Ajelin pitkästä aikaa Hesan ohi (tai läpi) Harmajan kautta. Tuota selkeää ja informatiivista karttakuvaa katsellessa ihmetelin - ja paljon - että joskus aikoinaan seilasin siitä pilkkopimeässä syyskuun yössä kartan ja kompassin avulla. Nyt ei tulisi mieleenkään lähteä pimeällä ohittamaan Helsinkiä, vaikka plotterit kertovatkin missä ollaan ja minne menossa. Vilkkuvalojen taajuuksia laskiessa saattaa aina ynnäys sekaantua....
Merikortti paperilla on kyllä paljon selkeämpi.. toki minulla auttaa ns. kotivedet ja ilman karttaakin menisi ja monesti ei sitä ole edes kaivettu esiin. Tosi sekava on tuo kuva.
Periaatteessa sama kuva, Traficomin merikartta. Ruudulla sitä voi zoomailla, se hiukan auttaa. Kait tuo Hesan edusta on se kohta Suomen merialuetta, jossa on eniten informaatiota.
Siitähän se löytyy mihin yli 3 viikkoa sitten se jätin. Saanährä toimiiko kun vettä on satanu monta kertaa.
Oho! Mitenkähän tuollainen unohdus on päässyt käymään… Todennäköisesti toimii ainakin sitten kun on kuivunut, tai sitten pienen huollon kautta…
Kuvasin paria rippilasta pellonreunalla mutta vesisade painoi päälle….otin mittarin käyttääkseni sitä salamalaitteiden säätämiseen…..mutta sitten kuvauspaikalla alkoi tuulla ja vaihrettiin kuvauspaikka. Sitten hoitelin homman nopeaan tahtiin ilman mittaria….alkoi sataa ja vauhrilla kamat kasaan autoon….. No mittarihan unohtui sitten tuonne, muutama päivä alkasin kaipaamaan sitä ja tulin siihen tulokseen että tuonne se jäi Tänään kävin sitten nappaamassa sen mukaan, vesisateessa jälleen.
Kaikkea sitä sattuu… Lähinnä on kyse siitä, että onko valotusmittarissa ja salamalähettimessä olevien kytkimien painikkeiden ympärillä olevista raoista päässyt vettä sisään. Jos on, niin se voi aiheuttaa toimintahäiriöitä. Jos taas kytkimet ovat pysyneet sisältä kuivina, niin laitteet todennäköisesti toimivat edelleen. Onpahan ainakin laitteiden päältä lähteneet pölyt pois vesipesussa.
Yks drone kävi kerran meressä. Pistin kuivumaan ämpäriin, jossa riisiä. Toimi - vuosia sen jälkeen - täysin moitteettomasti. Mökillä jäi yksi videokamera pihalle ukkosmyrskyyn. Unohtui sinne koko yöksi . Oli puussa kiinni kuvaten laulujoutsenia järven selällä (mallin ei pitänyt olla sääsuojattu yhtään). Laitoin takan päälle kuivumaan enkä toivonut mitään mutta toimii vieläkin - lähes parinkymmenen vuoden jälkeen. Toisaalta, ns. pro -mallinen järkkäri sääsuojauksineen, pilaantui kun jouduin ukkosella veneillessä rankkasateeseen. Luotin että kamera kestää ja kuvailin salamoita. Yllätyksiä sattuu - suuntaan jos toiseen...
Toin mittarin kotia ja ripustin lämpöpatterin yläpuolelle, mittarin patteri heti irti ja kaikki irto-osat myös. Saanährä kuinka käy. Kun vaihroin Nikonista Canoniin, niin heti ekalla kuvauskeikalla tuli kaatosade. 20D tilttas ja lakkas toimimasta kesken kuvauksen. Kipaisin autosta Nikon D100:n jolla homman sain hoideltua loppuun. Kun Canoni kuivi, niin alkas toimimaan ihan hyvin, ei mitään häiriötä sen jälkeen ja on vieläkin toimivana tuolla hyllyssä.
Kyllä mittari ja Elinkan radiolähetin alkasvat toimimaan kun kuivatteli ja laittoi patterin sisään. Jippii
Tämän aamun kuva. Sotajuttuja kun ei täällä ole juuri näkynyt, niin kuva nyt sitten taas tsaarin kenraalien rakentamasta linnoituksesta. Eihän näistä linnoituksista eroon pääse, kun kävelen himasta 100 m niin siitähän ne alkavat. Kävelyä vielä 10 min. lisää niin ollaan kuvan osoittamalla paikalla tunnelmoimassa. Hauska kuvitella sitä kielten sekamelskaa,jota jo silloin stadissa kuuli. Tsaarin kenraalit huutamassa ryssänkielellä käskyjään, kiinalaiset orjat sopottamassa omiaan, hämäläiset työmiehet hitaassa puheessa keskenään ja sipoolaiset hevosmiehet ruotsiksi huutelemassa toisilleen. Räpsästy sillä pärekorista löytämälläni Konicalla.
Aika kansainvälistä on ollut meininki Suomessa kautta aikain. Ei vaan tainnut olla Keski- eikä Välisarjoja höpöttämässä.
Minusta ihan mukava kuunnella niitä höpöttäjiä. Tuppisuiden joukoissa tunnen itseni aina hiukan vaivautuneeksi.
Keskisarja pyöri eilen Kirkkonummipäivillä. En tosin kuunnellut höpinöitä, mutta huomiota herätti asu - nuhruinen ja paskainen vaatetus. Ihan kuin papparainen olisi noussut aamulla paatin alta ja kävellyt siitä torille. Minähän nyt en vaatteilla koreilua kannata millään muotoa, mutta edustustehtävissä on syytä olla siisti. Yleisö saattaa kokea loukkaavana, ettei heitä arvosteta sen vertaa, että vaihtaisi puhtaan röijyn päälleen. Ero vaikkapa melko tyylikkäänä esiintyneeseen Antti Kaikkoseen oli räikeä - Purrasta nyt tietysti puhumattakaan, hänhän on aina varsin tyylikäs (niin kauan kuin pitää suunsa kiinni, tietysti...)