Vs: Teach me, Herrat. Päässälaskentoa ja mittausoppia kinofilmistä: Zeiss lupaa ZM 2,8/25-optiikalle aukolla 4 viivapiirtoa 400 lp/mm. (On siinä kontrastiakin kohtuullisesti). Filminä kun käyttää Adoxin CMS 20:tä ja kehittää sen Adoxin omalla tälle filmille tehdyllä kemialla, niin filmille luvataan enemmän kuin tuo 400 lp/mm. Sama ottaako Leicalla vai Voikkarilla Satakertainen suurennus saa aikaan 3,6 metriä leveän kuvan, jossa löytyy vielä 4 lp/mm eli tämänikäinen "altekameraden" voi aistia sen vielä terävänä. Voispa kokeilla.
Vs: Teach me, Herrat. Hieno yhtälö, mutta diffraktion vuoksi tuo onnistuisi vain käyttämällä erittäin suuria himmenninaukkoja ja tasoa pitäisi kohottaa joka tekijässä, sillä lopputulos jäisi muuten alle tuon mainitsemasi arvon... No siitä taas seuraisi, että kuvausaukoksi tulisi > f/1,4, koska optiikan osuutta täytyisi kasvattaa yli 600 lp/mm mutta mistäs sitten löytyisi moinen klasinpohja, ellei nyt pitäydytä vain yhdellä valoaallonpituudella. Kyllähän noita Ultra Micro Nikkoreita sekä Leitzin ja Zeissin vastaavaa tavaraa löytyy jotka sellaiseen pystyy, mutta sitten joutuisi jättämään jo mainitsemasi filminkin pois... (Mistä ihmeestä se Zeiss tuon 400 lp/mm sai aukolle 4 aikaiseksi?)
Vs: Teach me, Herrat. Olen lukenut Zeissin omasta julkaisusta. Voin yrittää etsiä linkin. Siispä googlettamaan...
Vs: Teach me, Herrat. http://www.zeiss.com/C12567A8003B58B9/Contents-Frame/30536193ED0C97A7C125711C006FC2C2
Vs: Teach me, Herrat. Adoxin filmistä enemmän : http://fotoimpex.de/FILME/ADOX_FILME/ADOX_CMS/ADOX_CMS.html
Vs: Teach me, Herrat. No ei. Kerroinpa vain, että ymmärrän kyllä esittämäsi virtuaalimaailman laskelmat. ('Olin oikeassa fiilistä' tässä nyt ei mitenkään tarvitse YRITTÄÄ saavuttaa... Palataanpa asiaan sitten, kun niitä laskelmia vastaavia vedoksia on ihan reaalitodellisuudessa olemassa, katseltavissa ja tunnusteltavissa. Säilyttelen nuo omani siihen asti - saattavathan ne tosin hiukan haalistua ajan mittaan.
Vs: Teach me, Herrat. Meni pikselit ja viivapiirtomatematiikka jo yli hilseen matematiikasta laudaturin kirjoittaneelle ja muutenkin, mutta kerta vielä kiellon päälle. Ihan kuriositeettina, eikö ole olemassa kolme metodia, joiden paremmuudesta kisailla: 1) täysin analoginen filmi + vedostus 2) puolianaloginen/puolidigitaalinen filmi + skannaus + tulostus 3) täysdigitaalinen digikamera + tulostus Vaihtoehdon 1) tuotoksia ei voi täällä Kameralaukussa ihailla, ne on nähtävä luonnossa. Jos käytetään vaihtoehtoa 2) on siis kuitenkin sorruttu digiin, koska skannaus tekee likimain samoja temppuja negatiiville (tai positiiville) kuin digikameran kenno - menikö metsään. No, tuloste on aina analoginen kun jostain kumman syystä ihminen ei osaa muuntaa aivoillaan kuvaksi bittijonoa ;-0
Vs: Teach me, Herrat. Webin foorumeilla on muistaakseni esitetty epäilyjä, että tuossa olisi painovirhe. "lp/mm" vs "l/mm".
Vs: Teach me, Herrat. Tää juttu lähti muistaakseni liikkeelle yhdestä mun kuvasta, joka oli kuvattu Leicalla TRI-X filkalle.Jotta en höpöttäisi omiani ja varsinkin tyylillä "vaikka asiasta en mitään tiedäkkään, sanon kokemuksen syvällä rinta äänellä..."laitan tähän linkin kaverilta joka TIETÄÄ: Ralph Gibsonin haastattelu, www.bermangraphics.com/press/ralphgibson.htm lukekaa varsinkin kohta: "I don`t want my negatives to look too slick, I develop them purposefully in a sloppy way. Today is maybe harder to get a nice grainy look, than a meaningful image, maretials have become too perfect" Tämän allekirjoitan ja jos joku tykkää että on JW:llä paska tekniikka, niin sanon: jees ja tarkoituksella...
