joel Peter Witkinin kanssa, " Nice, but so what?" Mielestäni olet eksynyt sivuraiteelle... Toisin on esim Minkkinen ja Sammallahti...eivät ole sekoilleet. Tämäsaattaa kullostaa eläkeläisvaarin suusta aika kovalta, siksi laitankin kuvan toissapäivältä: Porin Jazzin Jyrki Kangas, nyt Pohjoismaiden parhaan jazzklubin taiteellinen johtaja... kuvalla on nähkääs käyttöarvo, Jyrki muistaa että antoi vuosikymmenet mulle "all access passin" Poriin. kenties antaa nyt Birdlandiin joka on kävelymatkan päässä mun kämpiltä...
Vs: Teach me, Herrat. Siihen menee valitettavasti aikaa... Alkoi etuhampaat heilumaan ja menin legurille, siis kunnlliseen (Eläkeläisellä ei ole enää varaa yksityiseen). Ämmä sanoi että ei mitään titaanitappeja vaan hampaat juurineen veks ja proteesi tilalle ( laukussa oli kuvia tästä) no proteesin kanssa voi unohtaa foninsoiton, ainakin tällä erää, kunnes olen tottunut niihin ja opetellut ansatsin uudelleen, miten se nyt on, voin unohtaa koko jutun... Too bad, mutta onhan sentään Leica, jota ei käytetä hampailla.
Vs: Teach me, Herrat. Jukka, Kapa on antanut minulle samanlaisia ohjeita kuin nyt annat hänelle. Olette kummatkin subjektiivisesti oikeassa ja objektiivisesti väärässä. Luovan, taiteen tekemisellä elävän ihmisen ongelmaksi voi tietenkin nousta laaja-alaiseen "nice, so what" ilmiöön törmääminen. Mutta se voi olla yhtä hyvin myös "same old shit". Yhden tekemisiin vaikuttavan akselin ääripäät ovat myös "vain minun tarvitsee pitää <------> ostajan on pidettävä x euron verran". -p-
Vs: Teach me, Herrat. Tunnettu tamperelainen ilmaisi saman asian henkistä masturbaatiota <--------> prostituutiota.
Vs: Teach me, Herrat. Pekka: Olet astumassa saman askeleen jonka minä jo olen astunut, antanut piut paut tuolle" X Euron verran". Sillä erolla kapaan, että minun sponssorini on mun perse ja rattia kääntävbät kädet, sinulla taitaa olla sponssorina aikanaan maksetut yrittäjäeläkkeet ja kapalla tuo aikoinaan niin himoittu "läänintaiteilija" status Mikäli olen käsittänyt oikein, sinuakin odottaa tuo "fine art status", jota minä kyllä kavahdan. Tästä huolimatta pidän päämääränä valokuvauksesta nauttimisen, mitä se sitten tulevaisuudessa pitääkään sisällään.
Vs: Teach me, Herrat. Näinhän se on, paitsi, että kuvaamisen suhteen teen jatkossa vain sitä ja siten kuin itse haluan. Haluan nauttia aivan samasta kuin sinäkin, juuri siitä miksi alun perin kuvaamaan innostuinkin. Josko se tuo jonkun noteeraamia statuksia tai ei jää ympäristön päänvaivaksi. Sic transit gloria mundi, tiesi jo Obelix enkä voisi itsekään enää vähempää välittää. -p-
Vs: Teach me, Herrat. Pekka, ota käteen Leica M9 ja sut kutsutaan meidän pienen klubin jäseneksi, tunnusmerkkinään tuo naurettava pokkari nimeltään M Leica.Ohjennuorana nimenomaan:"Fuck the trends, we do it our own ways"... /// Lisäys: Taidan luvata asioita joita minä en päätä... Minutkin on kutsuttu,muiden jäsenten toimesta...
Vs: Teach me, Herrat. Kaiken jaarituksen lomaan: Oikeastaan tykkään suunnilleen vain tällaisista kuvista, jos näitä saan ottaa, ja näissä tilanteissa, olen tyytyväinen.
Vs: Teach me, Herrat. Jukka: Enole koskaan ollut läänintaiteilijana, enkä ole sellaiseksi koskaa edes pyrkinyt. Mitähän muuten tarkoitat noilla kovasti photaroiduilla kuvilla? Uusimmassa näyttelyssäni Galleria Harmoniassa Jyväskylässä on triptyykkejä, joissa on photaroitu tekstifragmentteja kuvien päälle. Kuvien sävyt (värit) ovat maltillisia ja hyvinkin luonnollisia. Toukokuussa niitä oli näkyvillä Italiassa Reggio Emiliassa ja seuraavan kerran syyskuussa Valenciassa Espanjassa. Ei muuta kun katsomaan ja keskustellaan sitten tuosta runsaasta photaroinnista. PPotka: En mitenkään halunnut olla päällepäsmäri, kunhan kommentoin mielestäni liiasta saturaatiosta joissakin kuvissasi. Onhan tuo tavaramerkkisi, ja se on oma valintasi, johon minulla ei ole osaa eikä arpaa. Jo Bel Air-kirjassasi olin tuon huomaavani, ja pidän tuosta kirjasta edelleen. Ikävää olisi, jos kaikki olisimme samaa harmaata massaa. kapa
Vs: Teach me, Herrat. Olen Kapa pahoillani jos olen erehtynyt, Hesasta sinne suomen Ateenaan muutto oli sitten varmaan joku muu veto, äkkiseltään tsekkasin nuo linkitetyt triptyykit, ja sain ilmeisesti väärän käsityksen, sorry...
Vs: Teach me, Herrat. Vetoni sinne Suomen Spartaan (ei Ateenaan) oli työpaikka. Olin 12 vuotta Alvar Aalto-museon valokuvaajana, kunnes vuonna 1990 Heittäydyin vapaaksi taiteilijaksi. Tuossa muutama triptyykki viimeisimmästä projektistani tältä vuodelta. Ei kai nuo värit nyt NIIN photaroituja ole? kapa