Taitaa olla kirjoittajat samoja kuin näillä fotofoorumeilla, siksi paljon samaa jauhetaan ;-) Tuo Gluschkoffin esittämä "mystiikan" (oliskohan "jännitys" synonyyminä likellä) katoaminen filmivaiheiden syrjääntyessä voi todellisuudessa olla merkityksellinen seikka, vaikka se voi vaikuttaakkin huvittavalta. Ainakin kuvaaja skarppaa taitonsa parhaimmilleen, kun mahdollisiin korjauksiin kuvaustilanteessa ei ole jälkikäteen useinkaan mahdollisuutta.
Ei se jännitystä ole. Se on mystiikaa ja taikaa. Ainakin mulle, ja siis nähtävästi myös Gluschkoffille. Ja digistä se puuttuu. Kertokaa joku mulle minkä ikäinen tuo KG on?
Toisaalta siinä on mukana kyllä jännitystäkin. Mutta vasta siinä vaiheessa kun filmi on kuvattu ja sitä kiikutetaan kiireesti pimiöön. Kuvatessa oletat, että nyt tulee hyviä kuvia ja rynnistät kiireesti kehittää, sydän hakkaa ja kädetkin vähän tärisee, siinä on sekaisin sekä jännitystä että iso määrä myös innostusta ;-D
Digillä toisin päin; kuvatessa kädet hikoaa ja sydän hakkaa kun histogrammi vilkkuu ylivalotusta vaikka valotuksen pitäisi olla kaiken tiedon ja taidon mukaan kohdillaan. Siinä sekaisin jännityksestä ja vitutuksesta räplää kameraa ja kuvaa varalta ison määärän kuvia yli- ja alivalottaen, toivoen että joku onnistuisi.
Noh, mielipiteitä tuollakin. Eipä paljon eroa aikaisemmin nähtyyn ja kuultuun. Olisiko jo aika ottaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja kohdata todellisuus. Tälläkään jutulla ei sinänsä ole juuri mitään painoarvoa. Ammattilaiset ja vakavammin harrastavat kyllä osaavat kuvansa säilyttää, ovat sen osanneet ennenkin. Mutta miten on tavallisen pokkarikuvaajan laita, siis sellaisen joka filmille on perinteisesti kuvannut joulut ja juhannukset samalle rullalle. Kuvattujen kuvien määrä ainakin kasvaa, varmuuskopioita ei tietenkään tule tehtyä. Sen kenkälaatikossa majailevan kymppikuvakokoelman voi tietysti tuli tai tulva tuhota. Pitää vain muistaa, että kyseessä on yksittäinen tapaus. Kuinka suuri osa näistä edellä mainituista digipokkarilla kuvaavista jättää varmuuskopiot tekemättä, 90 prosenttia? Aikaa kuluu 25 vuotta ja puff...ei ole enää ko. kuvia. Entä ongelmat esim. RAW -muunnosten kanssa. Ei vaikuta kovin kestävältä idealta, että jokaisella valmistajalla on omat systeemit, jolla homma hoidetaan. Toki standardien muodostuminen kesti filmiaikanakin pitkään, mutta pitääkö nyt toimia samoin. Eikö kerrankin voisi tehdä jotain asiaa järkevästi jo alusta alkaen. Helpompaa tosin lienee unohtaa kaikki huolet ja murheet, puskee vain vankasti eteenpäin pinkit lasit silmillä ja on onnellinen.
Oikeastaan ei ole mitään ongelmaa, juuri siksi vanhoilla kuvilla on arvoa, kun niitä ei historiasta ole säilynyt valtavia määriä.. Mikä mistäkin syystä katosi.. Jos joku on oikeasti halukas hoitamaan asiansa hyvin, niin hoitaa.. tietoa on kyllä saatavilla. Ei kaikki käy pesullakaan joka päivä, edes joka viikko. Miksi murehtia muiden tekemisiä? Huippuarvokasta tuskin katoaa, jos sen säilyttäminen ei jaksa kiinnostaa.
Minä en ainakaan arvosta vanhoja kuvia siksi, että niitä olisi säilynyt vähän! Eihän tässä ole mitään järkeä. Vanhoja kuvia arvostan siksi, että ne kuvaavat omaa aikaansa. Tietysti on näitä 'ajattomia' taidekuvia, joista ei voi tietää ovatko otettu eilen vai 50 vuotta sitten. Niitä arvostan sen mukaan näyttääkö kuva hyvältä vai ei. Tästäkään en aivan pysty olemaan samaa mieltä. Franz Kafka määräsi kaikki tuotoksensa tuhottavaksi kuolemansa jälkeen, näin ei kuitenkaan tehty. Jokainen päättäköön itse oltaisiinko silloin menetetty jotain arvokasta vai ei. Vastaavia esimerkkejä olisi varmasti lisääkin.
