Tämän päivän pyöräilyt veivät Itiksen kautta Kauppatorille. Olkapäät paloivat aika pahasti, kun en tajunnut, että menee paidan läpi
Monia muistojen paikkoja. Kanavan vasemmalla puolella niemessä sijaitsi "mutterimallinen" tanssilava, jossa tuli käytyä useammatkin juhannustanssit, päiväkirjojeni mukaan ainakin vuosina 1974-79. Lavalle kävi sitten kuten muillekin vastaaville pikkulavoille. Kanavan oikealla puolella on kuten ennenkin uimaranta, jonka takana näkyy perinteisten Anianapellon markkinoiden markkina-aluetta. Markkinat taitavat nykyään olla siellä taaempana oikealla uudessa keskustassa. Taempana vasemmalla Pulkkilanharjuntien oikealla puolen erottuu valkoinen laatikkomainen rakennus, jossa sijaitsi Ravintola Anian Impi. Kaverit Sysmästä halusivat aika usein, että mennään sinne, koska se oli heidän mielestään "niin paljon kansainvälisempi" paikka kuin Sysmän Kantakievari (nyk. Hotelliravintola Uoti). Anjan Immestä aikalaiset muistavat kuuluisan Vääksyn voileivän, joka oli oman aikansa lainkiertotemppu. Pääsymaksua ravintolaan ei tuolloin 70-luvun alussa tanssiravintola asiakkailtaan voinut periä, joten sisään pyrkiville myytiin illalliskortti, jonka hinta hyvitettiin ruuasta. Mutta kun ei sinne monikaan ollut syömään mennyt, niin sillä sai vaihtoehtoisesti sen "illallisen" eli Vääksyn voileivän, jossa oli pala paahtoleipää, sekä päällä joku juustoviipale ja salaatinlehti. Viinaa saadakseen tai tanssimaan päästäkseen piti maksaa ehkä noin 3 markan arvoisesta voileivästä jotakin 15 tai 20mk.
Monien muistojen paikkoja, tosiaan..... Keskellä takana on pari saarta, Mäntysaari ja osin sen takana Linkosaari. Jälkimmäisessä tuli aikoinaan telttailtua aika usein, ja sielläpä sitten erään kerran pääsin ns. poikuudestanikin.
Tommosen muistaa, ainakin itse muistan edelleen. Onneksi ohjaimissa oli itseäni viitisen vuotta vanhempi sairaanhoitajaopiston tyttö.
Juu, näin on. Nyt on paras hetki pyöräillä meren rantoja pitkin, tuulenvirettä ja vilvoittavan varjoisia pyöräreittejä (metrolla mahdollisimman pitkälle itään/länteen ja takas polkien)
Rakennan pienoisviidakon, terraarioon, talviajan riemuksi. Ikuinen pikkukesä olohuoneessa. Pikainen kännykuva.
Tää mini ekosysteemi on vasta aluillaan. Sen verran huomannut ettei kaikki kasvit menestyneet. Nyt puolisen tusinaa (vain pieni osa näkyy kuvassa) lajia nyt hyvin juurtunut ja alkanut, tohinalla, kasvaa. Alunperin piti tulla liskoja tai pikku sammakoita mutta ilman niitäkin pienoismaailma jotenkin kiehtoo... En usko että kehittyisi omaa paikallista mikroevoluutiota, johon ilmaantuisi mainitsemiasi otuksia. Vaan kuka tietää: Ehkä rakentamiini pikku luoliin ilmestyy, joku ehtoo, pikkuisia luolaihmisiä, jotka heiluttelevat nuijiaan minulle lasin takaa?