Pimeässä filmin lataaminen rumpuun ei onnistu hosarille. Muutama ruutu pysyi spiraalissa ja loput menivät tiiviisti yhteen. Noin kolmekymmentä vuotta sitten viimeksi tätä tehdessä en muista näin käyneen. No, ikä lisää kiirettä. Ensi viikolla uusi yritys ja mikäli sekin vielä epäonnistuu, niin täytyy työllistää jotain kehitysliikettä ja saada silläkin tavalla Suomi nousuun. Yhden filmin tosin jo kehitytin eräässä Helsingin Pasilassa sijaitsevassa fotoliikkeessä. Oli erikoinen kokemus Suomessa, kun tiskin takana seisova nimestä päätellen ulkomaalainen henkilö suostui palvelemaan ainoastaan englanninkielellä. No, sujuihan se niinkin, mutta joku voi siitäkin vetää herneen nenään. Työn jälki oli kuitenkin sellainen, että seuraavalla kerralla kokeilen jotain toista liikettä. Tässä näitä hanurikuvia : ikkuna katu auto ihminen rakennus puu
Kiitos kannustuksesta. Huomenna tarkoitus jatkaa. Viikonloppuna kamera oli Vierumäellä mukana tarkoituksella jatkaa settiä, mutta en ehtinyt harmikseni kuvaamaan.
Ei kehitys nappaa? Spiraalille laitto on helppoa. Vain vähän vaikeampaa kuin valokuvaaminen. https://www.youtube.com/watch?v=uiy8d9pxPzU
Kiitos vaan ohjeista. En tosin niitä tutkinut, koska Peitsamo ei kuulu suosikkeihini eikä Ilfordkaan enää. Kodakin Tmax kiertyi spiraaliin melkein itsekseen, joten siitä tuli nyt sitten suosikkini.
Toihan on hyvä kuvakin. Mulla T-Max tahmasi spiraalissa loppua kohden. Tutuinta mulle on HP5 jolla ei ole ikinä ollut vaikeutta. Mistä ohjeista kiitit? Kuuntelit siis kuitenkin Peitsamon valokuvaamisohjeet?
Aika jännä, minä muuten huomasin saman ilmiön Tmaxissa, pari viimeistä ruutua ahisteli. Luulin, että se oli spiraalini vika, mutta näyttää sitten yleiseltä haitalta. Edellinen kuva Minolta XD 11 kameralla ja filmi siis Tmax ja kehitys ID 11
Ei kai sillä filmimerkillä voi olla mitään tekemistä tahmaamisen kanssa? Pese spiraali huolella ja kuivaa se absoluuttisen kuivaksi. Hiustenkuivaaja on loistava laite myös spiraalien kuivaamiseen. Ennen lataamista kun tsekkaa vielä, että spiraalin kuulat (jos sellaiset on) ei ole jumissa, menee filmi kuin filmi spiraalille heittämällä. Jotkut kamerat tekee filmin alkuun taitoksia, jotka voi myös olla syytä leikata pois (pyöristä nurkat jos leikkaat).
Kyllä sillä merkillä voi olla merkitystä, koska materiaalit, jäntevyys ja päällysteet vaihtelevat. Tämä on yksi ikuisuusaihe josta on vaikka paljon juttua vuosien varrelta täällä Laukussakin. Ristiriitaisiakin kokemuksia. Omasta mielestäni ehdoton kuivuus on tärkeää mutta nurkkien pyöristäminen ei. Joillain on mustuneet spiraalit eikä edes loppukostutusainetta pestä pois ilman mainittavia ongelmia ja toisessa ääripäässä jotkut hinkkaavat urat jopa hammasharjalla. Panee todella miettimään onko huonompia ja parempia Patersonin spiraaleja (ehkä jopa eri valmistajiakin vuosien varrella) ja myös joittenkin filmilaatujen jumittamisia. Omasta kokemuksesta jopa liiallinen ilmankosteus tekee spiraalin hankalan nihkeäksi T-maxin kanssa.
Niin, se Tmax meni helposti spiraaliin. Aivan viimeisellä parilla ruudulla se hiukan ahisti. Ilfordin kanssa painin, koska filmi oli kupera eikä pysynyt spiraalissa. Se oli siis taipunut niin, että emulsiopuoli oli kupera ja vastapuoli tietysti kovera. Ilford oli Delta 400. Onkohan muilla vastaavia kokemuksia. Leima oli apr. 2019 ja luultavasti säilytetty hyvin.
