Taitelijuus, mitä se on???

Vs: Taitelijuus, mitä se on???

Hermo ei mennyt, pahoittelen isojen kirjainten tarpeetonta käyttöä. Ihmettelen vaan, että kun otsikossa kysytään taiteilijuuden olemusta ja suurin osa viesteistä liittyy rahaan ja sen tienaamiseen. Toki elantonsa hankkiminen on varmasti osa taiteilijuutta, mutta niin se on myös osa maanviljelijyyttä, palomiehisyyttä ja työttömyyttä. Itseäni enemmän kiinnostaisi nuo taiteilijuuden muut aspektit, joilla ehkä olisi enemmän tekemistä sen taiteen tekemisen kanssa - joka lienee vielä olennaisempi osa taiteilijuutta.

 

Vs: Taitelijuus, mitä se on???

Usein ketjussa puhutaan muusta kuin aloittaessa, mutta harvoin ketjun aloittaja puhuu taukoamatta jostain aivan muusta kuin otsikkonsa teemasta. Ainakin voin heitelllä kivillä harhaanjohtavan otsikoinnin takia

Mitä tulee valittamiseen, niin muutama sivu sitten taisin yrittää antaa panokseni keskusteluun juuri noista muista aspekteista, mutta verovarojen käyttö ja väärinkäyttö on toki syvällisempi juoni tässä taiteilijuuskysymyksessä.

Keskustella voisi toki myös siitä, mitä eroa on
- taiteilijana (tai hierojana) toimimisella
- taiteilijana (tai hierojana) itsensä ja piparinsa elättämisellä
- taiteen (tai hieronnan) tekemisellä
- taiteilijuudella (tai hierojuudella)
- sillä, onko taiteilija (tai hieroja) vain omissa silmissään vai tunnustaako ympäristökin sen

 

Vs: Taitelijuus, mitä se on???

Pidän hlö.kohtaisesti Sireniä parempana kuvaajana kuin Silomäkeä mutta on vaikea sulattaa muiden dissaamista ja ymmärrän myös moderaattorin varoituksen asiasta vaikkei yhdestä tämäntyylisestä varoituksesta kannattaisikaan heti potkia. Moderoinnin motiiveista puhuisin kuitenkin eri threadissa. Kuuluuhan dissauskin sananvapauteen mutta ei negatiivisesta energiasta vaan saa mitään luovaa vaan enemmän mielipahaa (useaan suuntaan kuten olemme moni huomanneet). Yritämme keskustellessa luoda jotain esim. vastaamalla Sirenin hyvään kysymykseen.

Taiteellisuuteen haluaisin liberaalimman sanamäärittelyn siitä yksinkertaisesta syystä, ettei yksinkertaista rajanvetoa ei voida tehdä eikä kannata taiteen monimuotoisuuden takia. Rajanvetämättömyys on yksi pääasia taiteessa. On silti ihan mielenkiintoista katsoa analyyttistä kuvausta terminä ja valtio saattaa ehkä sellaista ihan tarvitakin mutta kuten sanottu ei lähdetä taideasioissa vetämään liian tiukkoja rajoja ilmaisuun muuten kaikki olisivat kuten Siren tai kaikki olisivat kuin Silomäki. Sitä en haluaisi. Paljon jää vielä ilmaisematta. Haluaisin myös Sirenin tavoin valottaa hieman myös tuota termiä/nimikettä mutta en liian tiukalle vaan pelkkää subjektiivista tulkintaa, joiden keskinen erilaisuus rikastaa tulosta.

Taiteilijaksi tuleminen ei tapahdu muutamassa portaassa vaan 'liukuen' ja siksi ihminen voi itse mielestäni päättää kuka ja mikä hän on. Tässä keskustelussa taasen haluaisin ikään kuin lisäksi tietää mitä yhteisö ajattelee asiasta. Siis nimenomaan erilaisia tulkintoja, ei kuitenkaan mitään yhteistä rajattua tulkintaa.

Kannatan myös keskustelun alussa yksinkertaista vastausta kylähullun oikeudesta minäkatsomuksessaan julistautua taiteilijaksi. Ei se yhteisöllisesti laajemmin tunnistetuilta taitelijoilta ole pois. Pikemminkin pidän siitä, että "suuria" nimiä kritisoidaan koska suuruuksiin liittyvä fanikulttuuri saattavat blokata henkilökohtaisesti paljon enemmän miellyttävien nimien ja töiden löytämistä. Jonkinnäköinen perustelu kritisoinnille on siis paikallaan. Empatisoituminen "arkkivihollisiin" on yleensä järkevää kaikkien kehittymisen kannalta ja toisaalta parantaa myös kritiikin argumentointia jos se nyt on tarpeellista.

