Taiteilijan ja yleisön vastuu

Tänään äikän YO-kokeissa oli yhtenä aiheena keskustelu taiteen moraalisesta vastuusta ja toisaalta taiteen vapaudesta. Sovelsin hieman juuri eilen saatua kokemusta täältä. Motris sai miettimään sitä, että missä menee se hetki, jolloin taiteilijan (en väitä olevani taiteilija) vastuu loppuu, ja yleisön vastuu alkaa?

Mikä tahansa teos voidaan käsittää väärin, ja sitä voidaan käydä väärin. Muunmuassa sellaista kohtuullisen kuuluisaa kirjaa kuin Raamattua on aivan sen julkaisuhetkistä tähän päivään saakka käytetty vihan, ennakkoluulon, väkivallan ja vallankäytön välineenä. Raamattu kuitenkin puhuu rakkaudesta ja laupiaasta jumalasta. Ei kuulostaisi kovin fiksulta väittää, että Raamatun kokoaja tai sen yksittäiset kirjoittajat (Raamattu on kasattu monesta osasta) ovat syyllisiä esimerkiksi noitavainoihin, ristiretkiin tai George W. Bushiin. Samanlaista toimintaa kerääntyy Koraanin ympärille. Ihmisiä kivitetään rangaistuksena, toisia tapetaan aseilla, terroristit pommittavat, milloin minkäkin nimessä, usein uskontoa käytetään apuna. Raamattuun viitataan kun halutaan kieltää homoliitot ja abortit, jopa kondomin käyttöäkin Paavi on yrittänyt paheksua (en tosin tiedä, perustiko hän mielipiteensä Raamattuun. Katolisen kirkon ylimpänä edustajana hän joka tapauksessa toimii täällä maan päällä.)

Itse raamatun lukeneena olen sitä mieltä, että sen teemat tuodaan julki kohtuullisen selkeästi, eikä ainakaan itselleni tullut mieleenkään, että se kehottaisi tuomitsemaan tai syrjimään muita, vaan päin vastoin.

En usko, että tämä yhtälö toimisi samoin myös toisin päin. Harvat tulkitsisivat väkivaltaan, rasismiin ja vihaan yllyttävän kirjan ihmismyönteiseksi ja sanoisivat sen kannustavan rauhaisaa yhteiseloa. Vastuun tarvetta ei siis voi evätäkään.

Itse nostaisin päällimmäiseksi harkinnan vastuun ja velvollisuuden. Sen, että teoksen, oli se sitten teatteriesitys, kirja, taulu, valokuva tai elokuva, tekijän pitäisi harkita niitä mahdollisia väärinymmärryksiä joita hänen teoksestaan saattaa syntyä, ja myöskin niitä keinoja joilla teosta voidaan väärinkäyttää. Minä laiminlöin tätä velvollisuutta julkaistessani dtm-kuvasarjan. Vaikka en olisikaan motrisin kanssa samaa mieltä kuvasarjan ja otsikon suhteen luomasta mielikuvasta ja homojen leimaamisesta, minun täytyy myöntää, että en ollut harkinnut ennen kuvasarjan esille tuomista. Mieleeni ei ollut ollenkaan tullut, että joku saattaisi tämän kuvasarjan ja otsikon sekä kehystarinan nähdessään leimata homot miksikään.

Missä teidän mielestänne raja menee? Keskustelkaa.

 

Ai joo, lisään vielä yhden kappaleen.

Taiteilijan uralle tähtäävänä ihmisenä (ei valokuvausalalla kuitenkaan) tulen varmasti törmäämään vastuun ja väärinkäsityksen teemaan vielä jatkossakin. Onpa hienoa, että sain ensikosketusta siihen täällä, toiselta valokuvaajalta asialle omistautuneella forumilla, enkä esimerkiksi jonkun julkisemman esityksen jälkeen. Hienoa, että on kameralaukku.com.

