Vs: Taiteilijaelämää... Keskustelu näytää kävän linjalla taide on kiva juttu ja katson mieluummin taidetta kuin mainoksia;-) Ei taide ole taiteilijan sosiaaliturvasta kiinni, sitä syntyy aivan varmasti siitä huolimatta terveeltä pohjalta, a. niinden toimesta jotka tekee sitä intohimosta. b. niiden toimesta jotka saa siitä aidosti elannon. Yhden tukitaiteilijan hinnaksi tulee yhteiskunalla luultavasti sama kuin yhdensyrjäytyneen x2, koulutus, työtilat, materiaalit ja poissa olo muusta työstä. Jos näin syntyy muutama sata keskinkertaista teosta, joista osa jonkun museon kellarissa, osa puuceen seinällä ja osa harrastaja keräilijän seinällä. Nämä +- materiaalikuluilla myydyt "teokset" on tullut maksamaan yhteiskunalle palttirallaa 50 000-300 000€ kpl ja pahimillaan 100-1000 henkeä on koskaan tullut laittaneeksi jonkun tusina taiteilijan nimen merkille. Taide ei todellakaan katoa mihinkään, vaikka tämä virkataiteilija systeemi lopetetaisiin kokonaan. Voimme ihan itse katsoa vaikka valokuvaus foorumeita ja todeta, että harrastaja voiminkin syntyy jatkuvasti vähintään vertailu kelpoisia teoksis verattuna virkataiteilijoihin.
Vs: Taiteilijaelämää... Kyseessä oli taiteen keskustoimikunnan jo vanhahko julkaisu, jos kiinnostaa, niin lukemalla kai tuohon jonkinlaisen vastauksen saa... Tänä keväänä ilmestyy uusi versio, jossa kerrotaan miten paljon taiteilijoiden määrä on kasvanut sittemmin. http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q= ... 8261,d.ZWU"]http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=taiteilijoiden%20määrä&source=web&cd=1&ved=0CCcQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.taike.fi%2Fdocuments%2F10162%2F31704%2Ftilastotiedote%2B1-02_(EDM_14_38_39).pdf&ei=NndkU4GEM4iMO8CygLAK&usg=AFQjCNFXbW1n6R0fTbpWUOXIVUYIovR14Q&sig2=X5s-u0q3zz6yx5F7CeaBtA&bvm=bv.65788261,d.ZWU
Vs: Taiteilijaelämää... Kiitos. Lukumäärä näköjään perustuu kuvataidealan yhdistysten (kamerakerhot tuskin mukana?) jäsenlistoihin. Kuinka moni sitten on harraste-taiteilija ja kuinka moni toivoo siitä kokopäiväistä leipää, se jää kysymysmerkiksi.
Vs: Taiteilijaelämää... "Tilastotiedote – Facts and Figures 1/2002" Elämme nyt vuotta 2014, muistaakseni. En jaksanut lukea raporttia, enkä siis sitä, mihin lukemat perustuvat. Kuvataidealalla on yhdistyksiä ja sitten toisenlaisia yhdistyksiä. Niistä ei ainakaan voi päätellä mitään ammatissa olevien määrästä. Kapa
Vs: Taiteilijaelämää... No, kuten mainitsin, tänä keväänä ilmestyy uusi laitos raportista. Ennakkouutisointi sen sisällöstä kertoo vahvaa kasvua lukumäärissä. Se on kuitenkin Taiteen keskustoimikunnan tuottama - ei tietenkään luotettava, mutta suuntaa antava. Muutakaan täsmällisempää tietoa ei ole. Ainakaan keskisuomalaisen toisinaan ajattelijan mututuntuma ei mene sen edelle luotettavuudessa. - Lukemista kannattaa kyllä yleensäkin vältellä, jos haluaa pitää omat illuusionsa vahvoina.
Vs: Taiteilijaelämää... Mihin pyrit kommentissasi? Porvoon linjalla valokuvataiteilijoita mollaten? Kapa
Vs: Taiteilijaelämää... Ei, ihan yleisesti ja tasapuolisesti mollaten yksilöitä, jotka arvioivat julkaisuja, joita eivät ole lukeneet. Ikään, asemaan ja sukupuoleen katsomatta. Uudempi tutkimus niille, jotka haluavat faktoja miellekuvien oheen: http://www.taike.fi/documents/10921/0/T ... a+2010.pdf"]http://www.taike.fi/documents/10921/0/Taiteilijan+asema+2010.pdf (213 sivua, ei kuvia).
Vs: Taiteilijaelämää... Vuosi sitten linkitin artikelin missä kerrottiin että Suomessa varastoidaan 60 000 taide-esinettä vuodessa ja 600 000 valokuvaa. Euroopan tasolla meillä on 26miljardia taide-esinettä varastoissa. Jotta taidetta kyllä riittää ja sitä syntyy enemmän kuin kukaan kerkee katsomaan. Voidaan ihan perustellusti kyseenalaistaa koko valtiontuki järjestelmä, yksityiset säätiöt olkoon erikseen.
