Sama juttu, se on muuten snålsoppa på svenska, sitä ei oikein pysty kääntään, mutta vähän kuin niukka saiturien keitto, mutta siis ihan se kesäkeitto, jota en ole koskaan kuullut kenenkään kehuvan.
Kesäkeitto on parhaimmillaan nimensä mukaisesti tuoreista kasvukauden kasviksista tehtynä. Silken tofu taasen on parasta palaa aasta ööhön tehdyssä misokeitossa. Kuva valitettavasti ei ole tältä päivää, mutta olletikin pakallaan keskustelupalstan viitekehyksessä.
Juuri näin - kasvukauden ensimmäisistä tuoreista aineksista tehtynä. Nykyihmiset eivät osaa arvostaa sitä niin kuin ennen, koska meillä on nykyään tuontihedelmät ja tuoreet vihannekset ympärivuotisesti saatavilla. Toista oli ennen, kun oltiin oltu yli puoli vuotta vailla mitään tuoretta, ja sitten saatiin kesäkeittoa kesän ensimmäisistä kasviksista. Toinen vanhan ajan herkku, joka on monille nykyihmisille vieras ja valitettavsti aliarvostettu, oli varhain kasvava raparperi kiisselinä tai jossakin muussa muodossa makeana jälkiruokana.
No tuohan näyttää jo suorastaan herkulliselta. Sinulla taitaa olla joku ”Japani-teema”, kun eikös sinulla ole niitä teejuttujakin… Sen maitoliemeen tehdyn kesäkeiton pakollinen syöminen jossain alakoulussa oli kyllä ”järkyttävä” kokemus. Sellainen eläkeiän kynnyksellä oleva naispuolinen opettaja seisoi selän takana vahtimassa, että lautanen varmasti syödään tyhjäksi. Perusteena oli: ”Monissa Afrikan maissa lapset olisivat onnellisia, kun saisivat tuon sinun keittolautasen, ja sinä täällä kehtaat valittaa ruuasta!”. Annoin luvan lähettää sen keittolautaseni sinne Afrikkaan, mistä luvasta opettaja lähinnä raivostui entisestään. En kyllä ymmärrä vieläkään, miten se muka parantaisi ruokatilannetta jossain toisella puolella maailmaa, jos täällä joku lapsi syö pakotettuna inhoamaansa ruokaa!
Jollain alaluokalla mua yritettiin pakottaa syömään verimakkaraa, ennen kuin lautanen on tyhjä ei lähdetä mihinkään, en enää muista kuinka kauan sitä jaksettiin vahtia, mutta syömättä jäi.
Teemasta tiedä. Ehkä enemmän virike. Jostakin ne aina lähtee. Ensin kiinnostuu, sen jälkeen tahtoo ottaa enemmän selvää ja kokeilla lopuksi vähän itsekkin. Kirjat on mielenkiintoinen tapa katsoa maailmaa toisen silmin ja hankkia uusia näkökulmia. Jos nuorempana Hemingway innosti ryyppäämään fiksusti, niin näin vanhemmiten vaikkapa joku Murakami syömään herkullisesti.
Joo, kai siihen vaikutti sekin, että noihin aikoihin opettajina oli vielä ihmisiä, jotka olivat kokeneet sota-ajan ja siihen liittyvän pula-ajan yms. Heidän suhtautumisensa ruokaan ja sen saatavuuteen oli kai hieman toinen kuin aiheesta mitään tietämättömällä lapsella (??).
Syön Tammelantorilla Tapolan mustaa makkaraa melko varsin usein: kahdella eurolla mustaa, puolukkahilloo ja puolen litran maito. Makkara syödään sormin ja maitoo ryypätään tölkistä päälle. Hyvää on ja lähtee nälkä. Pitää varoa lokkeja, ne on taitavia nappaan makupalan vaikka sormista. Päälle voi tulla pommi kiitokseks päälle.
Kaikkea muistaakseni söin koulussa, mutta tillilihakastiketta sitkeine sattumineen ja veripalttua raa'an oloisine keskustoineen vain pitkin hampain.
Sarastus, from dawn till dawn (all giants?) . . . Edit (alla): Jo vain, ylöspäin kuvatessa kuvaan tuli (kulmia enempikin, )suunnikasvääristymää (myös) jalustaan (+ kännyresoluutio teknisenä puutteena). Taustan rakennuksen seinäjuliste pyysi kuvaamaan, (ja/mutta) jos samalla eksyisi taustan rakennuksen sisään ja viidenteen kerrokseen, kuva avautuisi (/täydentyisi katsojastaan riippuen) myös toisella tavalla (/eri kulmista). Kuvaushetkellä sini-valkoinen taivas repesi (sattumoisin) sopivasti. Thanks for attention
Mahtava, eteenpäin pyrkivä dynamiikka, jota tarvitaan johdettaessa joukkoja edestäpäin ja jota veistäjäkin on varmasti hakenut, kun on tehnyt jalustasta suunnikkaan!