Yritin kaivaa valaisulla hieman sävyjä irti tuosta mustanpuhuvasta otuksesta. Pitäisi vielä joskus ottaa uusiksi niin, että kaveri katsoisi kameraan, eikä tuolla tavalla ylväästi kaukaisuuteen. Ja niin ettei hiusvalo polttaisi nojatuolia puhki... Punaisten plyysisohvien kuningas.
Kissahan on hieno ja kiiltäväturkkinen. Soffan selkänojan tyynytys on tossa vasemmassa laidassa vähän "huonosti", mut ehkä siitä tulee just se lounge tähän kuvaan. Katsekontakti olisi tietysti kiva, mut eihän se mikään välttämättömyys ole. Täs on taas ilmeistä se tosiseikka että mallinohjauksen toteutuminen kissojen kanssa on lievästi sanottuna sattumanvaraista... Nimim. kokemusta on