 

Nimenomaan kuten Teemu jo sanoikin, tarkoitin tämän ketjun yleiselle tasolle, eikä suinkaan keskustelemaan tuosta kyseisestä kuvasarjasta. Sen esittämistavastahan voi ihan hyvin keskustella sen omassa ketjussa, joka löytyy tuolta Kotisivut & Galleriat -osastolta.

 

Joo, M Ouvinen, voisitko siitä homobaarikuvasarjasta sinne sen omaan threadiin, se on ihan tuossa parin klikin päässä Kotisivut ja Galleriat osastolla.

Jos tähän keskusteluun saataisi aikaiseksi edes ihan vähän juttua siitä mistä oli tarkoitus, eli taiteen vastuusta yleisellä tasolla. Homobaarien kuvaamista saa käyttää esimerkkinä, mutta siitä, onko kuvasarjan nimeämisessä tehty virhe, voi puhua siellä missä sen aihe on, kun se ei tähän keskusteluun kuulu nyt mitenkään.

EDIT: Kiitos kaunis Fangio! Aiheesta!

Jätin alkuperäisestä pois vähän, ainakin se provosi. En tietenkään tarkoittanut sitä, että harkinnan kohdalle pitäisi jäädä rypemään. Muutenhan emme ikinä julkaisisi mitään. Taiteen suurenmoisimpia ominaisuuksia, minusta, on nimenomaan se että se saa meidät vaikuttumaan, liikuttumaan, kokemaan jotain ja muodostamaan mielipiteitäkin, mistä sitten voidaan keskustella ja löytää ehkä jotain tärkeää.

Harkinnalla en tarkoittanut sitä, että taiteilija jättää teoksensa julkaisematta jos se voidaan käsittää väärin tai sitä voidaan väärinkäyttää. Käytin kai esimerkkinä tuota Raamattua siitä, miten ihmiset väen vängällä voivat jopa kääntää selkeästi viestinsä puhuvan teoksen täysin päälaelleen. (Tietysti voi olla, että minä olen ymmärtänyt Raamatun väärin, ja ne jotkut oikein.) Ennemminkin sitä, että taiteilija esimerkiksi hioisi työnsä ymmärrettävyyttä oman harkintansa mukaan jos katsoo sen olevan aiheellista. Kuitenkin koska yksi suuri taiteen elementeistä on ilmaisu ja vapaus, en väittäisi että taiteilijan täytyy tehdä teoksestaan vaikeammin väärinymmärrettävä. Jotain vastuuta meidän kuitenkin pitäisi kantaa. Minusta ensimmäinen askel olisi ainakin se, että edes mietittäisiin asiaa kun teosta tehdään. Juuri niin kuin minä en tehnyt, kuten sanoin.

Sitä taas EN sanonut, että jos olisin harkinnut, olisin tuonut sen kuvasarjan esille eri tavalla. Eli yritän tämän kertomalla tuoda esille sitä käytännön muutoksen ja ajattelutyön välistä eroa. Väitän, että se merkitsee, että taiteilija on tehnyt sen ajattelutyön, riippumatta siitä muuttaako hän lopullista teosta tai sen esitystapaa.



p.s. En ole YO-kokelas, vaan ylioppilas. Ei sillä, että se minusta mitään kertoisi, mutta faktat on tärkeitä.

 

Raamatun uskottavuudesta voidaan kiistellä yhtä hyvin kuin sen sanomasta, mutta uskottavuutta puoltamaan tai vastustamaan löytyy varmasti faktatietoa. Sanoma sen sijaan on lukijan tulkittavissa, joka onkin lähempänä kirjan "taiteellista puolta", jos niin voi sanoa. Dokumenttina en Raamattua pitäisi muutenkaan. (En esimerkiksi usko, että on ollut olemassa henkilö joka todella tekee ihmeitä kuten parantaa ihmisiä tuosta vain. Tai että punainen meri on auennut ja päästänyt ihmeellisesti kansakunnan kävelemään sen läpi.)