Vs: Teach me, Herrat. mut sitku tuut kotiin ni digi mies sanois: Ei tartte miettiä mitään veden lämpötiloja, Jätepisteitä/kanistereita, Pesuallasta, Kehityspurkkia, Suurennuskojetta,Litkuja,Filmejä,Papereita,ihottumaa vaa senku heittää kortin koneesee kiinne ja keittelee kahvit kumpi vie enempi aikaa akun vaihto vai perän vaihto/filmin hmmm? niin ja onhan varaparistolla ja akulla aikapaljo eroa korostan edelleen sitä että puollan filmiä ja digiä mut en ymmärrä päättömiä väitöksiä jotka ei perustu periaattessa mihinkään
Vs: Teach me, Herrat. Noh, sekin riippuu kamerasta saako sinne edes paristoa ja jos saakin, ne yleensä meikäläisen kamerassa kestää 6-12 kuukautta tai jotain vastaavaa... että kyllä niitä elektroniikkakameroilla saa vähän useemmin olla latailemassa ja vaihtelemassa. Eikä paljon kuvia tuu jos kesken loppuu. Eikä ne kuvat ihan kahvia keitellen sieltä tikulta valmistu...
Vs: Teach me, Herrat. Tunnustan, en handlaa kumpaakaan - siis sillä tasolla kuin jonkinlaisen asiantuntijan oletetaan handlaavan...kunnioitan taitajien suunnatonta tietämystä.
Vs: Teach me, Herrat. Tuotekuvaajat tms. testitaulukuvaajat pyrkikööt "todenmukaiseen" värimaailmaan .
Vs: Teach me, Herrat. Mites puna-viher-värisokeat ;-) No, minusta kuka tahansa saa pyrkiä tai olla pyrkimättä "todenmukaiseen" värimaailmaan ilman että se väistämättä johtaa hänen työnsä taiteellisen arvon mollaamisen. Valokuvaaja valokuvaajan roolissaan tekee mieleisensä mukaista, minä katsojana päätän omalta osalta onko se minun mielestäni hyvä. Miksei kuvaa testitaulusta voi kutsua taiteeksi jos kuvaaja niin tarkoittaa samoin kuin John Cagen sävellystä 4'33" kutsutaan musiikiksi???
Vs: Teach me, Herrat. Varmaan aika moni jättäis kutsumattakin. Vähän niinku valokuvauspalstoilla puhutaan "tekotaiteesta" ja "daideesta" sen taiteen ohella. Ite kuitenkin pidän hölmönä sitä, että tekniikkaa liiaksi korostetaan. Eli esim. rajoitutaan "oikeanlaiseen" valkotasapainoon tai jätetään pois kaikki säädöt ja korjailut (rajan moni vetää eri kohtaan, mikä hyväksytään). Eli ei pidä lyödä tekniikkaa liiaksi lukkoon ja mennä niillä ehdoilla, vaan ennemminkin sen lopputuloksen ehdoilla. ...Varsinkin kun usein vaatisi niiden teknisten rajoitteiden kertomisen, jotta katsoja sellaisen tajuaa. Vähän niinku et sä tiedä soiko Cagen 4' 33" tuolla jossain jollei siitä jotenkin informoida ensin, että tää on ny se. Ei kuvan katsojaa pitäis ainakaan yleensä ottaen kiinnostaa siinä kuvan kokemisessa se, miten se on tuotettu. Toiset vaan on tottunu esim. just filmin jälkeen, eikä halpa kopio mene läpi niin helposti . Jos joku taasen tekee "väärennöksen" hyvin, niin sitten saa mennä täydestä eikä "huijauksen" paljastuessa tartte enää miinuspisteitä antaa. Ja se on sitten eri juttu jos avoimesti tekee sitä digijälkeä, eikä edes yritä muuta. Voisi siis vaikka verrata konemusiikkia, jossa "soittimet" yrittää olla "viuluja ja trumpetteja". Varmasti eron moni muusikko tai muutoin (klassisen?) musiikin harrastaja huomaa... ja sitten taas rehellistä konemusiikkijumputusta, jolla on oma kuulijakuntansa (ja moni varmasti pitää molemmistakin). Mun mielestä kannattaa itelle ettiä se tyyli, mitä tykkää tehdä. Ei kannata jäädä liian pitkäksi kokeilemaan ja opettelemaan jokaista mahdollista tekniikkaa, vaan jossain vaiheessa lyödä sille tekniikkaopettelulle stoppi ja alkaa keskittyä olennaiseen. Sen takia itsekin oon valinnu kuvaavani toistaiseksi filmille, koska sillä saan haluamaani jälkeä, joka mun kuviin on parhaiten sopinu.
Vs: Teach me, Herrat. Mutta kun en tiedä kumman silmän mukaan pitäisi päättää Mun silmät näkevät maailman keskenään hieman eri värisenä.
