On tainnut ennenkin olla puheena tämä aihe, mutta uudestaan. Olen huvittuneena ja pettyneenä seurannut erilaisia taiteen kritiikkejä, lähinnä Hesarista. Puhe on yleensä ympäripyöreätä paskaa. mitään ei sinällään arvioida, vaan hymistellään ja selitellään kaikki hienolla korulauseilla. Tälläinen merkityksetön liirumlaarum vähentää taiteen arvostusta ennestään. Varsinkin valokuvanäyttelyiden arviointi on mitäänsanomatonta, sama koskee kyllä monia musiikkikritiikkejäkin. Oikeastaan ainoat rehelliset arvostelut tehdään ruuasta ja elokuvista.
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Hyvä aloitus, mutta väärä paikka. En jaksa edes vastata tuohon asiallisesti, sillä tuohomn ei sisälly minkäänlaista teknista viittausta runkoihin, linsseihin, putkiin etc.., jotka ovat se olennainen asia. Kapa
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Minä nyt kuitenkin jotain... Luin asiaa tarkistaakseni viimeaikaisia kulttuurikritiikkejä ja vain yhdessä oli jonkinlaista kriittistä sanottavaa näyttelystä. Tästä syystä vaikutelma oli tavattoman voimakas, hyssyttelyn keskellä yksi tyrmäys. Tietysti jossain määrin on niin, että arvioitavina on pääosin ns isoja näyttelyitä, joiden tekijät ovatkin meritoituneita jo. Mutta kyllä tuo kaveruus ja vierelläolo paistaa läpi, on tärkeätä olla samaa porukkaa, kuulua samaan viiteryhmään. Aikanaanhan jo Tawaststjerna soitti arvostelun kohteelle ja kysyi mitä tämä haluaisi sanottavan. Välissä Hesarissa on ollut todella voimakas kriitikkopolvi, musiikkipuolella varsinkin, mutta nyt taas sekin on heikentynyt. Heikinheimo tietysti oli oma lukunsa, mutta kyllä siellä vahvaa näkemystä oli monellakin, ja Hesarissa uskalsi sanoa. Kajavakaan ei turhuutta sietänyt, esittävän taiteen puolella. Nyt sekään työpaikka ei ole ikuinen, niinkuin olemme nähneet, ja täytyy visusti varoa, että on ystäviä kun tyhjän päälle joutuu. Mutta uskoisin, että sellainen pro taide-asenne vaivaa eniten, vähän kuin varsinkin ennen mutta vieläkin jossain määrin nykyisinkin urheilutoimittajilla pro urheilu-meininki. Että urheilumies edistää urheilun asiaaa ja taidehenkilö taas taiteen, olemalla muka huomaamatta kaikkea paskaa. EDIT: typoja korjattu
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Kyllä kai taide aika monelle meistä muodostaa olennaisen osan elämää. Siitä ei juuri kirjoiteta kuin arvostelujen kautta, hirveän vähän muuta materiaalia ilmestyy muualla kuin eri taidealojen julkaisuissa, joita taas aika harva säännöllisesti lukee. Kyllä sillä tuolla tavalla ajatellen on merkitystä.
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Kyllähän monografoita on paljon eri taiteenaloilta. Teostutkimuksia tai vertailevaa tutkimusta, elämänkertoja, genrehistoriikkeja, onhan tuollaista paljonkin. Juuri tuossa tietokoneen vieressä pöydällä on tutkimus Nabokovin elämästä ennen maanpakoa.
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Tiedä sitten tuosta yleisön palvelemisesta. En edes muista milloin olisin viimeksi ennakolta lukenut jonkun näyttelyn arvostelun. Jos aihe / tekijä on kiinnostava menen katsomaan. Jos jälkeenpäin arvosteluja luen, niin varsin vähäisellä tiedolla niitä usein kirjoitetaan. Kuten myös kirja-arvosteluja. Mutta kai sitten olen barbaari.
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Itse kun en taiteen parissa touhua, minulle taide kuin taide pelkästään antaa (jotain hyvää tai ei mitään), niin miksi minä sitä kritisoisin?
