Itse asiassa tänne voisi listata myös levyjä joita kannattaa harkita samalla. Pienellä perustelulla ettei ihan tulisi sata ja tuhat nimilistaa.
Ok. Jos haluaa saada hyvän läpileikkauksen siitä mitä accept oli parhaimmillaan nämä kolme kannattaa kuunnella: balls to the wall, metal heart ja russian roulette (jälleen kerran, tämä on oma nöyrä mielipiteeni..)
Höh! Eikö kukaan kuunnellut sellasta kiljukaulapumppua kun Quiet Riot? Ja ehdoton hittibiisi oli Slade-cover Cum On Feel The Noize. Onkohan sitä koko pumppua enää olemassakaan, ei jaksa googlettaa. Tais se pyöriä jotenkin ainakin 90-luvun vaihteeseen asti. Kitaraakin tais alkuaikoina ulvottaa legendaarinen Randy Rhoads. Perskeles kun vuosien varrella käytöstä on poistunu kaikki laadukkaasti venytetyt C-kasettiviritykset. Sieltä ois löytyny vaikka mitä silppua mitä penskana tuli huudatettua porukoiden riemuks.
Anthrax, Wasp, Manowar, Megadeth ja vastaavat sankarihevin suurmiehet <3 np: Quiet Riot - Cum on feel the noise tuttu biisi GTA VC:stä siellä soi kyseinen kappale V-Rockilla koko V-rockin piisilista Judas Priest -------- You've Got Another Thing Comin' Motley Crue --------- Too Young to Fall in Love Megadeth ------------ Peace Sells Rockstar's Lovefist - Dangerous Bastard Autograph ----------- Turn Up the Radio Twisted Sister ------ I Wanna Rock Ozzy Osbourne ------- Bark at the Moon Anthrax ------------- Madhouse Iron Maiden --------- 2 Minutes to Midnight Slayer -------------- Raining Blood Tesla --------------- Comin' Atcha Live David Lee Roth ------ Yankee Rose Loverboy ------------ Working For The Weekend. Quiet Riot ---------- Cum On Feel The Noize Täynnä legendaarisia nimiä
- Iron Savior: Unification Iron Savior -tarinan kakkososa, saundeiltaan ja kaikin puolin parempi kuin eka osa. Juonellinen scifilevy, omalaatuiset, aika raskaasti efektoidut saundit, Piet Sielckin karhean munaisa ääni (vähän toista kuin joku Timo Kotipizza) toimii helvetin hienosti, mahtipontiset ja hienot sovitukset ja napakka toteutus. Ei yhtään huonoa biisiä. http://212.91.234.3/mp3/IRON_SAVIOR_Mind_Over_Matter.mp3 - Gammaray: Somewhere Out In Space Toinen 'paras powermetallilevy ikinä'-kandidaatti. Tässäkin toki Dan Zimmermanin loistava rytmiryhmä taustalla, ei ainuttakaan huonoa biisiä, erittäin tarttuvia kertosäkeitä, myös hienoja sovituksia, ja lopetusbiisi Shine on/Rising Star vetää hiljaiseksi, on se niin mahtava. - Manowar: Battle Hymns Tästä se alkoi, itsejulistautuneiden metallikunkkujen sota väärää metallia vastaan. Vähän on lyhkänen lätty, mutta kyllä Battle Hymn on majesteetillinen kappale. Toisena levyn huippukohtana toki Orson Wellesin puheosuudella varustettu Dark Avenger. Ja kukapa ei hihittäisi itsekseen, kun soitetaan William Tell -alkusoitto 12-kielisellä bassolla.. - UFO: Strangers in the night (live) Michael Schenkerin viimeinen (silloin) levytys UFO:n leivissä. Yksi klassisimpia livelevyjä. Perusteluiksi riittänevät levyn raidoista esimerkiksi mahtavan kauniisti laulava Love To Loven kitarasoolo sekä 10-minuuttinen Rock Bottom. - Whitesnake: Trouble Fuusiojazzrockblues-pläjäys parhaasta päästä. Levyltä löytyy niin typerää, mutta erittäin rokkaavaa coverdale-vonkausrokkia, käsittämätöntä fuusiojatsia kuin beatles-coverikin. Kaiken kruunaa irti päästetty Neal Murray. Kuunnelkaa vaikkapa Love To Keep You Warmin hillittömän tyylikkäitä bassokikkailuja.
