Vietettiin tuossa viikonloppua Tallinnassa ja päätettiin käydä katsomassa Põhjala tehast Koplis. Se on kompleksi, jossa toimi 1924-1998 Eesti Kummitööstus OÜ, ja sitä ennen laivateollisuutta. Nyt tehdas herää uudelleen henkiin, ja kunnostus kultuurikeskuseks on täysillä käynnissä. Meille sattui varsinainen onnenpotku, saatiin sattumalta opastettu yksityiskierros paikkaan. Ilman kypärää, huomioliivejä saati turvakenkiä: sääntö-Suomessahan olisikin ollut sula mahdottomuus päästä sisälle, edes omalla vastuulla.
Ja mitä kaikkea tuolla olisikaan ollut jokunen vuosi sitten jos olisi päässyt jo silloin? Toisaalta vuosi-pari tästä eteenpäin niin tuo on liiankin fiinissä kunnossa romuromantikolle...
Kerettiläinen tunnustus: Nämä kuvat olisi jäänyt ottamatta ilman tuota kiinalaista luuriani. Enkä edes häpeä käyttää sitä. Naapurista hautakivi autollekin?
Viime torstaina ajoin tuosta illalla ohi, ja oli oudon tyhjänä autoista parkkis, mutta kesällähän usein on. Nyt keskiviikkoaamuna tilanne oli tämä: Ja torstaina ei ollut jäljellä enää kopin ruonkoakaan, Transit puolestaan ei kelvannut kenellekään. Paikka Lasnamäe, ja noi tuollaiset parkkikset on olleet ihan tarpeen, koska NL-ajalla ei talojen pihoihin ymmärrettävistä syistä parkkipaikkoja tehty. Tommosen parkkiksen taksa on luokkaa 15€/kk ruutu ja turvallisempi kuin se kerrostalopiha jo siksi että ovat juukelin ahtaita. Saapa nähdä tuleeko tuohon seuraavaksi talo, pikkusen kyllä hassu paikka moiselle. Ainakin aluetta vahtiva pappa jäi nyt ilman duunia.
Kiitos kaikille kommenteista. Yksi haaste tuolla on se, että maisema vaihtuu turhankin nopeaan. Jos haluaa tallentaa jonkun paikan, niin se on tehtävä saman tien, eikä jättää tulevaisuuteen. Itseäni harmittaa, että päästin Rootermanni-korttelin "karkuun", nyt paikalla ei ole enää muuta kuin kaksi tylsää laatikkomaista varastorakennusta takapihalla, ja yksi fasadi. Tuo fasadi on ilmeisesti siksi vielä paikallaan, että se käytetään uudisrakennuksen osaksi, paikallinen tapa. No tuollainen räpsy siitä tuli, kun ohikulkiessa sattui parkki olemaan tyhjä, ja ukkospäivänä pilvetkin sopivasti.
Taas on kamera kaulassa koluttu kylää, ja löydetty kaikkea muuta kuin turistikohteita. Ekana esikapunkialueelta, Viimsi Piritasta pohjoiseen, ja siellä melko kärjessä Rohuneeme. Vihreä luonnonmetsä, jossa kulkee ulkoilureittejä, ja yhdellä reunalla on hiekkaranta. Mutta alueen keskellä, puolisen kilometriä joka suuntaan, onkin NL-aikainen sotilasalue, jossa hangaari ydinkärjelliselle ohjukselle! Tuossa se on, aluetta halkovan leveimmän polun vieressä. Nykyisin hangaarissa palvotaan sodan jumalan sijaan energiajuoman jumalaa. Lähistöltä löytyy vielä toimisto- ja miehistötilojakin, kunhan puskien seasta löytää: Sekä autotallitilat, ehkä kymmenelle GAZille Maasto ja nuoriso on näiden säilymiselle tuhoisia, joten ajallisesti ei kannata aikailla pitkään jos meinaa nuo nähdä. En myöskään suosittelisi pimeään aikaan menemään tuonne yksin. Vaikka ympäröivä alue onkin luksusasuntoja, niin "metsien miehet" löytää noista omat kotinsa.
Ja pari turistisempaa kuvaa: Alueen vaarallisin laji? Siitä outo alue, että mitään aidan jäänteitä ei näy. Vain muutama vanha betoniporsas. Syyhän on siinä, että koko niemi oli suljettu tavallisilta eestiläisiltä. Yksi potero sentään oli tien poskessa. Koordinaatit on 59.551537, 24.815755
En yleensä pidä hirmuisesti merestä tai veneistä, mutta tuolla Viimsissä tuli niin Muumipappamainen fiilis, että olkoon. Penkit puolestaan ovat makuuni, jopa mereen yhdistettynä, rauhoittava tunnelma. Istumiseen nuo oli sitten kamalia. Tähän ranta-aiheeseen noin yleensä tuli kimmokkeet yhdestä luontodokkarista sekä Peipsi-järven rannan Kallaste-kylää esittelevästä artikkelista. Kuvassa Peipsin rantaa, aivan eri fiiliksellä. Kuvien välillä eroa noin viikko vuodenajassa, mutta neljä vuotta aikana. Toki tuo sateinen sääkin vaikuttaa. Mutta otetaanpas sitten kontrastiksi mukaan Kallasten kylän raitin miljöötä yksi kuvallinen, maaseutu on eri asia kuin pääkaupunki:
Sitten tuonne Tallinnan kaupunginosan Astanguun. Netti kertoo: Astangu on kätketty aarre Tallinnan viheralueella. Alue koostuu rehevästä metsästä alueen pohjoisosassa ja lajirikkaasta alvarista etelässä, joten kurkataan sitten ensin luontoa. Kalliot on helposti murenevaa liuskekiveä, joka on rapautunut sieltä täältä maanpinnan altakin Tässä kuopassa oli sentään maanpinnassa huomioteippi varoituksena Jos harrastaa kiipeilyä niin nuo olisivat varmasti mielenkiintoisia kohteita? Mutta tämä viivasuora betonitie ei kuulu luontoon, eikä enää edes johda mistään minnekään Myöskin lukemattomat betonisten aitapylväiden pitkät rivit kummastuttavat, fiilis on kuin jossain pahemmankin paikan tienoilla. Jaa miksi betonia? Puun voi aina polttaa uunissaan lämmöksi, betonia ei varasteta. Ironisesti juuri siksi nuo törröttävät vieläkin maisemassa. Alueella taitaa kuitenkin olla ollut sotilaallistakin toimintaa siis, palataan siihen ensi kerralla.
