Nyt on havaittu seuraava ongelma: lähes kaikissa Nikonin uusissa AF S linsseissä on takaskarppi hukassa. Jos kamera on automatiikalla, tarkennus äärettömään onnistuu hyvin, mutta koeilepa tarkentaa käsin äärettömään. Onpa vaikeaa, kun tarkennus menee yli. Eli takaskarppi ei ole paikoillaan. Törmäsin tähän ilmiöön ensin uuden Tamron zoomin 2:8 24-70mm USD kanssa. Hankin sen videon kuvaamiseen, kun en tapaa ottaa valokuvia zoomilla. Videota kuvatessa järkkärillä (mikä on aika hankalaa jo lähtökohtaisesti, kun kunnon etsin puuttuu) on kätevää vääntää manuaalitarkennuksella äärettömään, silloin kun kohde on selvästi kaukana. Ei tarvitse tihrustella näytöstä onko kuva tarkka eli ei. Mutta eihän se Tamronilla onnistunut. Äärettömästä löytyy vain usvainen ja täysin epätarkka kuva. Nyt sitten ajattelin hankkia vähän parempaa uutta Nikonin linssistöä, kun vanhemman AF -linssit on osoittautuneet muilta osin hieman puutteellisiksi. Tarkennushan on niissä kovin hidas ja meluisa automaatilla. Mutta kamerakaupassa sain todeta miltei kaikkien uusien Nikonin lasien tarkentuvan samoin, kuin Tamroni: täysin pieleen. Tämä oli huomattava pettymys, kun vaihdoin aikanaan Canonista juuri Nikonin tarkempien optiikoiden ja laajemman linssivalikoiman takia. Myös Nikonin kalliimman sarjan linsseissä oli sama vaiva. Manuaalit tietysti tarkentaa kuten pitääkin, niin myös AF -sarja. Liikkeessä neuvottiin viemään lasit huoltoon: siellä takasarppi kyllä saadaan kohdalleen. Olisin luullut saavani tiskiltä lasit jotka kelpaavat kuvaukseen ilman huoltoa. Mahtaako korjaus edes onnistua ja mitä mahtaa maksaa?
"Liikkeessä neuvottiin viemään lasit huoltoon: siellä takasarppi kyllä saadaan kohdalleen." Mikä liike pehmoisia puhuu vai oletko niiltä kysynyt kuinka takaskarppi voidaan parantaa? Sehän tarkoittaa ettei AF osu paikoilleen vaan taaemmas. Se että ääretön löytyisi tapissa liittyi lähinnä manuaalitarkenteisiin objektiiveihin. Johan tässä on vietetty muutama vuosikymmen näiden äärettömästä yli tarkentuvien AF-objektiivien kanssa - joitain poikkeuksia lukuunottamatta niissäkin. Who Killed Infinity Focus?
Missään tapauksessa objektiivit eivät ole viallisia. Ne tehdään juuri tuolla tavalla, tarkoituksella. Kyllä kameraliikkeessä nyt sentään tuo tulisi tietää..
En ollut ihan tietoinen että Nikonilla taisi olla sittenkin melko yleistäkin että tarkennus stoppaa äärettömään esim. tietyissä AF-D malleissa. (Tuskin zoomeissa sentään?) Ainakin kun tuohon hakuun panee hard infinity stop tulee monta AF-D esittelyä jossa hard infinity focus stop kohdassa lukee YES: https://kenrockwell.com/search.htm Aivan toinen juttu on sitten se, onko se aina ja eri olosuhteissa ihan kohdillaan.
Minusta linssit on "viallisia". Onhan niin, että esim Canonissa käsitarkennuskiekko on aikalailla tunnoton. Ollaan sitten kummassa päässä vaan, pyörii kiekko ohi ääripäiden. Tuntumaa käsintarkennuksessa ei ole lainkaan. Ääretön on kuitenkin aina paikallaan. Nikonilla on AF laseissa stoppi molemmissa päissä. Aivan kuin manuaalilinsseissä on tietysti aina ollut. Näissä uusissa Nikoneissa on selvä stoppi myöskin, mutta tarkennusrengas kyllä kiertyy senkin jälkeen, jos sitä kovin vääntää. Tarkennustuntuma on kuitenkin ihan hyvä ja ihan toista luokkaa kuin esim Canoneissa, joissa sitä ei ole lainkaan. Kyllä linssin pitää tarkentua äärettömään jos sen sinne vääntää. Jos kuvaat vaikka yöllä tähtiä, ei autofokuksesta ole apua. Silloin pitäisi voida vaan vääntää äärettömään ja se siinä. Nikonit näyttää nyt tarkentuvan tunnetun universumin ulkopuolelle. Tosin sieltä ei oikein mitään selkeää näy...
Niin tuota, tarkimpaan (ja tarkempaan kuin yhdelläkään kiinteällä äärettömän asetuksella johon mm. lämpötila vaikuttaa) pääsee liveviewillä suurennoksen avulla. Uusi teknikkka joten uudet käytännöt. Johan on tietyt lasilaadutkin olleet kadoksissa jonkin aikaa, jotka kestivät paremmin lämpötilan muutoksia muuttamatta taittoansa. Toinen on sitten lämpölaajeneminen ja kun tarkkuusvaatimukset ovat myös kasvaneet. Lasilaaduista en mene vannomaan ja joku saisi vahvistaa sen. Jotain sellaista muistelen kerrotun kuitenkin.
