Vs: Taiteilijaelämää... Kuten todettua, niin meillä joka paika täynnä taidetta, varastoissa mijardeja taideesineitä, tuskin parin sukupolven elinaika riittää kaiken Suomenkin varastoissa olevan taiteen huolelliseen katsomiseen. Jotta keskustelu on kiva että on taidetta on vähintään älyvapaa, siis että taiteen olemasa olo olisi jotenkin riipuvainen tuesta. Voidaan perustellusti kysyä, että miksi vaikkapa kuvataide on erillään muusta riskinotosta ja elämästä, siten että promille halukaista annetaan yhteiskunnan tukea tuotaa varastoihin shaisea mikä ei kiinnosta juuri ketään? Se eriarvoistaa taiteen tekijät toisistaan ja muut intohimoiset riskinottajat. Kun vielä ottaa huomioon että apurahojen jakmisjärjestelmä on läpimätä, missä keskinkertaisuudet jakaa vuorotellen rahaa toisilleen, olisi aika lopettaa moinen rasite, sen sijaan kuin pohtia että miten heille saataisiin muita kohtuutomia etuja muihin nähden.
Vs: Taiteilijaelämää... Lainaamaani tekstiin. - No, jos se on liian vaikeata, niin annetaan olla. Perusasioiden opettamisesta minulle maksettiin palkkaa, ei se ole harrastus.
Vs: Taiteilijaelämää... Olen kyl samaa mieltä tosta apurahapuuhasta. En pidä itse yhtään. Jengi jo tuolla koulussa innossaan haki apurahoja, ja taidot oli mitä oli. Keskinkertaista matskua suolletaan, vaan koska apurahoille pitää aina löytää saajansa. Näyttelyt pitää pitää ja kirjat tehdä.. ihan sama onko matsku hyvää vai ei. Ja riittäiskö tekijällä intoa ilman apurahoja duunata juttuaan. Itse rahotan oman puuhani täysin itse, eikä ole pienintäkään intoa hakea apurahoja. Se että joutuu laittamaan omat massit likoon ja muutenkin panostamaan tekemiseesnä, laittaa kyl miettimään että onko tää matsku nyt sittenkään vielä tarpeaksi hyvää. Juuri se kela joka tuntuu puuttuvan hyvin monen nuoren taiteilijan alun päästä kokonaan. Kannatan kyllä taiteen tekemistä, jokaisen tulisi tehdä taidetta omista lähtökohdistaan koska se todellakin auttaa ihmisen henkisessä kasvussa ja itsensä tarkastelussa. Silti kyl tiedostan, että apurahat on yleensä suhteellisen pieniä. Ettei ne nyt mullistavia ole, mutta jotenkin se koko touhu haiskahtaa. Toisaalta en kyl usko että taiteen pitäisi palvella markkinoita, en usko että sillon on enään kyse taiteesta.. vaan lähinnä kuvittamisesta tms. Taide on sisäsyntyistä, aina henkisen prosessin seurausta. Markkinoiden paineessa tehty materiaali taas lähinnä muiden miellyttämistä oman sisäisen prosessin kustannuksella.
Vs: Taiteilijaelämää... Kyllä näin on. Voidaan vain haaveilla ja kuvitella, mitä esimerkiksi Rembrandt, da Vinci, Michelangelo, Monet, Picasso, Renoir, Raphael, Vermeer tai Cezanne olisivatkaan saaneet aikaan kunnon apurahajärjestelmällä, ellei olisi pitänyt tehdä duunia toimeentulon eteen.