Osaa varmaan jo kyllästyttää tämä kun sama neiti on esillä jo monetta kertaa eikä kuvankäsittelyn opettelussa olla vielä kunnolla edes alkeissa. Ja tekniikkavirheitäkin on niin kuin tuo etusilmän epäterävyys. Ja teemakin on ihan loppuun kulutettu. Mutta kun meikäläinen vain sattuneesta syystä pyörii nykyisin tämän yhden amatöörimallin ympärillä ja reenaa näitä "potretti-miljöössä-hups-se-vaihtoi-asentoa-miten-se-ehti" -kuvia. Itselleni nämä eivät ole räpsyjä vaan arvokkaita ja tärkeitä kuvia. Peruslinjana on "tunnelma ennen tekniikkaa, aitous ennen kulloisenkin genren vaatimuksia". Niin, no joo... Kai sen pitäis olla niin että kuva puhuu puolestaan jos vain kuvaaja malttaa antaa kuvalle suunvuoron. Olisi kiva saada sekä tähän kuvaan liittyen että liittymättä miljööhenkilökuvaukseen paneutuneilta hyviä vinkkejä.
Vinkkejä en osaa antaa tuohon liittyen (vaan niitä jään itsekin mielenkiinnolla odottelemaan), mutta tässä on ehkä vähemmän miljööhenkilökuvaussetti samankaltaisesta kohteesta (eli kuolaava ihminen): Best Party Planning Tips - (ihan vaan siltä varalta linkitän että tästä joku saisi ideaa johonkin) Resepti tuossa oli patterisalama kiinni kamerassa + 82 cm:n pyöreä heijastin (minä ohjailin salamapäätä ja avustaja piteli heijastinta - melkoista arpomista), taustalla on tuoli ja siihen viritetty lakana. Suurin piirtein samat sanat sanoisin tuosta setistä kuin Konditionaali, eli olisihan noissa kaikenlaista parannettavaa, mutta äiti oli tyytyväinen, joten kai minäkin sitten olen. Tuossa vielä varttuneempi lapsi. Tämän ikäisille keksitään joku "jännä juttu", pistetään se puuhaamaan sen kanssa ja otetaan kuvia. Tämä menee jo sitten action-valokuvauksen puolelle noin valokuvauksen haasteita ajatellen. Malli on erittäin luonteva ja tekee vähän kaikenlaista, mutta pitäisi sitten kyetä sommittelemaan vauhdissa hyvin, tarkentamaan oikein jne: Best Party Planning Tips -
Mitenkään mihinkään miljöökuvaukseen perehtymättä olisin mielelläni nähnyt etummaisenkin silmän terävyysalueella.
Juu, yleensä lienee tapana tarkentaa mieluummin lähempään silmään.. Nätin pehmoinen valo tässä kuitenkin on. Aika punainen iho, joten punaista voisi pudottaa hiukkasen.
Tarkentaminen ja kameran säätäminen jäi vähän vähiin kun näytti siltä että tuo leukapisara putoo just eikä kohta joten tuli vähän hoppu. Aukkona on 2 vaikka 2.8 sopisi paremmin. Kameraa on kallistettu sen verran kuin taustalla epäterävinä näkyvät linjat ja pisaran valumakulma antavat viitettä. Tuo nätinpehmeä valo on saatu aikaan yhdistelmällä takaa ikkunoista tulevaa ulkovaloa, muutama pienloistelamppu sekä vauvelista vähän etuoikeaan lattialla olevalle valkoiselle matolle sijoitettu ns. valohoitolamppu eli sellainen Philipsin päivänvalovimpain. (Se on muuten aika kiva vauvavalo - ja halpakin etenkin jos se on hankittu kaamosmasennuksen ehkäisyyn ja kuvausvalaisinpuoli tulee ylimääräisenä bonuksena.) Itseäni jotenkin miellyttävät sellaiset valaistusratkaisut, joissa valonrakennus on saatu kadotettua näkyvistä niin että katsojan ensimmäinen ajatus on että onpas ollut unelmavalaistus tässä tilanteessa kun kuvaaja on sattunut paikalle. Erityisesti rakastan vähän takaviiston painotuksen omaavaa valoa jonka pehmeys/kovuus sopii kohteeseen.