Vs: Teach me, Herrat. Minustakin ne filmikuvat ovat hienoja. Luupilla olen sellaisia katsellut valopöydällä varmaan ennen monien täällä syntymää. Nyt säätelen mielelläni kuvankäsittelyohjelmalla, sillä lopputulos on se, joka meikäläistä kiinnostaa, ei se, onko luomua vai ei. Jos olisin aikoinaan pimiössäni saanut samanlaista jälkeä, kuin nykyisillä spruutoilla niin olisin ollut mestari. Nostalgia on hieno asia, en väheksy, itsekin olen ollut opettamassa noita vanhoja asioita. Minusta vaan on turha heittäytyä ortodoksiseksi. Molemmille on sijaa, ja hienoa, että filmi elää. Monesti kuitenkin säälittävää, että tekohengitys on aika alkeellisella tasolla. kapa
Vs: Teach me, Herrat. Kapa sen aika hyvin ilmasi. Ehkä tulevaisuudessa foorumille saa arvonimiä kuten Vanhoollis kameralaiset, Uuden liiton kameralaiset, Nikoniaaniset objektidistit, caanonin maan lapset, filmippiäiset. Sit tietty semmone new age liike joka kuvaa vaan tiiliseiniä ja mittailee reunapiirtoja ja vinjenttejä sekä vääristymiä. Se ois tietenki pelätty liike vähän niinku neonazit. Auta armias jos törmäät tähän jengiin ja sul on väärät varusteet. Sun itsetunto nuijitaan etkä enää uskalla valokuvata ikinä. Sulle lähetetään varotuskirjeitä emailiin ja sun kamerakalustoa uhkaillaan ja pahimmassa tapauksessa joudut etsimään vertaistukea
Vs: Teach me, Herrat. Tämä on jännä, että aina tämä päätyy tähän samaan filmi-digi väittelyyn, vieläkin. Ja lukuihin ja mtf-kurveihin ja laskelmiin. Suu vaahdossa puolustellaan sitä menetelmää, jota itse käyttää TJukka
Vs: Teach me, Herrat. Nyt sä olet veli hyvä erehtynyt. Kun käyttää molempia menetelmiä ei oikeastaan voi puolustaa kuin valokuvausta itseään - eikö ?
Vs: Teach me, Herrat. Niinhän minäkin käytän molempia On rikkaus, että voi tarpeen mukaan valita käytettävän median. TJukka
Vs: Teach me, Herrat. Juu. Nyt minulla soi radio ja Kameralaukku, ja seuraavaksi valitsen polkupyörän tai auton. Mutta on Leica R9 silti paras. On vain rikkauden puute digital-moduleen. Tai lienee tyhmyyden puutetta -> pitänee katsella Canon 5D:tä filmin rinnalle. Ei minulla muuta. Myös pahoitteluni alkuperäisestä aiheesta lipsumiseen, mutta katsoin että tämä repesi jo aiemmin jotenkin peruuttamattomasti. Kuitenkin tällä sivulla taas näkyy hyviä posteja! Minua vain ahdisti tuo filmi vs digi, pahimmillaan paatos.
Vs: Teach me, Herrat. On se hauskaa, kun tämä digi / filmi - asetelma säilyy joko suoraan tai piilevänä koko ajan. Kuvaan työssäni digille ja muu tapa ei onnistuisi tässä aikataulujen luvatussa maailmassa. Sisällössä on sen verran ilmaisua, että kutsun kuvia reilusti bulkkikuviksi. Kuvaan harrastuksekseni filmikalustolla ja sillä on omat hyvät puolensa. Nämä pyrkivät olemaan ei-bulkkikuvia. Enemmän ilmaisua-vähemmän tekniikkaa. En yritäkään sekoittaa menetelmiä ja kumpaankin käyttötarkoitukseen on omat laitteensa. Molemmissa on hyviä ja on kelvottomiakin apparaatteja. Yleensä huonossa tuloksessa heikoin lenkki on kuvaaja - ei välineet. Ilman jonkun kertomia numeerisia tietoja asioiden esille saaminen on pelkkää "mutua". En toki usko painettuihin kaupallisiin kertomuksiin ainoana totuutena, mutta eivät ne aivan tuulesta temmattujakaan ole. Samansuuntaisista kokemuksista on havaintoja. Kertomukset viivaa/mm ovat minulle vain dataa. Takana on aika, jolloin hehkutettiin esim. hevosvoimilla ja huippunopeuksilla. Koska kuvien ottamisen takana on kuitenkin aina tekniikkaa, on mukava saada analogiseltakin puolelta metadataa ja tietoa välineistä. Jos kaiken yrittäisi kokeilla lähtöruudusta, loppusivat aika ja rahat. Samaten kokemusten ja näkemysten vaihto foorumeilla olisi tarpeetonta. Joskus asiaa lähestytään kauempaa, joskus lähempää. Henkilökohtaisuuksiin menevät katkelmat tyrehdyttävät keskustelun.
Vs: Teach me, Herrat. Katselin joitain 1850 luvun daguerrotypioita eikä niissä ollut minusta mitenkään "grainy look". Olikohan sekin liian perfektiä aikanaan ;-). Mikä estää tekemästä omia filmejä itse niin saa sellaisen rakeen kuin haluaa - siinäkö olisi tosi taiteiljalle paikka. Uskomatonta, että 1800-luvun puolivälissä tehtiin kuvausmatkoja Himalajalle. Lasinegatiivit valmisteltiin paikan päällä ja ne piti vielä saman tien kehittää. Turhaa valitusta minusta materiaalin suhteen, sorry vaan. Kukin taaplaa tyylillään, minä en pidä tuosta tyylistä, mutta se lienee vain minun henkilökohtainen rajoitteeni näin insinöörinä ja keskinkertaisena valokuvauksen harrastelijana. Mutta jos vaihdetaan keskusteluaihe 1500-luvun vokaalipolyfoniaan ja sen esittämiseen, niin ehkä sitten irtoaisi jotain järkevää minultakin...