Vs: Teach me, Herrat. Samaa mieltä tästä lainatusta kappaleesta, paitsi yhdessä tai kahdessa detskussa. Filmipuolella ei ole yhtään vähempää tekniikkaopettelua kuin digin kanssa. Sen takia itsekin oon valinnu kuvaavani toistaiseksi digille, koska sillä saan haluamaani jälkeä, joka mun kuviin on parhaiten sopinu. Tämä oma valintani ei kuitenkaan sodi millään tavalla sinun valintaasi vastaan ja ne ovat kummatkin aivan yhtä arvokkaat. Taustana 28v filmikuvausta, sisältäen mvnega-, värinega- ja diafilmikehitykset kinosta isoon laakaan sekä mv ja värivedostukset niin negoista kuin dioista. Pikkudetskuna Vatasen tontilta: huippuaikoina studion labbis tuotti vähintään 500 mv-printtiä per päivä muodin PR-kuvaa. Ja edellisen jatkoksi alle puolet siitä eli 13v digikuvausta. -p-
Vs: Teach me, Herrat. c: Ku katot katukuvassa näkyviä mainoksia läheltä ni huomaat että niiden tarkkuus on tarkotettu katsettavaksi kaukaa. Olemassa on ja myös mainospuolella käytössä ison koon digejä. Olen kyllä vahvasti eri mieltä tuosta että kunnon duunit tehdään tänäpäivänä filmille. Väite ei perustu mihinkään ja se on vahvasti aatteellinen kommentti heheh.
Vs: Teach me, Herrat. Digissäkin voi jämähtää paikoilleen. Itse käytän 5 vuotta vanhoja ohjelmaversioita 7 vanhassa koneess,koska kaikki toimii ja osaan niitä jotenkin käyttää.Uudemmat ovat varmasti parempia,mutta mulle riittää se, että mulla on 7 vuotta kone toiminut jumittamatta.Lisäksi olen hankkinut olennaiset opaskirjat cs2, joita vieläkin opettelen,kun tarve vaatii.Tulostimena on 5 vuotta vanha r2400 sekä vanha kalibraattori, jolla saan tulosteen vastaamaan näyttöä. Samoin filmipuoli, tri-x d76 1:1, koska tiedän kohtuullisesti,miltä lopullinen kuva tällä kombolla näyttää, miten varjo- ja valoalueet toistuvat paperille, jota käytän. Tavoitteena kaikessa sama: mahdollisimman selkeäksi lopullinen kuva jo mielessä,ennen kuin painaa laukaisijaa ja mahdollisimman vähän aikaa turhaan tekniseen säätämiseen tai oikeastaan etsimiseen. T Jukka
Vs: Teach me, Herrat. Kuvankäsittely puolella ei niinkään voi jämähtää ohjelmiston versioiden perusteella. Tietenkin uudemmat tukee enempi bittejä mutta jos puhutaan puhtaasti kuvankäsittelystä. cs2 on cs3/4/5 verrattuna ainut miinus on vähän rajoittuneempi camera raw tuki. Mutta tosi asia on se että photoshop ku photoshop jos sulla on tekniikka/tietotaito kunnossa niin lopputuloksesta ei vastaa cs:versio. Moni turhautuu photoshopin opetteluun ja tätäkautta sivuuttaa digikuvaa. Photoshopin hallitsemiseen tarvitaan aikaa ja intohimoa samoin ku pimiötyskentelyyn. Mä ite vietin 4vuotta sitte photarin äärellä noin 8 tuntia päivässä että pääsin järjestelmään sisälle. En edelleenkään ole filmiä vastaan vaan puolella tahdon vaan karistaa näitä epämääräisiä väitöksiä filmin absoluuttisesta totuudesta. Olisi aivan yhtä epämääräistä verrata öljyvärejä vesiväreihin koska molemmilla on omat paikkansa. Jos ihmiset keskittys enemmän kuvan sisältöön ja muihin oleellisiin elementteihin. Mutta kun näin ei ole kun näkee jo netissä canonisti ja nikonisti kerhoja joidenka elämän tehtävä on puhua jonku hiton kamera valmistajan puolesta aivan ku kameralla olisi joku suurempi voima.
Vs: Teach me, Herrat. joo no ei ne omatkaan varannot ihan heti tuommoseen digiperään kykene Joskus sitte Oon ite kanssa haaveillu tuommosesta palkki vehkeestä olis mukava perehtyä.
Vs: Teach me, Herrat. Kyllä ne pikselit riittää kevyesti tuollaisiin parin metrin julisteisiin.... Oon aika varma, että jos kaikilla olisi varaa esim. Hasselin parhaaseen (eniten pikseleitä) kameraan optiikkoineen,Eizon 30 tuuman Coloredge näyttöön ja Epsonin suurkuvatulostimeen niin muuttuisi ääni kellossa tästä filmi-digi väittelystä. Paikkansa kummallakin. TJukka
Vs: Teach me, Herrat. Siihen riittänee helposti myös 12 miljoonan pikkelin järkkäri, kohtuulaadukas 22 tuuman kalibroitu näyttö ja epsonin 3800 tai 3880 tulostin.... T Jukka