(en keksi oikeaa aluetta tälle - sivuaa filmiä ja digiä ja optiikkaa joten menköön optiikkaan) Aasinsilta: Tuossa tuli 25 vuoden takaisia dioja katseltua, niiden joukossa tämmöinenkin räpsy kottaraisesta: Ei kuvana kummoinen. Otettu Tamron 5.6/300mm (m52-kierrekiinnitys) linssillä ja mahdollisesti vielä 2x telejatketta käyttäen. Olettaisin että Agfan CT100-dialle tai lähimmälle "markettivastikkeelle". Se mikä tämän tekee mielenkiintoiseksi on kaikesta heikosta optiikasta, uskomattoman huterosta jalustasta ja muusta huolimatta sellainen tietynlainen tarkkuus. Esimerkiksi mikroskoopilla näkee hyvin linnun nokassa olevan ötökän. Silti sanoisin että kuva ei ole nykymielessä mitenkään kriittisen hyvin tarkennettu. Vastaavanlainen kuva taas kennolle taltioituna näyttää heti epätarkalta ja sutulta. Ei tarvita edes hurjasti megapikseleitä. Ikäänkuin kenno itsessään olisi paljon ankarampi tarkennusvirheille. Varsinaista fyysistä syytä tälle en keksi, filmikin on ohutta ja sen pitää olla tasossa. Myös se on tarkennuksen suhteen kriittistä. Onko tässä lopulta kyse jostain kennojen rakenne-ratkaisusta? Tekeekö esim. Bayer-interpolaatio jotenkin jyrkemmän rajan "tarkan" ja "vähän epätarkan" osan välille? Vai voisiko tässä olla kyse siitä, että kennon tarkkuus on tavallaan rajoitetumpi kuin filmin, jolloin filmillä vähän epätarkaksi levähtävät osat kattavat enemmän "rakeita" kuin vastaavasti kennolla kävisi pikseleiden kohdalla? Vanha kuva joka pisti nyt ajatukset ymmälle! (ennenkuin joku ehtii vastaamaan sen vakion; silloin filmiaikaan kuvia ei katsottu pikselintarkasti: Kyllä katsottiin, teininä ei ollut edes varaa luuppiin ja valopöytään joten diojen terävyydet arvioin venäläisellä mikroskoopilla vertailemalla kuvan kannalta tärkeintä detaljia 56x suurennoksella...)
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Siis: sanojesi ja näköhavaintosi mukaan erittäin hyvin tarkennettu kuva ei kuitenkaan ole hyvin tarkennettu? Mutta vastaavalla tavalla hyvin tarkennettu, eli saman näköinen digikuva näyttäisikin epätarkalta ja sutulta? Hmmm...
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Juu, saman suuntaiset mietteet MVuoren kanssa, eli mistä tiedät että filmillä tarkalta näyttävä "ei olisi riittävän hyvin tarkennettu" jos olisi kuvattu digille.
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Samanlaisia mietteitä itselläni on ollut. Siis J. Vuokon kanssa. Toistaiseksi olen tullut siihen johtopäätökseen että digillä tulee enemmän tihrusteltua niitä kuvia koneelta 100% suurennuksella. Vertailua vaikeuttaa myös ainakin skannien osalta se että skannattuja kuvia joutuu muutenkin jokseenkin poikkeuksetta terävöittämään. edit: taisin siis vastata sen vakion
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Tietenkään en tuota voi tietää. Jos olisi joku vaihtoperällinen kamera jossa voisi käyttää rinnan kennoa ja filmiperää niin asiaa voisi empiirisesti kokeilla. Päätelmä siitä, ettei esimerkkikuva ole ihan kriittisesti tarkennettu johtuu lähtökohdista: Kuvattu käyttäen jalustaa jolle nykyään en uskalla laittaa edes kuumavaloa kun se on niin hutera. Silloin joskus se oli ainoa näkemäni jalusta, joten en tiennyt tukevammista. Siis erittäin suuri todennäköisyys sille että jalusta on syönyt vähän tarkkuutta. Samoin en usko, että olisin tarkentanut haarukoimalla edes-takaisin vaan olen tarkentanut kertalaakista pelkällä mikroprismalla varustetulla tähyslasilla (toki silmät ovat tuolloin olleet kertaluokkaa paremmat). Digeistä saatu tuntuma taas on osoittanut sen, että käsitarkennus tuntuu todella vaikealta (kuten myös AF jos ei tarkenna juuri kohteen tärkeimpään kohtaan) verrattuna filmiin. Vaan ehkä tämä on asia joka pitäisi ihan ottaa ja kokeilla... Mennä lähipuistoon ja tarkentaa johonkin puun oksaan erilaisilla kameroilla ja zoomia kuvia niin paljon kuin näkee jolloin näkisi onko tuo terävyyden selkeä jakautuminen tarkkaan ja (selvästi) epätarkkaan alueeseen kennon kanssa enemmän silmille hyppäävä kuin filmin kanssa.