Ei kun tuli mieleen et tähän oheen voisi liittää noita noin yleisestikin jos haluaa niin ehdotuksia hyvistä levyistä ja kommenttia perään. Esimerkiksi. ----------- Running Wild - Under Jolly Roger Merirosvo aiheinen levy. Joka aiheuttaa tietyssä mielentilassa naurua. Perinteistä heviä, ilmeisesti saksalainen bändi ja taisi joskus 80 luvun puolen väleissä tulla. Nimikko kappale on hervottoman hyvä. Muutenkin bändi taisi sitten paneutua tuohon teemaan levyillään myöhemmin jne. Ehdottomasti ihan tutustumisen aiheinen levy. Levyn kansi lp oli aivan mielettämän hieno kun näin ja pakko olikin sen jälkeen saaha kyseinen levy itselle. Luonnollisesti meni tilaamiseksi, eihän moista levyä saanut hyllystä. Ihan musiikki liikkeestä tilaten siis. Kannessa varoitetaan että voi rikkoa audio välineitä tai vastaavaa jne. Uudemmat levyt on pilattu studiossa jotenkin. Eli bassot puuttuisi kokonaan? Tai sitten saksalaiset tykkää ylkirkkaasta äänestä. Kuitenkin muita levyjä kantsii tsiikata samalta bändiltä, ihan kivoja. ----------------- Jotain tollasta kai ajattelin tietysti voi lyhyemmin olla. Eli hiukan tuntemattomia ja mainitsemisen arvoisia. Ei tehdä asiasta liian raskasta tai vakavaa. Mä oon noi Acceptit kuullut. Russian roulette ei muistaakseni ollut kummoinen. Breakersilla oli pari kovaa biisiä. Can´t stand the night ja son of a bitch. Tosta jälkimmäisestä biisistähän oli ainakin sensuroitu versio liikkeellä myös olemassa. Se on aika _paska_. Ihan cd levyltä siis todettu se. Myöhemmissä levyissä oli tosi hyviä biisejä ja koira haluaa ulos joten lyhyesti enään. Princess of the dawn ja winterdreams on aika hyviä ollut myös. Jep, jep.. ..nyt ulos.
Jep. Vice City:ä pelatessa ei paljon muuta tule kuunneltuakaan kuin V-rockia.. Nyt on muuten unohtunut listoilta se bändi jonka vuoksi aloin kitaraa vinguttamaan.. AC/DC! Ei taida kyl olla varsinaisesti kasarikamaa, kun aloittivat hommat jo 70-luvun alussa ja muutenkin bändin tyyli on ollut kautta linjan jotain hieman muuta. Kasarityylisin levy ko. bandiltä lienee muistaakseni vuonna 1988 ilmestynyt "blow up your video" Ylivoimaisesti paras 80-luvulla ilmestynyt levy bändiltä on "back in black", suosittelen lämpimästi.
Vai sähkömiesten heviä sitä soitellaan. Oon varmaan taas tapani mukaan väärässä, mutta olikohan Shoot To Thrill Back In Black-levyllä. Ripurapu, mutta kunnon rokki se on ainakin!
EMERIK... Kiitos muistutuksesta oli pakko mennä kaivelemaan vanha teiniajan c-kasetti kopio ja pistää limewireen hakuun... Runnin Wild - Port Royal =) Luulin jo että olen ainoa joka tota joskus kuunnellu mutta toimii... Ei tainnu tämä saksalaispoppoo koskaan saada mitään megaluokan suosiota mutta hyvää "kanuunankuula" musiikkia -B-
Tulipas mieleen. Onkos joku muukin kuunnellut MSG:tä? Kyseessä siis skorppari kitaristi Rudolphin velipojan Michael Schenkerin bändi, Michael Schenker Group. Tämähän menee ihan saksalaiseksi viiksivalluheviksi koko keskustelu...
