Leffa on lähes roskaa kirjaan nähden, siitä puuttuu kaikki syvyys ja itsepohdiskelu, joka on tarinan kannalta oleellista. Leffa on vain pintaa jossa väkivalta korostuu, eikä sitä koe läheskään niin ahdistavasti ja vaikeaksi tarinan hahmolle kuin kirjassa. Kannattaa todellakin lukea tuo kirja, ei uskoisi samaksi tarinaksi.. edittiä, päätin korjailla pahimpia typoja Ja totta tuo kostajan toteama, että makuasioitahan nämä..
kirja on minulla hyllyssä kuin myös leffa. Siitä huolimatta tuo leffa on helmi. Näyttelijät ovat nappi valinta ja fiilis leffassa on todella onnistunut. no makuasioitahan nämä..
Voisiko se olla suosikkikirja jos se on lukematta? No kannessa hyvä kuva ja materiaali kivan tuntuista, lisäksi tukevoittaa keikkuvaa keittiönpöytää just passelisti
Tuosta pahuudesta en tiedä, mutta kyseisen herran Suuri paljastus oli erittäin lukemisenarvoinen kokemus. Liekö kirjan teema sitten niin lähellä itseä.
Helvetin hyvä kirja, sille pojot. Clavell on eräs, jolla on loistoteoksia, kuten Shógunit, Tai-Pan jne. Remeksen kirjat on Suomalaista parhaimmistoa, varsinkin Itäveri ja ns. vanhemmat. Jotenkin tuntuu vaan, että nää kaikkein uusimmat on olleet liian euron kiilto silmissä kirjoitettu, joten taso on hivenen laskenut. Alistair McLean, E.R.Burroughs, Clancy, Jack London jne... Paljon on kirjoja ja kirjailijoita, joita vois tähän listaan lisätä, mutta yllä nyt muutama.
Wilbur Smith: Joen Jumala No koko trilogia (Kätketyn haudan arvoitus, Joen Jumala, Niilin noita) ja Smithit yleensäkin =) Hävettää, mutta olen myös Robin Cook -kirjojen ahmija. Samoin Dean Koontz. Clavell, ... Onhan noita. Mitä eeppisempi eepos, sen kivempi. Toisaalta kauhukin kutkuttaa. Ja sitten ilmasotaan liittyvät muistelmat =)
Saburo Sakai: Samurai. Mielestäni ehkä voimakkain oman alueensa muistelmateos. Valottaa hieman sen osapuolen ajatuksia, joita vähemmän kuunneltiin silloin, kun kirjoiteltiin "virallisia historiallisia faktoja" tuosta ajasta.
Dan Brown: Da Vinci koodi ja Enkelit ja Demonit. Sormet syyhyää, kun juuri sain postista Brownin uusimman tuotoksen Meteoriitti!
On! Salingerin Yhdeksän kertomusta ja jayne Anne Phillipsin Mustat kuviot ovat myös hyvei novellikasoja. Mutta mainittu Tavinttikoodi on taasen huonoimpia koskaan lukemiani jöötejä: lapsellinen, huonot ihmiskuvaukset, typerää dialogia ja naurettava elokuvamaisuus. Ihan 12v. tasoa, paitsi että tuttavani 12v tytär sanoi kirjaa aika lapselliseksi ;-)
Italo Calvino on hyvä. Kivoja kirjoja: Paroni puussa, Halkaistu varakreivi, Kosmokomiikkaa jne. Dekkareissa Raymond Chandler on hyvä, kuten toki myös Dashiel Hammett, ja tietty Ross Macdonald! ..ja Patricia Highsmithin Ripley -kirjat. Niin, mieleen tulee myös muuta hauskaa: Voltairen Candide! Ihan viuhuvaa, vaikka sentään ollaan Ranskan vallankumouksen ajassa. Ja lisää hupaa: Sandi-kirjat, Edgar Wallacen wanhaa hyvää plätinää. Vielä mieleen tulee yksi supersymppis; Kapteeni taivaassa, sekin vanha kirja, Mark Twainin.
Pari lisää: Tähtivaeltaja I+II, Jack London Tuomari ja hänen pyövelinsä, Friedrich Dürrenmatt Mukana kuvassa, Jerzy Kosinski Stalker, Igor+ Argadi Strugatski Tähtipäiväkirjat, Stanislav Lem Koko tuotanto, Graham Greene Koko tuotanto, Kurt Wonnegut Kuuma kivi +muut Dortmunder -kirjat, Donald E. Westlake Anus Mundi, Wieslaw Kielar
Joku kaipaa kirjalta jotain, joku taas jotain muuta! Liika taiteellisuus kirjallisuudessa saa minut kuolemaan tylsyyteen! Siinä tarttee olla vähä sitä elokuvameininkiä! Tämähän on vain minun mielipide, eikä mielstäni lapsellinen!! Joku lukee Canthin Minnoja joku Brownin Daneja
Samalla logiikalla voisi tietysti tuomita myös monet elokuvat. Esim joissakin Bergmanin leffoissa on aivan liian kirjallinen tatsi. Lapsellista ;-) Pääasia että lukee ;-) Hyvää jussia muuten kaikille. Lukemista mukaan sateen varalle.
Totta on että valtaosa elokuvista on hyvin lapsellisia, aivan samoilla määreillä kuin koodikin on. Italo Calvinoa voisi sanoa naivistiksi ja hänen tarinoitaan lapsellisiksi, mutta se ei tee niistä elokuvamaisia. ;-D Sanoin kyllä että kirja oli lapsellinen. Ja että siinä on naurettava elokuvamaisuus. Tämä sisältää elokuvaleikkauksen tekstissä -mikä harvoin toimii, edes kunnolla kirjoitetussa tarinassa. DB osaa tehdä huonon ja tönkön tarinankuljetuksen, huonot vuorosanat, erittäin epäuskottavat ihmishahmot. Mutta onhan tämä kirja sentään kai kaikkien kriitikoiden ylistämä? ;-] Ehkä Bergmanilla kirjallinen ote ei vaikuta lapselliselta, tai Bergmanin elokuvat muutenkaan lapsellisilta. Monet nistä kyllä kovin romattisia. Tietysti voi sanoa ettei mikään kirjalisuus ole lapsellista, jottei lapsellisien kirjojen ystävät loukkaannu.
S. Lem, D. Adams, R. Heinlein, H. Harrison, A.C Clarke, I. Asimov, D.E. Westlake, R. Stout, R van Gulig (?), Vonnegut, ...
John Irvingit on välillä jopa hauskoja. Carl Hiaasenilla on merkillisiä dekkareita. Hotakaisella on pari hyvää. Muita hyviä onkin jo lueteltu, Roald Dahl, Lem, Greene ja Vonnegut esmes. jonka kirja Sähköpiano tuntuu päivä päivältä ajankohtaisemmalta.