Vs: Teach me, Herrat. Tähän vielä lisäisin sen että MV NEGAFILMISSÄ on tavallaan "monta tasoa" ja nimenomaan tiheässä päässä. Riippuen siitä, paljonko paprua valottaa, muuttuu sävymaailma, rakeisuuden ilmiasu sekä siis täten saatu visuaalinen vaikutelma. Kyllähän raw digistäkin vaihtoehtoja ja korjailumahdollisuuksia löytyy, mutta luonne pysyy jokseenkin samankaltaisena. Tästä syystä ovat leffantekijätkin siirtyneet takaisin filmikuvaukseen, se antaa yksinkertaisesti enemmän mahdollisuuksia.
Vs: Teach me, Herrat. Pojat, pojat, älkää tapelko mun ketjussa. Luulen että ymmärsin periaatteen, mutta syvemmin (mm. nämä #luvut) meni vähän ohi; muttei tuolla niin väliä. Filmityöskentely olisi hirveän mielenkiintoista, ei vaan riitä rahat, saatika aika lähteä kokonaan uudelle osa-alueelle, kun ei tuo digikään vielä oikein lähde. Ehkäpä vanhempana kun vetää vaikka vain yhtä duunia. :} Ehkäpä jatkan tosiaan noiden raw-digin tutkimista ja katon mitä sieltä syntyy. Upea kuva se on edelleen.
Vs: Teach me, Herrat. On se Leica filkkatouhu paljon yksinkertaisempaa kun digitiedostojen säätely, painaa nappia ja kehityttää filkan. siinä se nega on sata vuotta käyttövalmiina, tekee sitten mitä tekee... Kiitos kuiteski kehuista ja kiinnostuksesta, ja tervetuloa joskus 123Prolabin "Pro kursseille"
Vs: Teach me, Herrat. Minulla meni kunnon mustavalkoprosessin työstämisen opiskeluun, mukaanlukien vedostaminen muutama vuosi enemmän, kuin digitiedoston säätely ja siitä printtaaminen. Labbishommat sain kuntoon noin neljässä vuodessa 3-vuotisen opiskelun jälkeen. Silloin vasta uskalsin sanoa hallitsevani hoimman. Nykypolvi on sen verran fiksumpaa, että muutaman nettikyselyn jälkeen hallitsee tuonkin jo parin viikon kokeilulla. kapa
Vs: Teach me, Herrat. Mulla se menee sillai, että yrittää jotenkin olla senverran hyvä kuin 60-luvun lopussa
Vs: Teach me, Herrat. Laitetaas pari shottiam "kultaisesta nuoruudesta" ihan vaan fiilistelyn vuoksi...
Vs: Teach me, Herrat. Kun lopetin "oikean" valokuvaamisen (mv-negaa usealla eri formaatilla, kehitystä ja vedostusta) joskus 1980-luvun alussa, siirryin kaikkein helpoimpaan: painoin nappia ja vein värinegafilmin kehitettäväksi ja takaisin tuli nippu kymppikuvia laitettavaksi pahvilaatikkoon tulevia sukupolvia varten. No, alussa tuli vielä otettua diojakin, mutta jostain syystä sekin loppui kun lapsia sikisi. Yhtä helppoa se on digiaikanakin kun lykkää suoraan-kamerasta-jpegit jonnekin Ifolorille ja odottaa kymppikuvia takaisin. Nyt siis olen harjoitellut digiä puolenkymmentä vuotta ja onhan se työlästä, jos ei tyydy tuohon suoraan-kamerasta-jpegiin. Parametrejä on n-kertaa enemmän kuin mihin totuin aikoinaan mv-negoissa. Noista Vatasen kuvista: minun makuuni ne eivät nyt kaikki ole teknisessä mielessä (olen näitä Pentti Sammallahden seuraajia). Minä olin useimmiten onnekas eli tuottamani mv-nega mahdollisti käyttökelpoisen vedoksen paperin valinnalla ja muutamalla varjostuksella. Kuriositettina, valokuvaajaystäväni (siis OIKEA valokuvaaja) käytti joihinkin vedoksiinsa yli kahtakymmentä eri valotusta. Keltanokkana vielä ihmettelen, onko validia verrata mv-negaa ja oletusarvoisesti värillistä digikuvaa ja niiden prosesseja. Vähän niin kuin appelsiinit ja omenat. Kaupasta kun ei taida saada massatuotannossa olevaa pelkkää mv-kuvaa tuottavaa digivehjettä.
