Olen yrittänyt muutamien nimimerkkien keskustelua lueskella, täällä laukussa. Vetää oikeesti kyllä hiljaaseksi. Tais olla aika mitään sanomaton postaus tämä.
Vs: Voi hellan duudeli Itse olen huomannut, että mitä suuremmat luulot ihmiselle itsestään on, sitä suurempi tarve sillä on niitä luuloja todistella. Surullisimpia ovat ne tapaukset, jotka ovat niin tuskaisia etteivät osaa itse itseään vakuuttaa vaan tarvitsevat aina ja koko ajan muiden tukea ja turvaa, selkääntaputtajia ja myötäilijöitä. Auta armias kun menet sellaisen kanssa olemaan eri mieltä, johan se hakee haulikon ja myötäilijät, joiden avulla virittää sinulle paikkaa saunan takana. Joko olet samaa mieltä hänen kanssaan tai olet sille kuollut. Senkin olen huomannut, että melko monella ihmisellä on kehitys päättynyt 3-5 vuotiaan tasolle. Näille päteminen on tärkeämpää kuin oikeassa olo . . ja aseman pönkittäminen niin tärkeää, ettei käytännössä mikään aja sen ohi - ihmisyys, arvot yms. turha. Tuollaisten menestymisen sivusta seuraaminen taas sitten tuottaa paljon kyynisiä ihmisiä, jotka eivät osaa sääliä katkeruuden ja kateuden sijaan sisältä täysin kuolleita tai rikkinäisiä ihmisiä. Siinäpä sitten piiri pieni pyörii, kun katkerat, kateelliset ja lapsen tasolle jämähtäneet tappelevat keskenään, samaan aikaan kun nämä "ahdistuneet" yrittävät ohjailla kaikkia rummuttamaan heidän rumpuaan. Elämä o.
Vs: Voi hellan duudeli No kieltämättä oli juu. Ketjun aloittamisen motiivi on kyllä selvä, vaikkei sitä edes ääneen sanota, mutta koko postauksen pointti jää kyllä hämärän peittoon, kun sitä kiukun tai mielipahan kohdetta tai sijaintia ei kerrota.
Vs: Voi hellan duudeli En ole kokenut kiukkua enkä mielipahaa. "Vetää oikeesti kyllä hiljaseksi" oli se jolla halusin tuntemuksia kuvastaa. Ja nyt jälkikäteen asiaa kun vielä pohdin niin voin vain todeta että kyllä tuo sanonta kuvastaa kaiken sen mitä halusin sanoa. Tämä ei ollu itsetutkistelua.