Ranskalainen maalari otti viikko sitten yhteyttä ja pyysi lupaa maalata kuva yhdestä netissä pyörineestä valokuvastani. Toki, mikäpä siinä. Tässä just vähän aikaa sitten oli jossain ketjussa keskustelua taiteilijan tavasta tehdä kuviaan, tekeekö paljon luonnoksia jne. Tämä kaveri on tietysti vain yksi esimerkki, mutta hänen työtapansa näyttää aika perusteelliselta. Hän on nyt viikon pusannut luonnoksia, ja aikoo kai lähiaikoina päästä lopullisen version maalaukseen. Kuva oli siis tämä: Ekaksi kaveri teki muutaman lyijykynäpiirroksen: Sitten hiukan väritystä: Lopullista teosta ei siis vielä ole, mutta minusta tämän työskentelyn seuraaminen on ollut mielenkiintoista. Viikon puserrus, ja lopputulos alkaa hahmottua. - Ja minusta kun tunnin photoshoppaus on jo siinä liiallisen rajamailla.... Ko. taitelija lienee aika keskittynyt valitsemaansa aihepiiriin: https://www.instagram.com/fx.sourioux/
Valkoisen paperitaustan perustalla/jalustalla murtuvaista alustaa, keltaisesti korkoja kannattelevia soluja. Ettei jo kohta melkeen murtuvien pronssisten jalustojen haavista, Amandaa? _Kyynisenä_ veikkailisin jotta keinoälyn, filttereiden, ja kunkin katsojan valitsemien tyylien modifioimia tekosia nähdään myös jatkossakin. Erottuakseen on siis keksittävä jotain ihan(nan) uutta, luovempaa, tasavertaistavampaa, reilumpaa, humaanin(-n+m)paa, Aster(o)ix(dien).kosmos, tuolta puolen. _Idealistina_ veikkaisin vertikaaleista kaihdinverhoista muodostuneita murtuneita linjoja, jotain epäloogisen tasa-arvoisen läpinäkyvästi piristävää.kosmos(.fi)
Tuo veijari puuhaa kyllä ihan kynällä ja pensselillä. Älykin lienee perittyä eikä Adobelta ostettua - Mutta juu, olet tietysti oikeassa. Niitä keinoälyteoksia on jo nyt nähty aika paljon, ja jatkossa varmasti enemmän. Paljon enemmän. Houkutus muuttaa sanat kuviksi on niin ilmeinen. (Ilmoittauduin jo jonoon Adoben listalle.... ). Jos tavoitteeksi asettaa joukoista erottumisen, on kyllä keksittävä aika erikoisia ratkaisuja.
Ok, juu, jatketaas… Kuulostaahan se mielenkiintoiselta, jotta joku joissain päin maailmaa innostuu vieläkin luomaan käsityönä jotain (ja ihan toisen kaverin harrasteiden pohjilta kohteliaasti kysellen). Tosiaankin, jos aatellaan (pilke silmäkulmassa) jotta oheinen tuotos olisi uusi (grand new) "Havis Amanda", tulisiko se jatkossa (kymmenen vuoden päästä) näkymään jokaisen katsojan näytöllä vähän erilaisena, katsojan hahmotuskykyjä vastaavasti siten, jotta tunne-elämys olisi samansuuntainen jokaiselle? Kollektiivisesti kun me jokainen kuitenkin ymmärrämme asioita vähän eri tavoin, jos ylipäätään edes kiinnostumme (vaikkapa sitten kolmansista yliaalloista,-) Tai varsinkin, jos katselevasta persoonasta löytyy piirteitä erilaisista (vaikkapa grönlantilaisista, aasialaisista, zimbabwelaisista,..) kulttuureista? Vähän niin kuin hienosäädettyä kielen kääntämistä, jolle kulle sama asia on sanottava vähän eri sävyyn (kuin toiselle/kolmannelle), jotta asia menisi perille (eikä syke nousisi)? Saisiko tuollaisen personoidun filtterin pois päältä? jotta pankkitili toimisi tai pääset ruokakaupan virtuaalisista porteista valitseen muonat ruokapöytääsi? Viidentoista vuoden kuluttua se tunnistaisi katsojan mielentilat (sormien hien erityksestä, pupilleista, sykkeestä), ja säätäisi samaa kuvaa mielentilojen mukaisesti, jotta kaikki ymmärtäisivät eri mielentiloissaan teoksen samoin, ettei jo kohta Ville Wallgrenin wiime wuosisadan waihteen pariisilaissävytteisin silmin,-) Valitettavasti itse en ole instagrammissa ja kun on vielä vpn-yhteys päällä, en näe tuolta alustalta muitakaan Haavis Amandoja, ja tuo on oma valintani (vielä mahdollista). Juu, juu, dystopiaa, tasapäi(väi)stävää lässyn jussia, sun muuta humpuukia,-) Aatellaas posetiivisemmin, ja annetaas kaikkein kukkain kukkia, mukaan lukien voikukat, takiaset, maitiaiset, nokkoset,-D
Mielenkiintoinen skenaario (vaiko dystopia?). Vuorovaikutteista taidettahan on aloiteltu monella alalla - on tekstejä, joitten jatkumisen suunnan lukija saa valita, on teatteriesityksiä, joiden jatko on yleisön päätettävissä, elokuvissa ja videoissa vaihtoehtoisia loppuja jne. Nykyään kun kaikilla on semmoinen napanöyhdän kertymistä yms. elintoimintoja mittaava älykello ranteessaan, on ainakin teoriassa helppo rasti kytkeä sen mittaustiedot toiseen älylaitteeseen. Ruudulla näkyvä kuva vaihtuu katsojaa miellyttävään suuntaan, kun ruumiintoimintojen ja/tai aivokäyrien tiedot yhdistetään esitysohjelmaan.... - Kohta joku varmaankin kertoo sellaisia olevan jo olemassa. Kysyntä on niin ilmeinen, ettei siinä ainakaan kauaa enää mene
Juu, noista kahdesta voi valita miellyttävämmän. Itse huomaan, että alempi, siis väreiltään enemmän todellisuudesta irtautuva teos on enemmän minun mieleeni. Noin periaatteessakin - valokuvaan pohjautuva teos saa poiketa siitä paljon. Tuntuu turhanaikaiselta toistaa aihetta samanlaisena, vain eri välineellä.