... 3 vuotta vanhalla 12 Mpikselin pokkarilla. Hieno, käytännöllinen ja monipuolinen kamera. Olisipa vaan samat näytöt ja vimpulat mutta 1" tuore kenno Laitoinpa näitä tänne ihan ajan kuluksi ja toisaalta siksi kun tuolla skanneripuolella funtsailtiin sitä, mitä skannerilla pitäisi saada irti, mitä ei. Tuossa alimmaisessa osasuurennoksessa 1/100mm on 12 pix. leveä alue 1. kuva: Koko ruutu suoraan kameran Jiipegin arpomana 2. kuva: Osasuurennos JiiPekistä. Interpoloitu 550x550 pix > 1200x1200 pix (kasvu 4,76x) 3.kuva: Rawista käännetty TIFF ja interpoloitu. Neliön koko kameran kennolla 1,08 mm kanttiinsa. Aukko: f/3,5 AIKA: 1/800 s ISO: 80 f: 6,0 mm Käsivaralta Klikkaa kaikki kuvat isoksi.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... Muuta en osaa sanoa kuin että toisen kuvan dynamiikka(?) on 8 bittiä ja toisen 4 bittiä.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... Nyt en ymmärtänyt tarkoitustasi ?? Dynamiikka ilmoitetaan Ev-arvoina. Esim. 10,5 EV tai 14.5 EV. Kuvat (koska ovat JPG-tiedostoja) ovat 8-bittisiä. DxO-markin mukaan on ko. pokkarin värisyvyys 21,1 bittiä ja dynamiikka-alue on 11,7 EV, joka pokkarille on oikein hyvä, mutta jää tämän päivän kameroista 1-3 EVtä. Mittaamalla noitten interpolitujen osasuurennosten tuminta ja kirkkainta päätä, ei selkene se, kuinka suuri alue on tallentunut, koska toisessa kameran JPG-ohjelmoiti on hoitanut asian. Raw-tiedoston muunnoksessa ole itse pitänyt mm. huippuvalot siellä tasolla missä haluan. Merkityksettömät huippuvalot (jos niitä on) annan rauhassa palaa puhki. Vanhentuneet lukemat (osittain), mutta hyvät perustekstit: http://www.digifaq.info/digi_omat/dynamiikka/
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... Toisesta kuvasta puuttuu pikseleiden (harmaa)sävyarvot 0-15. Eli kontrasti on pienempi. Siinä on myös aavistuksen enemmän kohinaa ja sävy hieman lämpimämpi. Parempi omaan silmääni kuin aavistuksen yliterävältä vaikuttava kameran jpg.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... No nyt olen samalla planeetalla Samaa mieltä valmiiksi pureksitun JiiPekin luonteesta. Mutta on muistettava myös se että nämä osasuurennukset eivät ole 100%, vaan yli 200%, joten eivät kovin ihanilta näytä missään muodossa. Tosin tuo alempi ja loivempi esimerkki on sekin hieman erilainen 16-bittisenä tiffinä... Olen raw-käännöksessä tehnyt siitä suhteellisen loiva, joka jättää enemmän jälkikäsittelymahdollisuuksia, koska käsittelen pääsääntöiset kuvan eri osia er tavalla vähän fiiliksestä riippuen.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... Ei kai digikuvalla ole dynamikkaa? Se kun on valon voimakkuuden eroja, eikä voi olla olemassa ilman valoa. Vai ymmärränkö minä nyt tämän termin väärin?
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... On digikameralla: http://www.dpreview.com/glossary/digital-imaging/dynamic-range Ja tuosta näen että esimerkiksi omalla D600:llani se näyttäisi olevan tuollaiset yhdeksän aukkoa. http://www.dpreview.com/reviews/nikon-d600/14 Tosin ct Digital Photographty numerossaan 12 antaa samalle kameralle dynaamiseksi alueeksi herkkyydellä 100 noin 11 aukkoa.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... Niin tai oikeastaan sillä objektiivin tuottamalla kuvalla on dynamiikka, jota voi ihan mitata. Digikamera pystyy siitä sitten jotain tallentamaan. Ja tuolla tallenteella ei ole dynamiikkaa, koska se taas riippuu siitä, miten kuva esitetään. Esimerkiksi paperikuvan dynamiikka on riippuvainen valaistuksesta.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... Ahaa. Jos ja kun dynamiikka määritetään "reaalisen tai virtuaalisen optisen järjestemän sisään- tai ulostulon suurimman ja alimman luminanssin suhde" on kaikilla systeemin palasilla dynamiikka. Joskus sitä kuvatataan ja mitataan EV-arvoilla, joskus suhdeluvuilla, joskus biteillä; joskus se on potentiaali, joskus toteutunut.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... Digikuva ei taida olla optinen järjestelmä. Dynamiikka vaatinee tuon valon.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... On paperikuvalla dynamiikka. Jos väität, ettei densiteettiä voi mitata paperikuvasta, niin menee pieleen. Ja dynamiikka taas kertoo sen vaihteluvälin, jossa signaali ei häviä kohinaan tai vaikkapa asteikon loppumiseen (paperin valkoinen). (Vaikeus on määritellä se signaali/kohina -taso, joka otetaan rajaksi.) Dynamiikka on jopa rasterikuvalla. Digikuvan dynamiikka taas esitetään yleensä juuri aukkosuhteena tai eV:nä, koska digiarvoillekin voidaan määritellä se, mikä arvon kasvaminen aiheuttaa valoisuuden kaksinkertaistumisen. Tähän toki vaikuttaa esim. käytettävä gamma, mutta yleisesti ottaen on olemassa joku "oikea" tapa esittää se digikuva. Dynamiikkaa voi olla ihan millä tahansa signaalilla (vaikka tekstillä), ei pelkästään valolla.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... Ok, sitten mulla on väärä käsitys. Olen ollut siinä uskossa, että dynamiikkaa on vain valolla (valokuvauksen yhteydessä), ei tallenteella. Sillä on bittisyvyys, joka määrää suurimman mahdollisen dynamiikan, jonka se voi tallentaa. Ero on siinä, että dynamiikka on riippuvainen valosta, kun taas bittisyvyys ei.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... Onhan äänitallenteellakin dynamiikka. Siellä(kin) mittaustapoja on monia.
Vs: Täysin epätieteellistä leikkimistä... Oikeastaan bittisyvyys ja käytetty koodaus ei kerro maksimidynamiikkaa, vaan ns. resoluution (tämä on siis eri asia kuin pikseliresoluutio esitetyssä kuvassa). Esimerkiksi sopivilla gamma-arvoilla voidaan tallentaa suurempikin dynamiikka kuin 8 aukkoa JPEG:iin. Mutta tällöin vähenee ns. tonaalisuus, siihen väliin jää vähemmän mahdollisia sävyjä. Enemmän sillä talletetulla sisällöllä on se dynamiikka. Ja vielä kannattaa muistaa, että samalle medialle tallentuva dynamiikka voi olla erilainen kuin esitettävissä oleva dynamiikka. Perinteinen esimerkki on diafilmi, jolla yleisesti arvioidaan n. 5 ev:n tallennusdynamiikka, mutta sillä voidaan esittää jopa 9 ev:n dynamiikka (ihan siitä samasta tallennetusta kuvasta). Digipuolellakin on ihan eläviä esimerkkejä dynamiikan puristamisesta (Raw 12 ev -> JPEG) tai laajentamisesta (kontrastia lisää ja hyvälle näytölle).