Vs: Pari studiopotrettia naisesta Jos lähdettäisiin vaikkapa siitä, että keskustellaan kuvasta nro 1 ja jätetään kaksi muuta pois. Syy tähän on se, että kameraan lähellä oleva ja siten mittasuhteiltaan mallia olkapää on harvoin - tuskin koskaan - hyvä idea muotokuvassa. Toinen asia on rintojen näkyminen tahallisesti tai tahattomasti. Kuva rinnoista on eri asia kuin muotokuva. Kaikki kamerat latistavat 2-ulotteisuutensa vuoksi mallia. Tämän tosiasian voittamiseksi kuvaaja ottaa huomioon mallin ominaiset piirteet ja korostaa niitä tarpeen mukaan eli käyttää valoa/valoja sen mukaan, että saa ne esiin. Hyvä lähtökohta on kuvata kasvot jossain muussa kulmassa kuin suoraan edestä. Tässä tapauksessa voisi kokeilla vaikka pystysuuntaista, ovaalia valoa sivusta kasvoihin, joka jättää poskipäät hieman tummemmiksi. Tasovalo suoraan päin kasvoja ja kasvot sitten päin kameraa on no-no. Hiuksia voi toki nostaa esiin taustasta, mutta hiusten polttaminen olkapään kanssa puhki on selkeä virhe. Samoin taustavalon laatua voisi pehmentää ja esim. lämmittää vaikkapa Lee:n tms. suodatinkalvolla. Mallin vasemmalla puolella oleva tausta on melkoisen tukossa, joten sitä kautta syvyyttä eli 3-ulotteisuutta ei valitettavasti synny. Nyt katse vaeltaa kasvojen, kirkkaan olkapään ja kirkkaiden hiuksien välillä sen sijaan, että se voisi keskittyä kauniisti vaikkapa mallin silmiin. Sun tehtävä on nostaa mallin luontainen kauneus esiin, ei kikkailla. Muotokuvan tehtävä on kertoa mallista, ei ottotekniikasta. Vaalikuvissa harrastettiin joskus paljonkin tätä ylhäältä päin kuvaamista, mutta olisin sen kanssa aika varovainen.
Vs: Pari studiopotrettia naisesta Jotain varmaankin olisi pelastettavissa taitavalla fotarin käytöllä, mtta mikään kuvista ei siihen innostaisi. Lähtökohta voisi olla uudelleen kuvaaminen. Mallissa on kyllä potentiaalia. Näihin kuviin eivät mitkään 'Dave Hillin temput' paljon mitään toisi. Joku perusopas kouraan ja harjoittelemaan. Sitten kun perusideat ovat selkäytimessä voi alkaa revitellä ja hakea tyylillisiä hienouksia.