Vs: taitaa olla kohta vaikeata pysyä uskollisena "punaiselle pisteelle" Jazz oli hyvä vinkki. Täytyypä kuunnella näitäkin jaskahäiskiä hiukan.. Kuva ylijumalasta oli ainakin leicamaisen terävä. Se on jotakin ylimaallista, miten terävyys ja mikrokontrastit huokuu. (Vai oliks se voikkari) edit. Ei mut joo, terävä nopea kuvallinen vastaus myös, totta maar. Ei huono! Jäin kuvattomaksi.
Vs: taitaa olla kohta vaikeata pysyä uskollisena "punaiselle pisteelle" Nii, kuvasaitti kai tää... Mä oon tunnetusti analfabeetikko, tuolta sanasto puolelta pursuaa mitä sattuu, niin varmaa kuvapuoleltakin, mutta sen voi feikata "arttu osastoon" Lisää: helvetin hyvä toi Lloydin ja Higginsin clippi, tänks siitä... Lloyd on mun Jazz foni guru, kaikki CD:t himassa siltä. Se sanoi: Music is the healing force of universe, we have to carry it on until the last breath... Mulla on vähän sama fiilis fotauksesta. Se taju on lahja. Sitä pitää vaan tehdä. Päivä ilman valotettua ruutua on hukattu päivä. Mä diggaan Tomppa Abrahamssonin selitystä, siitä miksi se vaan edelleen fotaa ja fotaa: katsos mä haluan nähdä miltä nää jutut ja maailma näkyy fotossa, ne näkyy makeen näköisinä, joten miksi en fotais. ??? Joku sanoi että mun LSF "Opetuslapset", no ei ne mitään lapsia ole, mutta olis kiva että se eläis vielä kun mä olen lähtenyt, niitten piirissä, jotka haluaa katsoa maailmaa kuvien ja ennen kaikkea leica etsimen kautta.
Vs: taitaa olla kohta vaikeata pysyä uskollisena "punaiselle pisteelle" Maailmaa on mukava katsella kuvien kautta, varsinkin Winsor&Newtonin kautta. Muu ei kelpaa. kapa