Vs: Teach me, Herrat. Kaupasta ei saa massatuotannossa olevaa pelkkää mv-kuvaa tuottavaa filmivehjettäkään. Kaikki riippuu filmistä. Monissa digivehkeissä sitä mustavalko-JPEG-kuvan tuottavaa filmiä voi jopa säätää haluamanlaisekseen (eri osavärien painotus, kontrasti, dynamiikka, kohina) vaikka jokaiseen kuvaan eri tavalla. Ero filmivehkeisiin on se, että ko. "filmin säätö" ei vaikuta millään tavalla jälkikäsittelyyn. Vertailu on siis ihan reilu -- ja digin hyväksi.
Vs: Teach me, Herrat. No, olin ilmaisin itseni tyypilliseen tapaan epäselvästi. Tarkoitin: ei ole kameraa, jonka kennon pikselit mittaavat vain valon voimakkuutta eivätkä suodattimien avulla muuta sitä heti myös väriarvoiksi. Kuvittelen tätä jälkimmäistä prosessia häviöllisemmäksi tai vaikeammaksi. Siis tällaisesta kamerasta ei enää saa ulos värikuvaa ulos ollenkaan kun ei ole informaatiota, mistä sitä raapia. No, tehtiinhän ensimmäiset värikuvatkin värjäämällä mustavalkovedos...
Vs: Teach me, Herrat. Enemmän et voisi olla väärässä.... tai ainakin se olisi vaikeaa JOKAINEN digikamera toimii niin, että kenno mittaa vain valon voimakkuutta. Värit lisätään sitten jälkikäsittelyssä, joka voi tapahtua vaihtoehtoisesti joko kameran prosessorissa tai muun tietokoneen ohjelmiston tekemänä (RAW-konvertointi). RAW-tiedostossa ei ole väri-informaatiota, ainakaan pikselien valoisuusarvoissa. Hyvällä RAW-muuntimella (Lightroom, CApture jne) raakatiedoston voi muuntaa suoraan mustavalkokuvatiedostoksi.
Vs: Teach me, Herrat. Sikälikin väärin, että riippuu kaupasta. Uusia ei taida olla enää varastossa, kamera kun tuli markkinoille 2002, eikä tainnut olla varsinainen hitti markkinoilla. Käytettyjä löytynee hyvin varustetuista kamerakaupoista Aikanaan se kuitenkin oli aika kova luu piintyneiden mustavalkokuvaajien maailmassa. Kodan DCS760M-mallin esittelyn voi lukea vaikkapa tältä sivustolta: http://www.luminous-landscape.com/revie ... 760m.shtml"]http://www.luminous-landscape.com/reviews/cameras/kodak-760m.shtml Tosiäijille sitten löytyy Hassen perään vaikkapa Megavision E4, jota saa myös mustavalkomallina: (MegaVision E4 Professional Camera Backs) Edit: Uudempi 39 MP E6 löytyy sekin mustavalkoversiona, E6 mono. Myös Phase One P45+ IR, 39 MP on mustavalkoperä, tosin soveltuu infrapunakuvaukseenkin. Mopoluokkaan ei tosiaan taida muuta löytyä kuin tuo Kodak, mutta isojen poikien osastolle sitten kyllä pääsee shoppailemaan - jos on posassa pitoa, tietenkin.
