Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Hauskoja nämä keskustelut luonnosta ja luonnossa elävistä. Kaikkihan tietävät, että luonto on ruma, karkea ja julma. Kuitenkin luontokuvaajat peittelevät rumuutta upeilla maalauksellisilla väreillä. No, toisinaan tapaa mustavalkokuvaajia, jotka ilmeisesti pyrkivät kohdistamaan katsojan mielenkiinnon haluamaansa yksityiskohtaan. Sehän yleensä upeissa värikuvissa on vaikeaa. Sama koskee myös näitä petoeläimiä. Niistä tehdään herttaisia pörröjä sekä kuvissa että puheissa. Susi kuuluu myöskin näihin pörröihin. Kuitenkin susi on ruma, karkea ja julma. Siis ihmisten näkökulmasta. Se kuitenkin käyttäytymisellään huolehtii olemassaolostaan. Kuten tuli havaittua viime syksyn hirvijahdin aikana, kun tavattiin aamuhämärässä pari sutta repimässä ja syömässä vielä hengissä olevaa hirvenvasaa. Vaikka vasalta oli pallit revitty irti syöty ja maha myöskin revitty, niin tuskin sudet huonosta omastatunnosta kärsivät lähtiessään jolkottamaan pakoon ruokapaikaltaan. Näin tämä maailma toimii. Turha sitä on fanaattisesti ryhtyä värittelemään haluamakseen. Siis minun mielestäni.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Olen samaa mieltä tuosta värittämisestä...Mutta susien kannalta katsottuna kyse on muustakin...
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Susi ei tapa kuin vaikkapa kuin leijona, vaan kuin hyeena repimällä mistä kiinni saa. Kamala kohtalo niiden hampaisiin joutuvalla.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Eniten ottaa kupoliin susien salakaadot joita tapahtuu pilvin pimein,ampumalla tai syöteillä. Pitäisi jokainen saada kiinni ja aseet valtiolle sekä metsästyskortti ikiajoiksi pois. Hallittu kannan sääntely on tarpeen silloin,kun aidosti niitä tuntuu liikaa olevan. Itsekin olen ollut susi jahdissa ja kyllä oli huvittavaa seurata kuinka kaatokiimassa ukot olivat eikä siitä huolimatta saatu silläkään kertaa kaadettua sutta,ihmettelin hieman metsästyksen johtajan kommenttia ennen jahtia,että kaikki ammutaan mitä vastaan susia tulee ja lasketaan sitten majalla määrät. Meillä oli yksi lupa.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Mun mielestä paras elämänohje on: Tapa kaikki, mitä et ymmärrä. Toiminut historiassa hyvin, mm. uskonto->muut uskonnot, uskonto->tiede, ihminen->eri väriset ihmiset, rivikansalainen->abstrakti taide, aate->muut aatteet jne. Itse ainakin haluaisin nähdä joskus luonnontilaisen suurpedon. Merikotka on toistaiseksi vaikuttavin eläin, jonka olen nähnyt alle 30 metrin etäisyydeltä. Täytyy varmaan tulla pois metsistä ja istua bussipysäkeillä. Melko uskomatonta että kukaan alakoululaisten laumasta ei ottanut kuvaa niistä julkisilla kulkevista susista.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Eli metsästyksenjohtajan käskytyksen ja puheenvuoron jälkeen ei tullut mieleen, vaan sitten nettiin tuli. Etkä lähtenyt pois jahdista? Ei kuulosta uskottavalta, tai löperö selkäranka.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Se mitä joku puhuu käskynjaossa on vain puhetta kunnes toisin tapahtuu. Toiseksi eihän nämä olekaan uskonasioita vaan totista totta,onhan se päivänselvää jos sudet kesken jahdin vievät koirasi niin saattaa se saada hiljaisen miehenkin suuttumaan. Kolmanneksi kerroin vain mitä jossain joskus tapahtui ei siinä mitään ihmeellistä ole ja miksi olisin lähtenyt pois jos joku ampuu vastoin lupaehtoja niin hän vastaa siitä en minä.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Niinku, meniks niinku oikein omasta mielestänne ja millaiset pisteet annatte omille kommenteillenne .. ? ;-p