Nämä on mielenkiintoisia, odotan jatkoa innolla! Hylätyissä ja luonnon valtaamissa paikoissa on aina tunnelmaa ja historian havinaa.
Kiitos. On tosiaan lempiaihe. Kuvista käy ilmi, että nyt ollaan tallentamassa historiaa ns viime metreillä, luonto hoitaa omansa. Ja historiaa, jossa mukana on kadonneet Venäjän keisarikunta sekä Neuvostolitto, ja nykyinen ylpeästi itsenäinen Eesti Vabariik. Tai sitten ihminen: tässä ketjussa jo mainitsemani Patarei on myyty ja uusi omistaja aloittaa muokkauksen nyt, onneksi ehdimme käydä siellä kaksi kertaa. Sitten sinne tämän aiheen sotilaallisempaan puoleen. Pietari Suuren satamaa rakennettaessa suunniteltiin Astanguun merilinnoituksen pääammusvarastot. Suunnitellusta 39 U-kirjaimen muotoisesta tunnelivarastosta alettiin 1917 rakentaa 6 ammusvarastoa, joista valmistui vain kaksi. Varastojen yhdistämiseksi merilinnoituksen muihin osiin rakennettiin kapearaiteinen rautatie. Toisen maailmansodan päätyttyä osa tunneleista otettiin uudelleen miinavarastoiksi. Niitä yritettiin ottaa käyttöön ammusvarastoina taas neuvostoaikaan, mutta hinnan vuoksi rakennustyö jäi kesken. Muutama tällainen kumpu löytyy aleen reunamilta, lienevät olleet jotain ampumisasemia? Eräs parhaiten säilyneitä tunnelin suuaukkuja, taitaa olla NL-ajalta. Osa tunneleista näkyy jo kauas, kiitos polkujen, mutta tuossa vasemmalla puun takanakin on yksi, hyvin piilotettuna. Tuolla taasen oli ironisesti eräs parhaiten säilyneistä vanhoista U-muotoisista tunneleista, jossa olisi voinut kävellä läpi saakka, mutta se oilsi vaatinut tehokkaat otsavalot ja kumisaappaat. Osa tunneleista on suljettu kivillä, joiden yli tosin pääsisi. Talo tunnelialueen keskellä lienee ollut jonkin asteinen esikuntarakennus. Luonto valtaa sen nyt kuitenkin, kauaa ei enää kestä kun paksut tiiliseinät murenevat kaatuvien ja kasvavien puiden voimasta. Joku kun kertoisi, miksi (ilmeisesti pois puretun lattian alla) on tuollaiset betonivalokset, näitä on nähty muissakin vastaavissa kohteissa. Ja tälläkin kertaa tuo huone on yksi rakennuksen suurimpia, eli en nyt usko olevan viemärintiäkään. Lähempänä alueen reunaa oleva rakennus, oviaukon koosta päätellen toiminut tallina.
Aivan alueen reunalta löytyy tämä pieni outo rakennus. Kaksi kerrosta, vähän ikkunoita, ja oviaukko, josta ei isoa autoa mahdu sisään, mutta pelkäksi oveksi liian iso. Come out and play with me... Toinen talo: Voiko julkisivu olla enää tämän neukkumaisempi? Jotkut graffitit on ihan huolella tehtyjä. Tiilistä, kivistä ja betonista ei Neukkulassa ollut puutetta. Ikkunat on kylläkin kelvanneet kierrätykseen, siruja ei näy missään. Voi vain kuvitella kuinka pimeää ja synkkää täällä on muulloin kuin kesäpäivänä. Maisemaikkuna kuin taulu. Ikkunaton pari metriä suuntaansa huone rakennuksen keskellä, ei viemäreitäkään, miksi ihmeessä?
Uuden ajan kaupunkisoturin matkan pää? Sitten tunneleihin. Osa on tosiaan U-muotoisia, joka tarkoittaa myös sitä, että valoa ei pitkälle ulkoa tule. Palaamme vielä paikalle paremmin varustautuneina, kännykän lampulla ei täällä tee vielä mitään. Nessielle mukava hideout? Nämä tynkätunnelit lienee sitten niiden keskeneräisten alkuja? Tynkätunnelin sivuhaara kallion sisään, joka ei ole pitkälle kaivettu. Siinä vaiheessa kun paikalla näkyy enemmän tuoreita ruokapaketteja, patjoja, tai muita pehmusteita, on syytä olla erityisen tarkkana. Tallinnassa on nistejä, joille tällaiset paikat ovat mukavia asumuksia.