 

Vs: Taitelijuus, mitä se on???

Oleellista on fiilikset. Siihen nykyinen markkinatalous ja hektisyyskin perustuvat (=ahneuteen, vrt. keräilijäharrastajan minäkuvan rakentuminen, harrastuksen määrällistä kokoa korreloiden).

Jatkokysymys: Mitä fiiliksiä taide synnyttää

- kuluttajassa
- taitelijassa esim. luomisprosessi, omien jälkien ihastelu, onnistumisen tunne
- keskustelussa, tiedossa

Vrt. rahan on tarkoitus synnyttää turvallisuutta, taiteen mitä tahansa tunteita tai yleensä ajatuksia, jotka ovat tunnepitoisia. Taiteesta tapahtuva keskustelu on enemmänkin tulos tai heijastus kuin sen motiivi.

Tai voisi myös sanoa, että taide helposti synnyttää uusia ajatusmalleja.

 

Vs: Taitelijuus, mitä se on???

Taiteeseen ja taiteen tekemiseen on maassamme sotkettu ikiaikainen syndrooma : miltä tää näyttää ?
Jokunen vuosi sitten tuli näitä produktioprojekteja ja performanssiprojekteja. Fiiliksiä synnytti - joo ...
70-luvulla piti olla ruokottoman näköinen ja pirun köyhä. Oman taiteenlajin lisäksi oli siis oltava persaukinen. Ei niin, että nämä olisivat olleet huonoja taiteilijoita, vaan pelkästään valitsemalla elämäntapansa ei tullut taiteilijaa, kun ei ollut näyttää taidetta...

Taiteilija ei voi aikustenoikeesti tehdä itsestään taiteilijaa sen enempää kuin joku oppilaitoskaan. Voihan sitä yrittää, mutta ainaskin osasta on tullu pelkkiä ikusia kylähulluja. Ei taidetta synny käskemälläkään. Taiteeseen ja taiteilijana elämiseen kuuluu olennaisena osana sen vastaanottaja/kuluttaja/käyttäjä/ostaja...
Musiikki tarvitsee kuuntelijan, näyttelijä tarvitsee yleisönsä, maalari kuviensa ostajan (ainakin sen ensimmäisen). Valokuvaamissakin siis Taikista voi saada paperit, mutta paperin omistajasta taiteilijan tekee yleisö hänen teostensa kautta.
Muuten on ihan sama onko amatööri tai ammattilainen. Jokin arvo tuotoksella pitää olla.
On sitten aivan toinen juttu, miten alan järjestöt rankkaavat jäsenistöään. Sen keskustelun jätän aloittamatta.

 

Vs: Taitelijuus, mitä se on???

Elitestä ja köyhästä yrityksestä liittää (älyllinen) elitismi taiteelijuuteen tuli mieleen kysymyksesi: Pitääkö taitelijan on olla älykäs? Älykäs adjektiivi on (ensinnäkin) täysin subjektiivinen arvo ja irrelevantti tai taiteilijuuteen ei-niin-läheisesti-liittyvä ominaisuus. Taiteellisuudelle mielestäni riittää jo olemassaolevia tuloksia yhdistelevä tyylinen luominen. Valokuvauksessa on helppoa (varsinkin fotarin avustuksella) luoda pelkällä tyylivaihdoksella olemassaoleva keksintö uudestaan, visuaalisen asettelu on jo käytetty ja pauhaamme tyylisuunnan kehittäjistä vaikka kaikilla ihmisillä on myös täysin ominainen tyyli luonnostaan. Tyylin esiinhoukuttelu esim. ei vaadi hirveästi pilipalinoppatieteellistä älyä tai oikeastaan tietämystä vaan rohkeutta/riskinottokykyä.

Palaan jälleen sanaan: "fiilis". Pitääkö taitelijan havainnointikyky olla enemmän tunnepohjainen eikä rationaalinen. Yleensä töiden pitäisi olla yksinkertaisia vaikka olisivatkin yksityiskohtaisia. Esim. Da Vinci oli dokumentoiva maalari ja tieteellistaiteellinen jälki näkyi uniikeissa yksityiskohdissa (jotka tosin kaikella kunnioituksella(!) perustuivat sen aikaisen arkkitehtuurin, luonnon, ihmisten rakenteiden tarkkaan kopioimiseen. Väittäisin silti, että maalaaminen on vaikeampi taito opetella kuin valokuvaus (subjektiivinen mutu) mutta siinä helpommin näkyy oma taitelijalle ominainen tyyli.