Vs: Taiteilijaelämää... Tässä kun julkista sektoria muutoin kuristetaan ja kiristetään, vanhuksia viedään vessaan joka toinen päivä, jos sikseen sattuu jne. voidaan todella kysyä, onko taiteen tekeminen ylenmääräisessä mittakaavassa yhteiskunnan tehtäviä. Minusta ei, mutta asianomaisten suuri onni lienee, etten ole asiasta päättämässä.
Vs: Taiteilijaelämää... Voitaisiin valtiontuen tilalle ottaa esim. lailla säädetyt mesenaatit: Yrityksen voitoista 3 pros tilitettäisiin suoraan taiteen aluetoimikunnille, jotka jakaisivat rahat tasan taiteiljoiden kesken. Tai joku muu vastaava rahan eteenpäin jakaja. Vastaavasti taiteilijat möisivät tuotoksiaan näille lailla pakollisiksi säädetyille mesenaateille vaikka 10 pros alennuksella. Taidetta olisi nähtävillä, kuultavilla ja osa ihmisten elämää. T Jukka
Vs: Taiteilijaelämää... Valtiontuen tilalle voisi ajatella myös taiteilijoiden omaa vastuuta tekemisistään, mutta sovjetmeiningissä se lienee varsin kerettiläinen ajatus.
Vs: Taiteilijaelämää... Kyllä ihminen tarvitsee leivän lisäksi niitä sirkushuvejakin, on aina tarvinnut. Kyllä kai valtio voi perustason ylläpitämisessä silläkin sektorilla olla mukana, se ylenmääräinen mittakaava on sitten kai toinen kysymys. Viidestä miljoonasta suomalaisesta ei kai kahdella ole aivan samaa näkemystä, mikä olisi riittävä määrä. Kyllä minäkin periaatteessa olen sitä mieltä, että kysyntä tässäkin asiassa on perusmittari, ihmisten halu maksaa taiteen nauttimisesta, mutta ei se kyllä yksin riitä. Apuraha-automaatteja, joilla joitakin viedään läpi elämän, en hyväksy, mutta kyllä monimuotoisuus edellyttää jonkinlaista julkisen sektorin tukea. Ja kyllä se yhteiskunta siitä takaisin saa, paljon. Elämä olisi valtavan tyhjää ilman musiikkia, kuvia ja kirjallisuutta, eikä se kaikki tärkeä löydä rahoitusta maailmalta syntyhetkellään...
Vs: Taiteilijaelämää... Taiteelle saataisiin rahaa esim. seuraavilla terveyttä edistävilä toimenpiteillä, samalla myös ympäristöä säästettäisiin, vaatisi tietysti muutoksia perustuslakiin ja joihinkin muihinkin lakeihin ;-) - moottoriajoneuvojen käyttämisestä tehtäisiin luvanvaraista, vain välttämättömät työmatkat ja tietty määrä tärkeitä matkoja sallitaan * minimimatka, jolle lupa myönnetään hyvin perustein olisi 10 km. Kaikki alle 10 km matkat tehtäisiin moottoritta * terve ihminen voi ihan hyvin kulkea 15 km muilla tavoin - asuntojen lämpötila laskettaisiin enintään 20 asteeseen - uusien tuotteiden ostaminen olisi myös jotenkin rajoitettua, vain äärimäisessä tarpeessa voisi ostaa esim. uuden takin, tämänkin toimenpiteen ympäristövaikutukset ovat selviö - ruokaa voisi ostaa vain tarpeellisen määrän, herkutella korkeintaan kerran viikossa - työpäivän aikana olisi lihashuoltoa, jolloin paikat pysyisivät kunnossa Paljon muitakin maalaisjärkeen perustuvaa idointia olisi, mutta yllä muutama aloitukseksi. Vaikutuksia: - ihmisten ylipaino vähenisi, vaikutukset terveysmenoihin todella suuret - luu- ja lihaskunto paranisi huomattavasti - ympäristö säästyisi, kenties maapallon elinikä pitenisi - ihmisten arvomaailma oikenisi humaaniin suuntaan, rahan ja markkinatalouden valta poistuisi - yhteisöllisyys, välittäminen, auttaminen, empaattisuus lisääntyisi - rikastumisella ei olisi merkitystä, koska olennainen kuluttaminen (liikkuminen, syöminen, tavarapaljous) olisi lailla säänneltyä T Jukka
Vs: Taiteilijaelämää... Olen asiassa sinun ja Jartsan kanssa 100% samaa mieltä, harmi etten minäkään saa asioista päättää yhtään mitään ;-))
Vs: Taiteilijaelämää... Koska ihminen on luonnostaan ahne ja omaa etuaan tavoitteleva paska, ei menisi kauaakaan, kun joku olisi koonnut sopivan iskujoukon, kaapannut vallan ja palauttanut nykymenon huomattavasti kovempana.
Vs: Taiteilijaelämää... Koska en ole sanan säilän terävä käyttäjä, niin laitan linkin Sakken, Sirenin, Markun ja muittenkin samanmielisten luettavaksi: http://ossiojutkangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/136075-mika-on-perussuomalaisille-liian-postmodernia Kapa