Ainahan me voimme saivarrella asiaa ihan miten vaan Tosiasia kuitenkin on, että arvoa yleisesti nostaa harvinaisuus... ja laskee yleisyys... Vieläpä aika oleellisesti. Se onko joku kiva, tai miksi on kiva, on eri tarina. Ja tuo Kafka vertaus tavallaan ontuu aika pahasti, eihän ohjelmassa ollut kysymyksessä tuollainen asia, vaan juuri taivastelu, ettei välitetä/osata säilyttää. Digikuvaaja kun ei osaa, eikä viitsi, kuhan vaan räpsii menemään. Karrikoidusti filmin ihannoijat väittivät, että digikuvaaja on tyhmä, piittaamaton, osaamaton, huolimaton ja tulokset ovat laaduttomia. Filmi on mystystä ja sisältää hienoa muutoin kokematonta elämystä. Digikuvaaja kuvaa kaikkea mitä sattuu tajuamatta ja tavoittelematta mitään, kunhan vaan voi kavereille niitä näytellä.... ja vielä niin idiootti, ettei edes tajua tulostuttaa niitä ensin. ps. Saat toki ymmärtää kirjoittamani ihan niin kuin haluat, mielipiteet ovat vapaat. En kuitenkaan kirjoittanut asiasta kuten kirjoitit vastaan.
Kaiken kaikkiaan, ihan typerää asettaa kuvajia eri kategorioihin tallennusmedian takia. Kyllä luovuus ja onnistuminen on korvien välissä, ei välineissä
Niin, ja jos joku saa filmin alkemiasta kiksejä niin mikäs siinä. Fiilisjuttu valokuvaus kuitenkin on, tai ainakin pitäis olla
Tai siitä kun katsoo kuilun läpi isosta etsimestä ja kuulee peilistä kunnollisen klonksahduksen. Ja siitä, että saa pyörittää kampea siirtääkseen filmiä. Kaikki ne antaa mulle kicksejä, kuten myös filmin vaihtaminen jne. Digikuvaus on esim. mulle vain liian kliinistä.
Kerrankin JPU puhuu asiaa ,D Täällähän tämä on moneen kertaan todistettu. Sitten niillä on vielä tuhansien eurojen vehkeet että tuon saavat tehtyä.
Niin jos siis arvoa mitataan rahassa. Onko tuo sitten oikea mittari, en tiedä. Ontuuko, miten? Vertaus ei liittynyt mitenkään ohjelmaan, eikä siihen mitä ohjelmalla yritettiin viestittää/tuoda esille. Enkä tiedä kuka on väittänyt digikuvaajia tyhmiksi yms. Nähdäkseni nämä kyllä kumpuavat täysin sinusta, epävarmuutta? Jos meni ohi, niin Kafka viittaus liittyi tähän: Minua kun ainakaan ei kiinnosta vaiva, jonka digikuvien varma säilyminen vaatii. En tiedä onko kuvissani tulevaisuudessa kiinnostavia otoksia vai ei, etkä tiedä sinäkään. Joten yllä oleva väitteesi on mielestäni naurettava. Totta.
Missä kohtaa Kafkalla tuo päätös omien töittensä kohtalosta oli "ei jaksa kiinnostaa" pohjalta tehty? Takuulla tiesi mitä tahtoi ja paljon oli kiinnostusta kuviensä kohtaloon, kun tuhottavaksi tahtoi.. Eli kommentti menee pahasti metsään, ainakin ristiin kirjoittamani kanssa. Jaa epävarmuutta? Siirryitpä erikoisesti analysoimaan persoonaani. Jos nyt kuitenkin pitäisit turpasi kiinni siitä mitä olen henkilönä ja pysyisit vain aiheessa. Et sinä minua tunne mitenkään, eli katson itseeni kohdistuvan henkilökohtaisen arvioimisen vain ystävieni oikeudeksi, etkä sinä et ole ystäväni.
Onnistuuhan tuo digilläkin..ei vilkuilla näyttöön, pistetään kortti viikoksi pöytälaatikkoon ja sitten vaan fotaripimiöön