Tykkään eniten viimeisestä, toi pitkän suljinajan virtaava vesi vaan on niin hyvä kun osuu oikein Kakkosta rajaisin hieman alhaalta, kohdistaisi katseen enemmän tuohon korkeamman putouksen osaan. Ja myönnän tyhmyyteni en tiennyt moisesta putouksesta. Nyt meni käytävien paikkojen listalle!
Kiitokset kaikille kommentoineille! Arvostan palautetta, silloinkin kun se ei ole ihailevaa. Tuo Kuhakoski on kieltämättä aika makea paikka, mutta ei aina helpoin kuvattava. Varsinkin tuon pääputouksen saaminen minkään sortin sommitelmaan on välillä vähän haasteellista. Olen tuolla nyt muutaman vuoden ajan pyörinyt silloin tällöin, enkä oikein ole mielestäni koskaan saanut koko pääputousta kuvaan niin että olisin lopputulokseen täysin tyytyväinen. Ja tuon viimeisenkin kuvan kanssa kipuilen sen suhteen, että pidänkö enemmän tuosta aiemmin laittamastani, vaiko tästä: Emäntä pitää tästä jälkimmäisestä eniten. Mutta sanokaahan sanottavanne, arvon foorumitoverit! Palautettanne arvostetaan.
Emänteiden kanssa on aina hieman riskaabelia olla eri mieltä... Kävin samalla paikalla uudemman kerran taas töiden jälkeen. Tällaisia tällä kertaa:
Melkoista taitoa ja paneutumista aiheeseen, ja se myös tuottaa tulosta. Itsekin maisemakuvaajana tunnistan tuon halun saada jostakin paikasta "se paras" kuva. Joskus se edellyttää lukemattomia käyntejä eri vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina toisinaan taas sopivan säätilan tai valaistuksen kärsivällistä odottamista. Kun sitten näitä käyntejä samoihin paikkoihin karttuu jopa vuosien ajan, niin ehtii oppia paljon ja samalla myös sommitelmat sekä näkökulmat tulevat hiottua huippuunsa. Sitkeys ja taito palkitaan, kuten näistä kuvista näkyy.
Vähän samoja ajatuksia kuin jaska26:lla. Näistä kaikista kuvista tuo toinen (köngäs) ja kolmanneksi viimeinen (sama josta rouva tykkää) on omaan silmään miellyttävimmät. Tuosta samasta kohtaa otetuissa kuvissa muissa vesi menee jo omaan makuun liian "geelimäiseksi". Kuurosateen jälkeen, kun aurinko vähän paistelee kiviin sopivasti, niin tulisi varmaan taulukamaa. Kivoja kyllä nytkin kaikki.
Kiitokset taas palautteesta, arvostan aina! Tuo on kyllä ihan totta, että näissä paikoissa saa käydä moneen kertaan, ennen kuin ne parhaat kuvat alkavat syntymään. Tuolla Kuhakoskella olen käynyt jo ties kuinka monta kertaa, monena vuotena, eri vuodenaikoina, eri valossa. Ja aina se muuttuu. Vuonna 2019 kuvaamaani sommitelmaa ei enää ole edes olemassa, kun luonnonvoimat ovat vieneet ilmaan jääneen puunjuurakon mukanaan. Toki toinen syy siihen, miksi ramppaan muutamassa paikassa alituiseen, on se että saan venytettyä työmatkani varrelle ainakin tämän Kuhakosken, Nukarinkosken ja Myllykosken. Näistä viimeksimainitulla en tosin ole hetkeen taas käynyt, vaikka nätti paikka sekin.
Juu, mainioita, jos olisi tapana, peukuttaisin myös tuota viimeisintä kuvaa, tuollaisessa yksityiskohtaisemmassa kuvassa vaikkapa maa ja taivas menee mukavasti sekaisin. Kattellaas hetki vaikkapa kyseisen kuvan oikeeta laitaa, moiset pyörteet imuineen vois havaita satelliittien kuvaamista taivaista, tai vastavirtaan maan pinnalta havahtuvien savuisten sumujen pitkäkielisinä pyörteinä. Rupee erottumaan vaihtelevaisia hahmoja, näitä on luonto pullollaan... Realistisen tarkasti sammaloituvien kivien, lehtien, keskeltä vilistävää liikettä, moiset bofoorit saattavat säväyttää pysähtyjän. Ja harva noteeraa kulkiessaan, saati sitten ihan valottaa kuvaksi asti. Oikeen hyvä.