Vs: Taiteen kritiikittömyys II No, puhutaan sitten kritisoinnin sijasta arvioinnista, analysoinnista ja taustoittamisesta? Muuttuko tilanne?
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Joo, tottakai on. Tarkoitin päivälehdissä. Ajattelin sen olevan selvää, kun kritiikistä puhuttiin, mutta virhe oli tietysti minun, olisi pitänyt kirjoittaa tai ajatella selkeämmin. Luultavasti molempia.
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Minä sitten ymmärsin väärin mitä pyydän anteeksi. Kuitenkin muistelen takavuosina, sanotaan 1980- vielä 1990-luvulla Hesarissa olleen merkittävästi nykyistä laajempia artikkeleja eri lajien taidenäyttelyistä samoin kuin laajoja (usein merkkivuosiaan viettävien taiteilijoiden) taiteilijaesittelyitä. Ihan sellaisia suuren formaatin koko aukeaman juttuja. Vai kultaako aika muistot?
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Sanoisin, että oli toki. Kulttuuritoimituksen resurssit olivat ihan toiset, ja itse Erkko taisi vaatia sinne kirjoittamiseen melko vapaita käsiä, vaikkei suoraan lehden linjasta vastannutkaan. Kyllähän Hesarissa edelleen on mielestäni valtavan taitavia musiikkikriitikoitakin, tahtovat vaan hukkua sen yleisen hälinän sekaan.
Vs: Taiteen kritiikittömyys II No juu. Musiikkikritiikki edelleen on hyvää. Paitsi konserttikritiikki niin klassisen musiikin levyarviot (joita enemmän luen) ovat varsin asiantuntevia (ja noin OT-lisäyksenä niin minä kovin pidän Yle Ykkösen klassisen musiikin ohjelmista)
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Ei muuttunut. Valmiita käsityksiä mulle sillonkin tuputetaan. ( Ajattele siltä kantilta..., ei muuten tule rahaa... ota nyt huomioon...) Kuuntelen mä sitten musiikkia, tai katson kuvaa, niin mulle on syöpynyt aivoihin omat käsitykset, mikä on hiffaa milloinkin ja mihin saakka, sen jälkeen se on vanhan toistoa. Teatteritaide on oma lukunsa sikäli, että koko esitys on valmis formaatti mitä asiaa siinä esitetään. Mutta se ei peitä esitytapaa tuoda asia esille, sitä sitten kriitikotkin arvostelee, mutta edelleen mulle se vain antaa tai sitten meni taas aikaa hukkaan sen toteamiseen.
Vs: Taiteen kritiikittömyys II OT Risto Nordell ja Kare Eskola ovat olleet ihan ykkösiä, ja on siellä paljon muutakin, ja vähän kevyemmästä päästä sitten joka-aamuinen Muistojen Bulevardi. Ainoa kanava, jota radiosta kuuntelen.
Vs: Taiteen kritiikittömyys II No, toisaalta toki valmiita käsityksiä. Toisaalta asiantunteva arvioija / kriitikko voi voi tarjota apuja teoksen parempaan ymmärtämiseen. Kun kuitenkaan kukaan taiteilija ei ole robotti eikä tee työtään yhteiskunnallisessa tai historiallisessa tyhjiössä, niin lisätieto voi olla hyväksikin. Ei teos ole pelkkää pintaa. Itse olen ennen kaikkea klassisen musiikin kohdalla huomannut sen, että mitä enemmän tiedän sitä enemmän ymmärrän ja sitä enemmän nautin Toki taiteesta voi nauttia noin vain au naturel, ei siinä mitään ja itse kullekin makunsa mukaan.
Vs: Taiteen kritiikittömyys II Tähän vielä sanoisin, että kyllähän asiantunteva kritiikki syventää, ainakaan minä en tiedä ja tunne kaikkea näkemääni ja kuulemaani tarjontaa sillä tavalla, että tunnistaisin kaikki sen elementit. Kritiikki parhaimmillaan tukee ja avartaa kokemusta, auttaa saamaan enemmän. Mitääntekemätön kritiikki taas latistaa ja surkastuttaa. Edit: Jaa, keegan tuossa sanoi samaa asiaa ensin...