Vs: Taiteen kritiikkömyys Pitkälti olen kanssasi samaa mieltä. Sillä arvoitukseksi jäävällä elementillä tarkoitan kuitenkin jotakin vaikeammin hahmottuvaa kuin pelkästään sopivasti käännetyt kasvot. Ja osin kyse onkin siitä, että en tätä omaa kokemustani osaa kovin täsmällisesti selittää. Viimeisen virkkeesi allekirjoitan täysin mutta tuo usva ei ole sama kuin se arvoitus, arvoitus syntyy vastaanottajassa kun tuo usva on teoksen tekijän sumutus(usvatus?)yritys.
Vs: Taiteen kritiikkömyys Mulle taideteoria on vaikeinta mahdollista. Enkä oikeastaan halua katkoa hyvää keskustelua. Tunnistan kuitenkin joidenkin ysävieni töitä sielukkaikis esineiksi. Eräs on iäkkäämpi henkilö, tekee siivoushommia, julistaa Jeesusta, jos on lantti taskussa, luopuu siitä ja elää kaurapuurolla. Hyvin vaatimaton ja koruton, mutta uskossaan väkevä. Mutta tekee töitä aiemmin maalauksia, nykyään pieniä veistoksia. Harvakseen, niin ettei lähetystyö kärsi. Synnyttelee töitään kuukausikaupalla, kun odotusaika on täynnä pienet kädet muovaavat hetkessä jonkin näkymättömän johdattamana pienen suuren teoksen. Harmi etten voi laittaa kuvaa. Hän ei halua pitää näyttelyitä, joskus pari vuosikymmentä sitten sitten pidimme yhteisnäyttelyn pohjoisessa. Nyt ei enää suostu. Osan töistä, mielestäni hienoja, ja olen nähnyt paljon taidetta, hän vain rikkoo, jokin ei vain natsaa tai heittää pois. Kieltää itseltään kiintymyksen esineisiin, tavaraan. Keneksi hänet pitäisi määritellä? No olen taas kartan ulkpuolella. en halua edes yrittää, mutta syvä, ajatteleva ja omaa maailmankatsomustaa toteuttava läheinen minulle. Toisaalta yllättävä, liikkuu paljon ja osaa kertoa asioita joista en muutoin koskaan kuulisi. Hän on töineen jossain mielessä yksi tuntosarveni erilaiseen, minun ymmärrykseni ulkopuoliseen maailmaan. Näitä taustoja ei tarvitse tuntea voidakseen kokea hänen töidensä inhimillisen voiman t. manual
Vs: Taiteen kritiikkömyys Turussa avataan tänään yleisolle 'Otos' Turkulaista nykymaalausta' Seuratkaapa tämän näyttelyn saamia arvosteluja ja ennenkaikkea poiketkaapa siellä. Taitelijat oppaina. Kuva nykyihmisestä näyttelyn kautta on kovin anstinen. säröinen, nahkaansa luova. Suhde ympäristöönkin Akopalyptintn? paljon upeitä töitä, kriittisä. Vaikea löytää yhtään levollista teosta hyvinvointisuomesta. Otokset eivät vaadi kriitikon tulkintaa. Niissä ovat avajaispuheen pitäjän mukaan taiteilijat, ... verbaalisen ilmaisun ylittäen, ovat tietoisuuden määrittelemättömillä alueilla, siirtyneet omimmalle alueelleen, ne ovat taiteeksi tarkoitettuja, johtolankoja... (korjattu hieman parempi siteeraus itseltäni) Ehdottomasti hyvä syy mennä Otos näyttelyyn. t.manual
Vs: Taiteen kritiikkömyys Tämän päivän hesarissa oli sentään kritiikkiä. Kate Perryn konserttia pidettiin ulkomusiikillisena, tosin kehuttiin viihdyttävyydestä. Itse en diggaa tätä liikaa viihteellistämistä lainkaan. Mukava kuulla, että tuollaisia näyttelyitä on, kuten Manual mainitsee Turussa olevan. Pitääkö taiteen antaa vastauksia vai herättää kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia? Itse kannatan tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa. Pitääkö taiteen tuoda kauneutta arkeen vai olla aikaansa peilaavaa tuotosta? Molemmille on paikkansa, vastaanottaja ratkaisee. Ja monesti vastaanottajan mieliala. Välillä kuuntelen mielelleäni 'puhtainta musiikkia' eli Mozartia, toisinaan on pakko laittaa soimaan Messaienia, Ligetiä tai jopa Uljas Voitto Pulkkista. Tällä hetkellä levylautasella soivat enimmäkeen Toru Takemitsu ja Arvo Pärt.
Vs: Taiteen kritiikkömyys Aikaajoin taiteen opetusta vähennetään ja sen merkitystä vähätellään. Siksikö asiat on menny tähän suuntaan? Onko tämä ilmiö maailmanlaajuinen?
Vs: Taiteen kritiikkömyys En tiedä maakohtaisesti, mutta eihän tarvitse käydä kuin esim. Prahassa valokuvanäyttelyssä, niin huomaa arvostuksen erilaisuuden. Kävin valtaisin näyttelyn katsomassa siellä jokunen vuosi sitten. Jokaisessa näyttelyhuoneessa oli valvoja/opas. Kulttuuria on säilytetty ja arvostettu. Rakennukset, musiikki, kulttuuri yleensäkin on arvossaan. On havaittu, että taiteen itse harrastaminen lisää esim. suvaitsevaisuutta. Esim. soittaminen on aivoille kuin kokovartalojumppaa, koska aivoissa aktivoituu niin moni osa ja kummatkin puoliskot. Kahta ryhmää, joista toisessa kaikki alkoivat soittaa jotain soitinta vertailtiin kuuden vuoden ajan. Muusikkoryhmän äö keskiarvo nousi 111, toisen ryhmän 106. Koulumenestyksessä oli myös suuri ero, samoin kuin luovuudessa, suvaitsevaisuudessa jne. Myöhemmällä iällä nuo erot tosin tasoittuivat. T Jukka