Vs: Taiteilijaelämää... Erikoisia kirjoituksia, joissa kirjoittajat peilaavat itseään edistyksellisinä johonkin kuvitteelliseen perussuomalaisuhkakuvaan. Ihmisillä on joskus vaikea ottaa etäisyyttä omaan tekemiseensä ja tältä se sitten näyttää sanoiksi puettuna...
Vs: Taiteilijaelämää... Enpä ole huomannut erityistä puutetta niissäkään maissa, joissa valtio ei huolehdi taiteilijoiden tai "taiteiljoiden" elinkustannuksista. Vaikkapa USA, aika vilkasta vaikuttaisi taide-elämä olevan ilman valtion rahoitustakin. Enemmänhän siellä on taiteilijoita suhteessa väkilukuun, about 2 miljoonaa. Korjaus: On sielläkin valtion palkkalistoilla porukkaa, taiteilijoista 3 %.
Vs: Taiteilijaelämää... USA:ssa valtio tukee monenlaisia kulttuurilaitoksia ja kulttuuria tukevia säätiöitä yhteensä varmaankin paljon suuremmalla prosentilla kuin Suomi myöntämällä verohelpotuksia lahjoituksista kulttuurille. Että esimerkki taisi olla huonoimmasta päästä. Summia tai suuruusluokkaa en tiedä, mutta valtavan kalliita kulttuurihankkeita siellä toteutetaan tällä tavalla valtion tuella, valtiohan luopuu tuloistaan myöntäessään verohelpotuksia. Tässä vain lahjoittaja siis päättää maksaa veronsa kulttuurin tukemiseen.
Vs: Taiteilijaelämää... Kas kun et todennut senkin olevan valtion tukea, ettei joissakin osavaltioissa ole tuloveroa....
Vs: Taiteilijaelämää... Hyvä kirjoitus Cronbergiltä... Kulttuuri taitaa kuulua ihan perusoikeuksiin. On rohkea valinta opiskella neljä ja puoli vuotta kuvataiteilijaksi.
Vs: Taiteilijaelämää... Miten voisi olla suorempaa tukea valtiolta kuin luopua 5 000 000 dollarin verotuloista vastineeksi siitä että lahjoitat 5 000 000 Minnesota Orchestralle? Edit: Totean nyt tähän, että tämä perustuu näkemykseeni järjestelmän toiminnasta, Yhdysvaltain järjestelmää en todellisuudessa yksityiskohdittain tunne, mutta näin olen sen ymmärtänyt toimivan.
Vs: Taiteilijaelämää... Niin, tai jättää ansiotyön verottamatta, kun voisi verottaakin? Toki toki....
Vs: Taiteilijaelämää... On se tietysti vaikeaa myöntää, ettei oikein osunut kohteeseen, mutta antaa sen nyt ottaa koville, kyllä se vielä joku päivä helpottaa...
Vs: Taiteilijaelämää... Vain 8 % USAn taiteilijoista toimii non-profit organisaatioiden piirissä. Edellä mainitun 3 % lisäksi, siis. Jää se 89 % yksityiselle puolelle, jossa noita mainitsemiasi veroetuuksia ei ole.
Vs: Taiteilijaelämää... Tietääkseni jenkkilässä saa verohelpotusta myös hyväntekeväisyyteen lahjoittamisista, voi rakennuttaa omaan nimeään kantavan kirjaston tai taidemuseon. Lähtökohtaisesti lahjoittaja itse valitsee taiteilijan tai kohteen. Tämä nykyjärjestelmä on vanhanajan suomen peruja ja aikaisemin tosiaan oli hyvin vasemmistolais valtainen, nyky järjestelmä on samaa perua ja aikalaila samoissa käsissä/saman henkisten ikään kuin perintönä kulkenut. Apurahapäätökset (yhteiskunnan varoista) tehdään hyvin pienissä piireissä ja siellä katsotaan asiantuntemukseksi se että valitsija on itse saanut apuraa. Näin on saatu hyvin vääristynyt taide kuva, jossa se että ketään ulkopuolista ei kiinnosta, on muuttunut ansioksi ja paskasta on tullut konvehtia. Sisällättömyys ja keskinkertaisuus on valttia, hyvinkin keskinkertainen lahjakkuuskin pärjää ja saa toistuvasti apurahaa, kun vain osaa miellyttää oikeita henkilöitä. En ole jenkkilän järjestelmän kannattaja, mutta on se kuitenkin parempi ja tuotaa laadukkaampaa taidetta, kuin tämä meidän missä keskinkertaisuus tukee toista keskinkertaisuutta vastavuoroisuus periaattella. Sellaiseen taiteen tekeminen joka laitaa pohtimaan, joka tuotaa ahaa elämyksiä ja missä on todelista sisältöä, vaatii henkisiä lahjoa tekijältään. Sellaiset henkilöt kykenevät myös tuottamaan kohtuulisia argumentteja asiansa puolesta. Lähtökohtiasesti kun yhteiskunta tuotaa jotain palvelua, miksi kultuuri palvelut voidaan myös katsio(myöskin jonkun taiteilijan tukeminen), niin siitä pitäisi saada myön jotain takisin. Paskan taiteen tukeminen on kuin huonon pururadan rakenuttaminen mitä ei voi juosta, siitä ei ole kuin tekijälle hyötyä.
Vs: Taiteilijaelämää... Ihan samaa voinee sanoa monista yrityksistä ja starttirahasta. vaikka miten paskalla epärealistiselle yritysidealla voi perustaa paskan yrityksen, joka on jo alusta asti tuhoon tuomittu. pahimmillaan yhteiskunta tukee saamatta mitään takaisin koskaan. pankkitukia on maksettu miljardeja ja maksatettu veronmaksajilla. paskan yritystoiminnan tukeminen on kuin kameralaukun typerien ketjujen lukeminen - täynnä puheenvuoroja, joilla ei mitään todellisuuspohjaa. TJukka