En muista aikanaan TMaxin kanssa olleen vaikeuksia. Agfan APX sen sijaan usein hieman vastusti viimeisten ruutujen kanssa. Ilfordien kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. Patersonin spiraaleja on ole koskaan varsinaisesti pessyt, huuhdellut kylläkin. Spiraalin kuivuuden ja kkulien pyörivyyden lisäksi tärkeää on rauhallisuus, liiallisella kiireellä voi saada filmin reunan hyppäämään pois spiraalin urasta.
Miksette käytä metallispiraaleita? Jos on hirveä kiirus, niin voi ladata märkäänkin spiraaliin. Ne ladataan sisältä ulospäin, eikä tarvitse hammasharjaa tahmeitten kuulien putsaukseen. Kapa
Aikanaan kun Patersoneilla aloitti niin ei laiskana viitsi vaihtaa. Vaikka tosiaan, kai noita metallisia vielä jostakin voisi ostaa, niitä lienee rullafilmillekin?
Jos noita muovisia pitäisi jynssätä niin varmasti en niitä käyttäisi. Kertakokeilu metallille riitti mulle ja myin ne pois koska en viitsinyt ongelmia alkaa etsiä kehitykseen. Niissä on nimittäin opettelemista ja yhdet pilatut filmit riitti mulle, Kun muoviset ovat olleet ongelmattomat (jos on tahmannut joskus niin silti on onnistunut), miksi ihmeessä vaihtaisin uuteen systeemiin. "Kokeilin metallispiraaleja kinofilmille ensimmäisen kerran. Monta vuotta ne tuossa ovat olleet käytettävissä. En viitsi alkaa enempää harjoittelemaan ilman syytä kun vanha systeemi on aina ollut ongelmaton (paterson) ... sen verran harmittaa pilatut filmit." https://kameralaukku.com/viewtopic.php?f=38&t=12428&p=774727&hilit=spiraal%2A#p774727 (Rullafilkkoja muovisiin saa helposti kaksi peräkkäin. Rullafilmi vetää itsensä melkein itsestään sisään koska on niin rullalla. Metallisiin olen kuullut olevan mahdollista laittaa kaksi selät vastakkain. ;-)
Joo, tämäkin pönttö löytyi varaston hyllyjen takaa. Tästä " Idea " sta syntyy todella mukava kokeiluprojekti. Filmille kuvaushan näyttää hauskalta, luulen. Siis ilman Leicaakin.
Mutta eikös toi metalli tee jossakin oloissa jopa heijastumia filmille? Magnetismi vai onko joku kemiallinen reaktio joka tulee kehitteen ja metallin yhteisvaikutuksesta vai oliko kiinniteen. Muistan tämmöisestä kuulleeni. Vai on kyseessä tornihuhu?
Enpä ole kuullut. Heijastuma vaatii ensinnäkin valovuodon ja kiiltävä musta muovikin heijastelee hyvin. Kaikissa pimiöjutuissa kannattaa kuitenkin muistaa että harva juttu on absoluuttisen valonpitävä. Kannen valosulkukin voi johtaa vähän valoa. Eipä purkkiakaan kannata turhaan ja pitkään kovin kirkkaassa pitää, varsinkaan korkki auki. Magnetismi? :grinning: Rakeet järjestyvät varmaan ihan uudella tavalla jos se metalli olisi magneettia. Hiukan jossia. Jos ylipäätään hopea tarttuisi magneettiin. Magnetismista löytyy sen tavallisempia merkityksiä ja tietoja helposti, mutta itselleni tuli heti mieleen mesmerismi ja kenkään kantapään alle myytävät terveyttä edistävät kuparilevyt. https://fi.wikipedia.org/wiki/Franz_Anton_Mesmer http://www.saunalahti.fi/arnoldus/mesmer.html Mitä sitten tulee purkeissa käytetyn ruostumattoman teräslaadun reagoimiseen litkujen kanssa voinee päätellä jotain tarkastelemalla vanhoja spiraaleja ja purkkeja? En minä ainakaan ole vielä nähnyt syöpyneitä.
Kaivelin ikivanhoja negoja esiin, mutta en mitään heijastumia silmämääräisesti tarkastelemalla niistä löytänyt. Täytyypä seuraava filmi kehittää tässä peltipöntössä ja siinähän sitten näkee kunika käy. Pönttö tuli pesemällä melkein uuden näköiseksi vaikka se on kaikkien romujen joukossa lojunut melko pitkään. Hyvästä materiaalista tehty. Joo.
Mulla kävi silleen, että kuvasin joskus naisystävää ja sen koiraa rullan verran. Sitten naisystävä lupasi toimittaa sen kehitykseen, ja kääri kasetin alumiinifoolioon. Sitten kun ne oli valmiita, koko rullallinen oli oudon alivalottunut?