Harvoin jaksan nimetä kuviani englanniksi. (Huonot kuvat eivät parane sonninsonnallakaan.) Tässä siis semisemioottinen postperfektoristikraattinen industri-imaginäärinen ryhmäkuvaelma: Warmly Welcomed, you Razor Aireducts, to Split the Sky.
Vs: WW RA SS Alimmainen nappas, hyvä jännite. Helposti mieltäs vaikka vaakakuvaksi, mut just näin toimi... rumine kehyksineen kaikkineen. kakkosessa ok diagonaali... muuten ei nappaa. Eka on ok, mut toimis kenties paremmin mv, ehkä ?
Vs: WW RA SS Eka ja kolmas, nyt ei jostain syystä mv-kuva toiminut mulle. ekna idea on taas minun mielestä noissa väreissä, jotka ovat sanalla sanoen upeat.
Vs: WW RA SS Jännä juttu. Olen saanut muutamalta muultakin palautetta keskimmäisestä kuvasta, ja siitä, ettei se oikein kolise. On varmaan ainoa kuva, josta syystä tai toisesta silti itse tykkään. Ehkä sen outous, tai kehnous, paljastuu minullekin aikojen saatosta. Ei sillä, etteikö omista kuvista saisi silti tykätäkin vaikkei muut niissä mitään näe... Enää en muista mitä ensimmäisessä kuvassa oli lähimmäisenä katossa olevan lampun alla. Mutta itse pidin siitä melkein symmetriasta. Eikä ne väritkään hurjasti haitanneet... Valkotasapaino kunnossa.
Vs: WW RA SS Voisit kokeilla kääntää sen vastapäivään pystyyn ja sitten peilikuvaksi - tuloksena on hieno pilvenpiirtäjäkuva (jos vielä taivasta vähän siivoaa). Silloin kenties kaikki pitävät kuvasta.
Vs: WW RA SS Se oli hyvä idea. En ollut osannut ajatellakaan. (Taivaan romut voivat itseasiassa jopa sopia siihen.) Onneksi kaikkien (tai kenenkään) ei tarvitse kuvista tykätä. Olisi aikamoista vääntelyä koettaa saada kuvat niin neutraaleiksi, että "menevät kaikista läpi". Koetin vain sanoa, että vuosien mittaan on syntynyt melko hyvä mielikuva siitä mitä muut kuvissa näkevät tai tykkäävät. Hyvin harvoin tulee omissa kuvissa vastaan niitä, joista ei saa otetta, joista oma otaksuma muiden mielipiteestä ja todellisuus ei vastaa toisiaan.