Katsopas tarkemmin. Se Nikonin "stoppi", joka ei siis pysäytä kääntämistä, on niissä uusissa huippuobjektiiveissa aina yli äärettömän, ainakin kaikissa joita minulla on. Kun käännät vaan siihen äärettömään, se on äärettömässä, kun käännät siihen "stoppiin", se on yli äärettömän.
Tähtikuvauksessa on erinomaisen tärkeää voida tarkentaa äärettömän ohi. Tarkennuskohta haetaan livekuvan maksimisuurennuksella kirkkaaseen tähteen käyttöaukolla haarukoiden. Vielä tarkempaan tulokseen pääsee hakemalla sitä hiuksenohutta kohtaa, jossa himmeimmät tähdet pilkahtavat kohinan seasta näkyville. Löysävasteisella autofokusoptiikalla tämä on selvästi haastavampaa kuin menneen maailman käsitarkenteisilla. Aktiivisena tähtitaivaan kuvaajan olen huollon yhteydessä pyytänyt säätämään tarkennuksen menemään hieman äärettömän ohi vanhoilla käsitarkenteisilla Nikkoreillani. Autofokusobjektiivien tapa tarkentaa avaruuden taakse on rakenteeseen kuuluva ominaisuus, jolla saadaan objektiiviin tuotantoa helpottavaa valmistustoleranssia ja kauas tarkennettaessa jarrutusvaraa, ettei fokusmoottori tömäyttäisi tarkentavaa rakennetta kiinteään ääretön-vasteeseen. Pitkillä putkilla myös tarkennus muuttuu lämpötilan myötä. Tämä johtuu osin rakenteen mekaanisesta lämpölaajenemisesta, ja siitä, että lasin taitekerroin muuttuu lämpötilan muuttuessa. Sopivasti eksoottisia laseja ja rakennemateriaaleja yhdistämällä on mahdollista tehdä optisia systeemeitä, joissa lämpötilan muutosten vaikutus on minimaalinen. Harrastajan kukkarolle nämä vaihtoehdot eivät sovellu. Moisia käytetään avaruustekniikassa ja sotilaallisessa optiikassa.
Moi, kurkottelin eilen illalla tähtiä eli kuvasin linnunrataa ja laitoin manuaalisäädöllä tarkennuksen rusetin keskelle. Lopputulos näkyy tuossa:Linnunrata, Kokkola
Meni oikein - sattumalta? Ensinnäkään tuo äärettömän merkki ei ole kovin tarkka af-laseissa joissa tarkennuskierän liike on pieni. Sinulla on 20mm/1.8, mutta toinen pointti on, että Nikonin laajiszoomeissa tarkennus siirtyy aika paljon kun zoomaat. Esim tähtitaivaan kuvaamisessa yleisesti käytetyssä (ja hyvässä) 14-24 millisessä zoomialueen toisessa päässä ääretön on merkin keskellä, toisessa päässä aivan sen reunassa. Kuvat on pilalla jos tätä ei tiedä, vaan luottaa sokeasti tarkennusikkunan asteikkoon. Mielestäni luotettavimmin tarkennuksen saa kohdalleen kun livevjuuta apuna käyttäen tarkentaa johonkin kaukana olevaan valoon. Jos tähtiin ei onnistu, niin vaikka 10km päässä olevaan linkkimastoon tai vastaavaan. Siellä Kokkolassakin näkyy merellä kaikenlaista valosaasteen lähdettä, joten asia ei ole ongelma.
Tähän on kaksi konstia; ostaa sikakallis Hard Stopilla varustettu manuaalitarkeinteinen Cine-objektiivi, tai ostaa follow focus -apparaatti, jonka säädettävien "namiskojen" avulla saat esimerkiksi infinity hard stopin tehtyä juuri tietylle AF-kakkulalle sopivaan kohtaan. Tuosta kaipaamastasi "kunnon etsimestä"; siihen tarkoitukseen on tehty erinomaisia näytöllä varustettuja tallentimia; esimerkiksi Atomos tai Blackmagic Video Assist: Itse käytän Blackmagickia Canonin C100 Mlk II videokameran kanssa, koska se vaan on niin helppoa ja mageeta tarkentaa ja kuvata isolla hyvällä näytöllä, johon kelpaa nakkisormella tökkiä..tallentimelle pitää tietysti äpylöidä kunnon kiinnitys, mutta markkinoilla on jos jonkinlaista pientä kuulapäätä ja tekoniveltä siihen tarkoitukseen.
Kuvasin kuuta viime talvena 300mm/2,8 objektiivilla ja käytin muutaman kerran Live view–toimintoa mutta se tarkensi hiukan epäterävästi. Automaattitarkennuksella sain terävämpiä kuvia mutta ei joka kerralla. Avaruudessa etäisyydet ovat eri luokkaa kertoo Tähdet ja avaruus -lehti...
Jos tarkentaa kilometrin päähän, on se monella objektiivilla sama asetus kuin (mihin tahansa) tähteen. 300mm/2,8 kanssa lie jo selvää eroa ja kilometri onkin aivan liian lähellä vastatakseen ääretöntä. Viljo. Kun tarkennat liveviewillä käsin, on jokseenkin turha syyttää laitetta tarkennuksen epätäsmällisyydestä! Kannattaa käyttää suurennosta ... takanäytön tarkkuuden rajoissa.