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Olen fiiliskuvaaja. Mielestäni kuva on riittävän hyvin tarkennettu silloin kun se tarkastelussa koossa näyttää oikein tarkennetulta ;-) Kun tarpeeksi kuvaa suurennetaan, niin taatusti se tarkennusvirhe sieltä esiin putkahtaa. Käsin tarkentaminen on ainakin minulla suht suurpiirteistä. Olen tyytyväinen jos kohde on kuvan terävin kohta. Harvoinpa sitä hifistelen, että onko tarkennus silmässä vaiko nenässä. Automaattitarkennuksen kirous on se, että jos tarkennus menee pieleen, niin tarkennuspiste hyppää johonkin täysin väärään kohtaan. Yleensä taustaan. Tuommoinen virhe hyppää heti silmille jo kymppikuvasta. PS Kameroissa on toleranssinsa. Digikennon luulisi olevan paljon vakaampi ja tarkempi kohde kuin kameran sisällä rullautuva ja enempi-vähempi kupruileva filmi. Ihme että filmille saadaan niinkin tarkkaa kuvaa kuin saadaan...
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Voin lainata, tule kokeilemaan vaan jos täällä salossa päin liikut. Voin äkkiseltään sanoa, ettei kenno ole sen kriittisempi media tarkennuksen kannalta kuin filmi, mutta tämä on kyllä testaamatta rinnakkain vielä...
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Ihmettelin JAS-tekniikan kaverin kanssa miksi samoilla obiskoilla otetut kuvat filmirungossa ovat tarkkoja filmillä (lupilla negasta katsottuna), mutta digirungossa toinen obiska tarkentaa hieman eteen ja toinen taakse. Obiskat säädettiin digirungon mukaan, mutta filmillä eroa ei näe.
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Kokeiles kiskasta valosulku pois latauksen jälkeen, tulet yllättymään miten suorana 120 filkka kulkee kasetissaan... Samoin 135...
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Luupilla negasta katsominen on vähän samanlaista kuin kameran takanäytöllä tutkiskelu. Suurennappa otos vaikka 30x40 kokoon niin pitäisi focuserojen alkaa näkyä.
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Mikä tämä "digi" on? Onko se joku tietty kamera vai antaako monta eri laitetta saman tuloksen? Tottakai kroppidigi antaa samalla lasilla eri tuloksia kun kinofilmi mutta ei kai siitä ole kyse? Bayern-digeissähän on myös se antialiasfiltteri joka sumentaa kuvaa. Tarvitaan terävöintiä että pienet detaljit tulee takaisin näkyville. Mitä jos poistattaa tuon filtterin niin onko tilanne edelleen sama? Tuo alkuperäinen kommenttihan kuulostaa samalta kun sanoisi että filmillä on laajempi syväterävyys kun digillä. Kuulostaa erikoiselta oli sitten totta tai ei.
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Focuspointtiin ei vaikuta anti-aliasointi vaikka kuinka haluaisi, valitettavan usein virheellisesti tutkitaan digejä näytöllä 200% suurennoksella ja filmissä tyydytään skanneriin tahi luuppiin, eikä jakseta vedostaa jotta tiedettäisiin totuus joka olisi edes lähellä vertailukelpoista digikuvan kanssa.
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Jaa'a, minäkin olen useasti ihmetellyt melkein samaa... kun kuvaan tolla Moskva 5 6x9 pokkarilla, ovat kuvat varsinkin mustavalkofilmillä jotenkin silleen ninku toisenlaisia.... osin ninku tarkempia, paikotellen, osin taas pehmeämpiä. Verrattuna mun Sony digipokkariin, siis. Oliskohan siinä kyse mittaetsimen ja autofokuksen toimintaeroista? Pitäskö oikeen ruveta testaamaan?
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Ei niissä mitään eroa ole. Katsot vaan digikuvia väärin etkä vedosta filmiä tarpeeksi.
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Digejä on niin monenlaisia ja saan järkkäristäni ohjelmoitua jos minkälaisen. Kun kuitenkin kuvaan RAWille ja kameran säädöt ovat niin nollilla, kuin ne säätämällä saa, on raakakuva aivan epäterävän tuntuinen. Pikseleiden välissä on pienenpieni marginaali. Sen aistii. Teen konvertterissa terävöityksen esisäädön aiheen mukaan ja fotarissa lopullisen (taas aiheen mukaan). En ole huomannut, että kuvaamalla filmi-EOSsille ja digi-EOSsille olisi tarkennuksessa eroja. Toki tähyslasit ovat erilaisia, mutta vielä 600-millisellä asiat ovat hanskassa. Okulaarin säädössä ei ole lukitusta ja joskus sen lipsahdus pilaa käsintarkennuksen. EOSsieni automaattitarkennuksissa on muutama tekninen sukupolvi eroa. Jos syntyy erilaisuutta, niin en ihmettelisi. Sen uskon, että kehitetty terävä negatiivi (tai dia) on terävämmän näköinen kuin digin raakakuva. Ne ovat kuvanvalmistuksellisesti ajateltuna eri kehitysasteella. Jos haluaisin terävän näköisen digi(raaka)kuvan, niin säätöjä löytyy sitä varten. Kuvan tuottamisen hallitseminen onkin sitten toinen juttu. Pitäisi hallita monta rutiinia - liian monta.