Vs: Teach me, Herrat. Tässä olisi tuorein: Quantum efficiency for image sensor in Achromatic + back Traditionally, all sensors have a Bayer pattern of individual red, green and blue filters on each pixel site. These individual colors are then interpolated through numerous methods to create RGB data at each photo-site. The Achromatic+ back is designed to be a black and white only product with no color filters on the sensor. The back is supplied in two different configurations. The first configuration includes a permanently mounted IR cut-off filter that is required to allow the sensor record the human visible spectrum. The second version is supplied with no IR cut-off filter and is therefore capable of recording into the visible as well as the infrared and ultraviolet parts of the spectrum. The back is built using Phase Ones latest P+ chassis and platform. Mounts are available for the Phase One / Mamiya, Contax, Hasselblad V-series and Hasselblad H-series medium format solutions. Numerous adapters are available for mounting on technical or view cameras, other medium format platforms and scientific equipment with custom and industry standard adapters. Custom capture software is available to aid scientific imaging specialists. Achromatic+ raw files are compatible with Phase One’s Capture One software. This utilizes all of the existing workflow and tools that are part of the Capture One solution for both Mac and PC.
Vs: Teach me, Herrat. Tuota, eikö värisuodatus ole häviöllinen prosessi valon määrän kannalta vai onko keksitty häviöttömiä suodattimia ;-) Sitten tuo RGB-muunnos, onko se tavallisen tallaajan digivehkeessä häviöttömästi muunnettavissa takaisin alkuperäisiksi valoisuusarvoiksi ilman mitään väri-informaatiota, jos ei sitä saa suoraan raakana ulos omasta kanavastaan?
Vs: Teach me, Herrat. Totta kai on. Käyttötarkoitus ratkaisee, mutta mv-filmiin verrattuna se on juuri sitä. Toinen hukkaava elementti on AA-suodin. Ensin ostetaan paras mahdollinen runko, sitten tapellaan netissä puoli vuotta mikä on paras optiikka ja ostetaan sellainen ja samalla hukataan paras terä teknisessä mielessä. Digi on parhaimmillaan hieno, mutta parannettavaa on.
Vs: Teach me, Herrat. Juu. Häviää sitä. Valoa. Leikitäänpä, että puolet. Silloinhan tilanne on sama kuin kuvaisit aukolla 8 aukon 11 asemasta. Melkoinen tappio Tapiolan mainitsema antialiassuodin on pahempi juttu, koskapa se tosiaan heikentää terävyyttä moireen välttämiseksi.
Vs: Teach me, Herrat. Taaskin - jos siirrytään mopoista niihin isojen poikien vekottimiin, niin useimpia keskikoon periä saa valinnaisesti antialias- tai IR-suotimella tai sitten ilman.
Vs: Teach me, Herrat. No saivarrellaan vielä kerran: jos optimoitaisiin (en tiedä onko tuo Achromatic +pack juuri tuollainen optimoitu) kenno mustavalkokuvaukseen, niin olisiko oikeasti eroa havaittavissa "pereinteiseen" CCD/CMOS-kennoon ja jälkikonversioon ja miten kävisi vertailussa mv-negan kanssa? Tässä siis tarkoitan, että unohdetaan maksimierottelukyvyt ja tähdätään esim. laajaan dynamiikkaan ja vähäiseen kohinaan tavoitteena vaikka joku FP4:n toisto (tämä nyt vedettiin hatusta)? Nythän on niin, että jokainen filmi on opitimoitu johonkin kuvaustilanteeseen. Tulos kun on ihan eri prässätyllä TriX:llä ja APX 25:lla. Jokamiehen digivehkeet taasen ovat yleisoptimoituja ja pääosin kompromisseja värintoiston takia (no, minun Sony A900:ni on optimoitu värintoistoon ja dynamiikkaan ja joku Nikon D700 vähäiseen kohinaan). Eli onko siis yleinen vertailu mv-nega kontra digi kuin omenan ja appelsiinin vertailua (siis paremmussvertailu, muutenhan toki)...