Tuo on kyllä hyvä kuva ja hyvää laajakulman käyttöä. Sinällään mukavaa, että kuva tavallaan vahvistaa kirjoitetun tekstin. En ole koskaan oppinut käyttämään kaksnelosta enkä edes kakskasia, mutta tuo kuva kyllä vähän innottaa opettelemaan uudella tavalla.
Oli miten oli....EF 24/1.4 L II on tosi vaikia objektiivi käsiteltäväksi. Vastavalosuoja on pyöreä eli sitä ei voi laittaa sitä vasten pöydälle pystyyn. Takapää on sileä päräänpäin kapeneva josta on huono nostaa pois laukun lokerosta ja lisäksi se on pyöreä ilman mitään ulokkeita joten se pyörii ja putoaa kaltevalta pinnalta. Se onkin parhaimmillaan kun on tukevasti kamerassa kiinni.
Useilla objektiiveilla hyvät ominaisuudet tulevat parhaiten esille, kun ne ovat kamerassa kiinni. Mikseipä huonotkin.
Kiitos. Juu, mäkin olen jotenkin aina vähän vierastanut näin laajaa kuvakulmaa. Kun kuvaan zoomilla, niin ensimmäiseksi väännän sen 50 milliin ja laajennan sitten vain pakon edessä. Kun käyttelee 24mm kiinteänä, niin ei ole tuotakaan murhetta. Kun etsimessä katsoo kuvaustilanteessa kuvan nurkat ja reunat, niin huomaa, että venyttääkö liikaa ja pitääkö vähän siirtyä toiseen kuvakulmaan. Potretteja sillä ei taida paljon kannattaa kuvailla, mutta maisemista ja sisätiloista sille kyllä löytyy varmaan paikkansa. Kiiteässä on aika hyvä valovoimakin, F2.8, kun esim. omassa 24-105mm zoomissa suurin aukko on F4. Silläkin on merkitystä. Niin ja sitten vielä se, että tarkennuksen kanssa ei ole niin noko nuukaa. Sinnepäin kun roiskasee, niin tarkkaa on...
Tällähetkellä 70-200mm on varmaan suosikkikakkula, toinen pääasiassa kalastuskuvauksessa käytetty on 14-24mm, mutta jälkimmäinen johtuu köyhyydestä, kun on niin pieni vene....
Käytössä on yksi kamera ja kaksi kakkulaa, Canon EF 70-200mm 1:2.8 L IS USM II ja Sigma 35mm 1:1.4 DG. Käytän melkein pelkästään (~99,9%) ensin mainittua. Pidän kyllä erittäin paljon Sigman kuvien laadusta silloin kun sitä tulee käytettyä, mutta 35-millisellä on vain vähän käyttöä. Lähinnä se on mukana "varmuuden vuoksi" silloin kun ei voi ottaa mukaan isompaa laukkua. Pidän Canonista, koska se on parasta, mihin minulla on varaa ja sopii lähes kaikkiin kuvaustarpeisiini. Luotettava ja kyllin hyvä.
Lähinnä tietysti riippuu mitä kuvaa, onko sillä tarkennusnopeudella merkitystä, mutta kun hinnan huomio niin pistää miettimään ....... Tuo ko. testi sai vain hymyn suupieliin, kun tietää kuinka keskinkertainen E VR on vinjetoinnin ja ca osalta, ettei tuolta S:lta vaadittu kovin paljon olla näiltä osin parempi.
Kyllä tuolla on tullut kuvattua, vielä pari vuotta sitten oli nikonin runko. Tuota E VR:ää ei tullut kuitenkaan ostettua, kun ei mielestäni hinta ja laatu lähinnä ca osalta kohdannut. Huomattavasti halvemmalla sai tamronin vastaavan niin sanotun ykkösversion, joka näyttäisi olevan vielä tänäpäivänäkin optisesti hyvin lähellä tuota nikonin Z S:ää.
Nyt on uusi suosikki. Canon RF 24-70/2.8 L IS USM. Torella mahtava vehje, terävä, nopea tarkennus, hyvä vakaaja, lisäksi mainio säätörengas millä säätyy hienosti herkkyys.
Tällä hetkellä suosikki on Mir 1B 37mm f2.8. Kiinni ILCE-7RM3:ssa. Mirrissä on luonnetta, vaatimattomasti CA:ta ja hyvin vähän distortiota. Ja aivan mahtava flare https://go.pic.fi/kuvat/Laukkuun/Mirflare.jpg/_medium.jpg
Zeiss APO 135/2 lähtee usein mukaan iltaisille foto-kävelyille. Pidän sen mekaanisesta jämäkkyydestä ja kuvanlaatuhan on loistava. Jalusta on myös usein mukana pimeän aikaan ja tarkennuspinottuja kuvia syntyy.
Olympus M.Zuiko 40-150 pro f2.8 ja siinä 1.4 telekonvertteri. Terävä oikeastaan koko matkalla, suht kompakti koko ja f2.4 (4.0 konvertterin kanssa) koko matkalle. Hyvin toteutettu vastavalosuoja. Iso plussa myös että zoomatessa koko ei kasva.
Mun suosikkikakkulaksi on noussut justihin hankittu Canonin RF 35/1.8 . Kiva polttoväli sopivassa koosa mukavahan Ärrähän.
Tamronin 24-70 G2, kun vielä vähän jaksais paria aluetta hieroa tarkennuksesta. Muuten terävä ja kontrastikas lasi neljän - viiden aukon vakaajalla. Alkuun tarkennus vaati säätöä oikein reippaasti.
Olen viime aikoina etsiskellyt vähän "huonompaa" optiikkaa kun "liian hyvillä" tulee niin helposti hirvittävän tylsää ja kliinistä kuvaa. Ei ole mielenkiintoista aina katsella vain supertarkkaa ja objektiivista dokumentointia. Näkemys voi syntyä myös "viallisuuksista", joita käytetään (tietoisestikin) ominaisuuksina. Jälkikäsittelylläkin tulee usein, liioiteltuna, liiankin keinotekoinen fiilis kuviin. Ja mukavaa sekin että muiden hyljeksimät "huonot" optiikat saa usein "sikahalvalla". edit. typonen