Taiteilijan motiivi voisi olla (mielipide): Ihminen tekee sosiaalistatustaan kehittäviä valintoja. Ihminen haluaa kokea yhteisöllisyyttä ja haluaa miellyttää tiettyjä tahoja (muita taitelijoita tai palkita itseään, kuitenkin usein yhteisöään, joiden osallisena alitajuntaiset tunteet ja rationaaliset ajatuksemmekin vaikuttavat). En tunne Da Vinciä luonnetta koska en tuntenut tyyppiä. Da Vinci kuitenkin tod.näk. halusi ns. "päteä" (jälleen kerran sanan sekä hyvässä että pahassa merkityksessä) aivan samoin kuten mekin haluamme jollakin keinolla tai tavalla "menestyä" jonkin tietyn tavoitteen mukaisesti.

 

Vs: Taitelijuus, mitä se on???

jari.siren, puhut taiteesta niinkuin se ois jotain monimutkasta fysiikkaa ja sitä ei vois ymmärtää ellei ole tarpeeksi älykäs. ihan hyvin viisvuotiaan pojan pääjalkanen voi haastaa taiteen tohtorin. teknisyys ja älykkyys ei tee teoksesta hyvää. joku voi saada paljon kovemmat fiilikset yksinkertasesta väripinnasta verrattuna vaikka teemu mäen töihin jotka on tosi syvällisiä. eli tämä älyllisyys-kysymys samoten ku kaikki muutkin sun apukysymykset, esimerkiksi miltä taiteilija näyttää, on täysin epäoleellisia.

on myös vaikea puhua kylähulluista koska jokaisella on erilainen kuva kylähullusta. mikä on kylähullu? ennenvanhaan hulluus yhdistettiin psyykkiseen sairauteen mut nykyään kylähullut on mun mielestä aika halveksiva ilmaus mitä käytetään jollain tapaa valtavirrasta poikkeavasta henkilöstä, joka haluaa olla omissa oloissaan.

tämäntyylistä "bingo" vastausta sai odotella yllättävän pitkään:

mun mielestä taide on hyvin vahvasti filosofiaa. se liippaa läheltä tuota älyllisyys-teemaa mut taiteilija voi olla tyhmä kun saapas ja silti menestyvä ja arvostettu. vertaa vaikka simpanssia joka maalaa sormiväreillä.

onko terroristi taiteilija? veikkaan et tän foorumilaisten mielestä ei. mut ronald mcdonaldin kaappaajien ja venäjän radikaalin voina-porukan mielipide vois olla toinen. taiteessa on aina rikottu rajoja ja nykytaide on ajautunu siihen pisteeseen et rajoja ei enää ole. postmodernismi alkaa olemaan vanha käsite mut tämän 2010-luvun ismiä ei vielä pystytä määrittelemään, sen näkee vasta vuosikymmenien päästä.

melko moni ajattelee taiteen tosi perinteisesti ja mustavalkosesti, ei sitä pysty millään konkreettisella mitalla mittaamaan. jokainen kokekoot sen miten haluaa samoten kun taiteilijuudenkin.

 

Vs: Taitelijuus, mitä se on???

Onko taiteilijuus tietoinen valinta köyhäksi?
Suomessa koululaitos pitää hyvää huolta koulukkaistaan. Se pitää huolta koulukkaistaan niin paljon, että antaa eväitä ammatinvalinnan ohjauksen muodossa. Ammattia tai elämänuraa valittaessa vain ei kukaan pidä huolta siitä, että voiko sillä elää. Riittää kun on lahjakas ja lahjat eivät mene hukkaan. Oikeastaan rahasta puhuminen tuossa vaiheessa on lähes syntiä. Työn tekeminen itsessään on arvokasta ja erityisesti luovissa ammateissa pitää antautua työlleen. Muutenkaan annetuilla eväillä ei ole juuri asiaa yritysmaailmaan. Kuitenkin vapaat taiteilijat työskentelevät joko yrittäjinä tai yrittäjämäisesti.

Moniin ammatteihin valmistetaan pahaa-aavistamattomia innokkaita nuoria, vaikka tiedetään ettei valmistuneille ole töitä. Ei oppi ojaan kaada, mutta papereitten jälken pitää vielä opiskella se työ, josta leipä irtoaa.
Niillä, jotka uran alkumetreillä "tietoa" antavat, ei oikeastaan ole tietoa juuri muusta kuin pyrkimisestä ja pääsemisestä. Itse ammatista ja sen sisällöstä tuskin hölökäsenpöläystä. Sitä kun ei voi lukea kirjasta.

Eipä ole vaaliruhtinaita tai kunkkuja, jotka ottaisivat hoviinsa taiteilemaan. Vastaisin kysymykseen tietoisesta valinnasta, että harva tietää ja aluksi tai loppuviimeeksi kukaan ei välitä.