Oleppa hyvä. Mä en itse abaut 3 vuotta sit törmäsin tohon bändiin suurin piirtein kun tosiaan yhen vanhemman puoleisen ihmisen luona katselin sen hyllyjä jotka oli täynnä lp levyjä (Varmaan tuhat levyä kun seinä oli täyn niit). Port Royal alkaa siististi mut musta se ei varsinaisesti oo hyvä levy. On voinut silloin joskus tunnustaa kun se on sitä itseään merirosvo henkeilyä. Muutenkin tuossa on aiemmin pyörinyt joitain tuttuja nimiä joita ei itse oo kuullut mut nimiä on vilahtanut eteen. MSG yks sellainen. Helmerillä oli tosi erikoisia biisejä hitteinä. Kuten Iron maidenilta, Megadethiltä, Twisted Sisteriltä. Vaikka ihan jees kamaa noikin. Eniveis meikän suosikki bändejä myös.
80-luku oli musiikillisesti aika köyhää aikaa 60- ja 70-lukujen jälkeen, ennen kuin sitten taas 90-luvulla alkoi jonkin verran uutta ideaa itää. Tästä mustasta maineesta kylläkin suurin osa menee diskojumputuksen piikkiin, mutta eipä muultakaan saralta kummia kuulunut. 70-luvulla aloittaneet hyvät bänditkin sopeutuivat ajan henkeen ja tekivät huonompia biisejä. Mutta olihan sitä sentään jotain silloinkin, kyllä mainituista ainakin MSG on ihan kuunneltavaa, ja Samowarin uho on aika piristävää. 80-lukuhan oli muuten myöskin juppien kulta-aikaa, joten enpä tosiaan kaipaa sinne takaisin
Kyllä 90 luvullakin on tullut huh huh sellaista paskaa ettei ole tosikaan musiikin osalta. En muista näitä saksalaisia tekno kautta disco jumputus bändejä joita tuntui kuin sieniä taivaalta satavan. Tosin nykyäänkin tulee varmaan paljon sitä shittiä, mutta onneksi enään ei niin kuunnella. Ja ollaan tietämätön että sitä on. 90 luvun lopussa sitten kyllä suomalainen hevi nosti päätänsä tyylikkäästi. Harmi kun hiukan tuntuu nykyään sekin hiukan omaan makuun taas huononevan.
Kyllä huono musiikki menee koko ajan huonommaksi, mutta parempi pää on myös parantunut viimeisen 15 vuoden aikana. Guns'n'roses polkaisi 90-luvun käyntiin semmoisella latauksella, että huh. Radioheadin arvostan tosi korkealle. Ylipäänsä on tullut bändejä, joilla on taas enemmän sanottavaa ja ideaa myös musiikillisesti.
Musta 90- ja 2000-luvun rockbändeissä on kauhea määrä sellaisia veteliä brittipoprock-osaston renkuttajia, joiden musiikki vaan on...löysää ja munatonta ja sielutonta tulkintaa. Jotenkin nuo kaiken maailman Oasikset ja Coldplayt on niin mitättömiä musiikilliselta anniltaan ja ilmaisultaan verrattuna Queeniin, Iron Maideniin, Deep Purpleen tai Manowariin. Valokuvakielellä nykyrock on kontrastitonta, platkua. Kuin diaksi krossikehitettyä negaa. Metallipuolella taas on mennyt kilpailuksi, kenellä on rumimmat ja ns. raskaimmat saundit ja rankin ulkonäkö... ;(
Metallipuolen ongelma on älytön genrejako. Kun Heepin ja Purplen pojat pisti vaikka kantriksi tai jatsiksi sille päälle sattuessaan, niin nykyään änkyrätönkyräheviä soittava bändi hylkää omia bisejään vain siksi, että ne sattuvatkin olemaan enemmän änkyrämänkyräheviä. Pirunko iloa siitä sitten on, että yhden bändin kaikki biisit kuulostavat täsmälleen samalta?
Joo, ilmeisesti musiikkimediat oli '71 vähän hämillään kun DP päätti pukata Fireballin ensimmäisenä sinkkuna hulvattoman kantri-ilottelun Anyone's Daughter. ;D Nykyäänhän nää truu-döödsmetallimiehet ei voi ees yhtä slovaria pistää levylle, kun niitä ei sit enää kukaan pitäis kovina jätkinä...
Juuri niin, slovarit on ajanhukkaa metallilevyllä, jätetään ne slovarit Britnille. Soolot on myös suurimmalta osin ajanhukkaa, paitsi Dimebag vainaan soolot. Kyllä aikuinen mies kehtaa itkut tirauttaa ilman slovariakin, jos siltä tuntuu.