Nyt tuli kuvattua vähän lähikuvaa yhres tilaisuudes EF 135/2L:llä kun ennen tuli vastaavia juttuja kuvattua EF 70-200/2.8L IS:llä. On siinä vaan terävyydellä eroa täydellä aukolla. Täytyy sanoa että on toi 135 toinen lemppareista, ehrottomasti.
Fujinon 15-45 PZ. Pieni ja kevyt. Ainutlaatuinen sähkömoottorizoom. Kädet ei rasitu eikä selkä vääristy.
Tuota 1.mallin 70-200/2.8 L IS:ää on vuosien mittaan haukuttu, uuremmat kuulemma on parempia. En viittinyt RF:n zoomiin vaihtamaan, kun se ei olisi sopinut 2-runkoon, 5D Mk3.
Noissa vakaajallisissa zoomeissa on paljon lasia. Mainitussa 18 elementtiä, joka tarkoittaa 36 rajapintaa, joilla valo taittuu ja osa heijastuu. Taitaa olla ihan fysiikan lakien faktoja, että pienemmällä linssien määrällä saadaan helpommin aikaan teräväpiirtoinen objektiivi. Siinä 135-millisessä taitaa olla 10 linssiä, joka sekin on kohtuullisen monta. Aikoinaan terävyyden huippuna pidetty Micro-Nikkor 55 mm f:3.5 oli rakennettu viidestä linssistä.
Mun inhokki oli Hasselin Distagon 60/3.5. Siistin näköinen musta lasi. Ei tahtonut terävää kuvaa sllä saada. Oli korjattavanakin kuukausitolkulla, vikaa ei löytynyt. Oli kuulemma kunnossa mutta ei vaan toiminut. Ei tainnut yhtäkään kunnon myytävää kuvaa tulla sillä. Ei sillä Hasselin tähyslasilla tihrustaminen ollutkaan oikein mun juttu, huokaisin helpotuksesta kun sai Mamiya RB:n käsiin, Hasseli on semmonen croppikamera muutenkin. Mutta olis kuvitellut että Distagonin kuva olis edes jostakin terävä, mutta yhtä mössöä oli laidasta laitaan.
Itse en saanut uudella 50 mm CFi -Distagonilla ja uudella Flexbodylla terävää, Planarilla kyllä. Maahantuojan Finlandiakuva Oy:n huippumekaanikko Ylinen sääti Flexbodysta takuuseen jotakin, terävyys löytyi.
Mulla alkaa olemahan omaan käyttöön ihan riittävä määrä kiinteäpolttovälisiä objektiiveja, 24-35-50-85-100 ja 135 milliset. Oikeastansa suosikkikakkuloita kaikki tyynni. sitten 12-24, 24-70 ja 24-105 jotka on pakko olla. Noista RF 24-70/2.8 L IS on toki mieluinen mutta jotenkin tylsä. 70-200/2.8 oli joskus suosikki, mutta ei enää moneen vuoteen.
Mulla on ollut jo aika pitkään käytössä ensin Sony a6000 ja nyt a6600:ssa Canon ef-s 18-135mm kun lähtee ulkoilemaan valoisaan aikaan. Ilta/yökuvauksissa Canon fd 50mm f1,4 tai nyt uutena tulokkaana totuttelen Sigman 30mm f1,4. Tuo sigma tuli hankittua oikeastaan sitä varten että saa alle 2v muksusta tarkkoja kuvia kotona sen tarkemmin keskittymättä asiaan. Tuo a6600 automaattitarkennus on kyllä aika hyvin pelannut. Mutta ihan lempparilinssi on kuitenkin se Canon fd 50mm f1,4 isältä peritty v. -77 ostetun Canon AE-1 mukana tullut. Sen käyttö on vaan jotenkin "maagista", saa hienoja bokeh otoksia ja kun se on tehty vielä oikein, terästä ja lasia!
Kyllä se melkein tuo 50mm on. Kokeeksi otin äskettäin 24mm linssin kävelylenkille ja tuntui kyllä aika oudolta. Paljon siihen mahtuu, mutta mieleistä kuvakulmaa ei meinaa löytää. Siis 50mm linssi on ollut suosikki jo useita kuukausia.
Joo, välillä en tiedä, kummasta pitää enemmän. Zeissistä vai Leicasta. Mulla oli Zeissin 35/2 leicaan ja se oli kyllä virheetön linssi.
Tällä hetkellä eniten päivittäiskäyttöä tuntuvat näkevän kaksi lasia: Canon RF 24-105 f/4 L ja Panasonic Lumix G 25 f/1.7. Tuo Canonin peruszoomi on mainio maisemakuvaajan työjuhta. Skarppi, monikäyttöinen ja fantastinen väritoisto. Ja tarvittaessa sen autofocus on niin poskettoman nopea, että se pysyy jopa puoltoistavuotiaan pojantaaperon perässä vaivattomasti vähän huonommassakin valossa. Paperilla vähän tylsä lasi, mutta sillä kyllä saa paljonkin sellaista kuvaa, joka kelpaa paperille. Tuo Pansun "nifty fifty" taas on halvanoloinen muovipökäle, joka ei paina mitään, mutta tuottaa hämmentävän silmäänkäypää jälkeä. Lähinnä tuolla tulee räiskittyä muksun kasvamista ja kissoja. Mukava vekotin, kun piirto on melkeinpä kaikissa tilanteissa silmää miellyttävää väreiltään ja terävyydeltään, eikä tuo paina yhtään mitään. Jaksaa kanniskella tuota ja GX80:stä vähän pidempäänkin, vaikka sitten yhdellä kädellä.