Kun nyt näyttää siltä, ettei kuvan kommentointi kiinnosta ketään, kommentoin itse: Ennen minä vielä säälin ostoskärryjä. Nyt olen nähnyt niiden hivuttautumisen kohti pysäköintialueiden reunaa. Merituuli puhdistaa ne asetelmista, joita niiden syliin kuvitellaan. Ennen minä vielä säälin ostoskärryjä, viipottavaa pyörää, jonka määränpää on taivas. (J.Ahvenjärvi) (Ps. vita kerkesi ennen. Ehkä tämä vähän auttoi.)
"Kiva kuva", jonka ymmärtämisestä ei kannata huolestua. Kyllähän lintukuvistakin kommentoidaan sujuvasti vain ulkoasua: Sävyt ovat siistit ja kolmannesjako perinteinen toimiva ratkaisu. Reunan vinjetointi on metaviesti laatukuvasta. Yläreunan kaistale näyttää vähän ylimääräiseltä ja rujolta. Kuvaa voidaan nähdäkseni lukea vapaavalintaisesti kevyellä tasolla hupikuvana kristillisten (risti, pyhä kolminaisuus, alttariasetelma) ja kaupallisten symbolien kohtauspaikkana, jossa taivas on vielä mukana rautalankanakin. Toisella tasolla muistetaan marketit ostosparatiisina / helvettinä (yltäkylläinen paikka, jossa käynti kestää ikuisesti ja jossa ovat kaikki sinne jo aikaisemmin otetut) ja mietitään omakohtaista kuluttamisen ideaaliin perustuvan kulttuurin kritiikkiä ja samalla ymmärretään hupikuvan olevankin totta. Kritiikki syvenee, kun tajutaan vammaispaikkojen ja ostoskärrypaikkojen välinen yhteys ja kulutuskulttuurin rampauttava vaikutus, jossa samalla ollaan hyveellisellä asialla (kuluttaen Suomi nousuun) ja egottomana toimijana mahtumassa helpommin taivaan porteista läpi (egottomalle marketti on taivas, muutoin se on helvetti). Kuvan sisällöistä voisi varmaan tehdä väitöskirjan (mutta miksi pitäisi, jos yksi kuva kertoo enemmän), mikä lienee yksi yleinen hyvän kuvan piirre.