Vs: Taideinstituutio Mieleen muistuvat vanhat ajat, kun sirenit kukkivat tämän aiheen juurella... Ehkä aihe kaipaisikin taustoittavaa debattia - tai ehkä sellainen onkin jossain. Onko taideinstituutio kuvassa katsoja vai kohde? Jos katsoja: Instituution katse on samea, perspektiivistä ei saa otetta (koska instituutio on samaan aikaan vakaa ja altis muuttamaan suuntaansa vallanpitäjien vaihtuessa). Katseen kohde muuttuu leimatuksi instituution merkiksi, kun se katsella merkitään raameilla ja huutomerkillä. Jos kohde: Katsoja ei saa instituutiosta oikein selvää. Se jää yhtä monitulkintaiseksi kuin taidekin. Etupuoli ja takapuoli sekä ylä- ja alapuoli sekoittuvat. Syvät mustat syntien varjot piilottavat synnit... itsensä merkitseminen kuninkaaksi samalla itsensä tuhoten. Ehkä taideinstituutio onkin konteksti: Argosin uusi teos tutkii näkemisen, tilan, ympäristön, evoluution ja merkkien suhdetta. Viisivuotisapurahan turvin on nyt edetty huutomerkkiin. Teoksen valmistuminen vei puoli vuotta, mutta tuloksena on mestariteos, joka todentaa, että matemaattisin kaavoin määritetyt typografiset muodot ovat täsmällisempiä ja päättäväisempiä [tähän viittaus väitöskirjaan] kuin ympäristömme analogisesti ja orgaanisesti muodostuneet hahmot.
Vs: Taideinstituutio Aivan selkeesti liidokki siinä liitää laataa kiitää kaataa ja kuvaaja on aivan huutomerkkinä. Sehän on sellaisen pienen maalaiskaupungin päättäjien päässä oleva tilanne. En mä oikein muuta kässää tästä kuvasta. Paljonhan se oli tuokin.