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Tällainen käsitys mulle tuon teknikon sanomisista jäi. Enkä tiedä onko se totta vai harhakuvitelma. Mutta nyt kennolle tulee kuvat automaattitarkennuksella oikein tarkentuneena. Tarkennus siis kohdistaa eri paikkaan kuin ennen säätöä. Ehkä kyseessä onkin automaattitarkennuksen toiminnassa oleva virhe, joka on erilainen obiskasta riippuen, kamera kun tunnistaa myös käytetyn obiskan tyypin. En myöskään tiedä hoitaako tarkennuksen valinnan jokin ohjelman pätkä vaiko digitaalinen/analoginen mittari, mutta menetelmä on varmasti erilainen eri rungoissa. Käyttämäni luppi, tai rakenteeltaan oikeastaan mikroskooppi, on ikivanha n. 20x suurennuksella. Kun sillä erottaa TriX:n rakeen, niin ei siinä sen isompaa suurennusta tarvitse.
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Kaiken ymmärrykseni mukaan (valitan, kuvaan hyvin manuaalisilla digivermeillä), ei objektiivi puutu af:n toimintaan muuten kuin kertomalla etäisyyttä. Koska af sensorit sekä af logiikka on rungossa (kuin myös monilla objektiiveillä tarkennusmoottori), voisin vakavasti väittää ettei objektiiviasi ole säädetty runkokohtaisesti, vaan runko on säädetty tuolle objektiiville. Voin olla hyvinkin väärässä, mutta joku enemmän tietävä oikaissee, tämä on vain mielipide, ei faktaa...
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Ketjun aloittajan mainitsema 56x mikroskooppi suurentaa filmiä enemmän kuin 100% digin katselu ruudulla. Jos taas ruudulla suurentaa 200-300% ei katsokaan niinkään ykstyiskohtia vaan sahalaitaa. Usein todetaan, että koska kenno on suora (periaatteessa) on se myös "vaativampi" mitoituksen toleranssien suhteen. Mutta myös filmillä jonka paksuus on ehkä 0,11 - 0,15 mm, Fuji Provia 100 F pohjamateriaalin paksuus 0,127 mm) on tarkkuuden suhteen kovia vaatimuksia. Onhan itse valoherkkä kerros (kerrokset) vain pieni osa edellämainitusta kokonaispaksuudesta. Ja vaikka silmällä katsoen näyttäisi kaikki olevan suorassa, kaareutuu filmi joka tapauksessa. Lukuunottamatta tietenkin niitä harvoja kameramalleja, joissa filmi suoristetaan alipaineen avulla. Tuolle hyvin ohuelle ja luultavasti ei-ihan-tasaiselle pinnalle olisi saatava aikaiseksi terävä kuva kohteesta. Kova vaatimus. Ns. "syvyysterävyys" tässä päässä on suurilla aukoilla mitätön mutta onneksi riittävä. Rullafilmikameroissa ei filmin tasaisuus pääse samaan tarkkuuteen. Oheinen ote valaissee asian sitäkin puolta: (....) The depth of focus is defined as the blur circle times the aperture times 2. For a 1.4 lens and a really exacting blur circle of 0.017mm (1/1500 inch), the depth of focus is 47 micron. So the location of the emulsion layer may shift by this amount before a change in contrast or sharpness can be detected. With an f/2 lens the depth of focus is 68 micron or close to 0.07mm. Film is not flat and mostly bulges forward. Measurements by Zeiss and Kyocera indicate an average displacement of 30 to 40 micron (0.03 to 0.04mm). So depth of focus covers the bulging of the film, even when using exacting standards (....). Lähde: http://www.imx.nl/photo/technique/technique/technique/page58.html
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Hmm, päivittivät myös firmwaren. Voisikohan tuo määritys olla siellä eikä missään mekaniikassa? Mutta oli miten oli, kun tarkennus näyttää obiskoillani toimivan oikein, niin asia on siis luokkaa kiva-tietää.
Vs: Tarkennuksen kriittisyys filmillä ja kennolla? Eli selostuksesi mukaan käännät kennon vähemmän krantuksi, koska kuvapinta on ennustettavassa paikassa ja tarkennustaso saa elää 47 mikronia. Näinollen filmi bendaillessaan perässä kuluttaa tämän 40 mikronia, joten tarkennustasossa saa olla heittoa 7 mikronia filmiä käytettäessä, kun digillä siedettävä terävyysympyrä saavutetaan 47 mikronin vaihteluvälillä.