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Lapsi ymmärtää kuulemansa kirjaimellisesti ja sudesta tulee paha. Se mitä tarvittaisiin, olisi positiivisen susikuvan luominen valokuvalla. Karhun kohdalla on saatu hyvää PR:ää aikaan. Sama voisi onnistua sudenkin kanssa. Susi tosin on useampaa kertaluokkaa vaikeampi kohde.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Jim Brandenburg:n kirja veljemme susi, suosittelen. Hyvää tekstiä ja hienoja kuvia. Muistaaksen joitain vuosia sitten tuli tv:stä dokumentti ko herrasta ja susien kuvaamisesta.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Kuten todettua, että hirvikin tappaa vuosittain enemmän ihmisiä kuin susi (0 tapettua immeistä viimeisen 150v aikana), pitäisi siis hirvet tappaa samalla lailla muutamaan yksilöön, ettei niistä olisi vaaraa ihmiselle? Nehän on oikeasti vaarallisia, vai onko kyse siitä, että ihmishenkien menetykset on vähän niin kuin vain valitettava sivutuote, kunhan saadaan metsästää niitä? Tämä on vain mun mielestäni erikoista tarinointia, että sudet pitääkin tappaa, kun ne on niin vaarallisia. Mutta ei taida olla ainoa aihe, jonka kanssa ei ole järkipuheella mitään virkaa, kun mennään tunteella.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Vielä susista. http://riista.fi/riistatalous/riistakannat/hoitosuunnitelmat/susikanta/
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Susia on noin 200, ehkä vähän yli ja hirviä vieläkin noin 83 000, tosin 2 000-luvun alussa hirviä oli yli 120 000. Vaikutus hirvikantaan ei saata olla merkittävä. Kyllähän se hirvi Suomen luontoon kuuluu, siinä kuin susikin tietysti. Kyllä hirvikannan säätely on jo edennyt hyvin ja varmaan kantaa vielä pienennetään, mutta tuskin kovin paljoa enää. Kyllä metsästäjät tietysti valtavan työn tekevät hirvikanta rajoittaessaan, kyllä sillä paljon ihmishenkiä säästetään, mutta eipä noita hirvikolareita kokonaan pois saada eikä ole tarpeenkaan, ei sellaista mailmaa kukaan kaipaa mistä kaikki vähänkään ihmiselle vaaraa aiheuttava tapetaan.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Hirviä taisi olla (muistinvaraista tietoa) ennen muinoin noin 10000 yksilön populaatio. Myöhemminhän se metsästettiinkin melkein pois ja sotien jälkeen (hirven oltua rauhoitettuna jo 70 vuotta) kanta taisi olla muutama tuhatta yksilöä. Edes 70-luvulla ei ollut kuin noni 15000 hirveä. Nykyään tapetaan vuodessa 6x määrä. Harvinainen elukka se on ennen ollut.
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta Ei ole EU:n luontodirektiivin poikkeuslupasääntöjen mukaista toimintaa... Junttiland
Vs: Susista ja niiden vaarallisuudesta On toki ollut, aikana, jolloin petokannat olivat ihan toisen suuruisia kuin nyt. Nykyään käytännössä vain ihminen säätelee kantaa, pedot on tapettu niin vähiin, että niiden vaikutus on olematon. Kanadassa on 50 000 sutta ja Venäjällä 30 000, Suomessa kahdensadan takia pidetään hirveä elämä. 70-luvulle saakkahan niistä maksettiin tapporahaakin, juuri ennen kuin laji sitten rauhoitettiin, kun se oli kokonaan hävitä maastamme.