Vs: Studiomuotokuvauksen nykysuuntaukset Nykyään kinodigijärkkärin myötä moni (niin minäkin) on hyljännyt jalustan käytön studiokuvaamisessa. Kun kuvanottohetkellä tavallisesti tiiraillaan etsimen läpi, on kamera tullut kuvaajan ja kuvattavan väliin ja suora kontakti juuri ratkaisevalla hetkellä häiriintyy. Keskarilla kuvaten jalustan käyttö on luontevampaa, vaikka onnistuu se noilla pikkukameroillakin jos niin haluaa.
Vs: Studiomuotokuvauksen nykysuuntaukset Ja samahan koskee myös harrastajien käyttämiä malleja, heidän kanssaan myös keskustellaan ja heitä ohjaillaan. Itse olen sitä mieltä, että olisi hyvä hallita kaikki perusvalaistukset, jotta olisi työkalut ideoiden luomiseen. Ainakin omalla kohdallani se vaatii hirvittävän paljon harjoittelua ja hiomista, jotta saisi edes vähän sitä esiin, mitä on päässä mallina. On sama, mikä on lopullinen ihannekuva päässään, ellei hallitse valaistuksen perusteita, ei sitä mielikuvaa pysty toteuttamaan. Perusasiat on hallittava ja jopa muotokuvauksen historia tunnettava. Ne ovat työkaluja ideoiden toteuttamiseen. Kohde ratkaisee tottakai valaistuksen. Yksittäisen ihmisen muotokuvaan voi laittaa hyvinkin etukäteen muotoilevan valon, lapsikuvaan on tehtävä valaistus, että mahdollisimman laajalla kuvausalueella saa kelvollisen kuvan. Mallinohjaukseen vaikuttavat luonnolliset sosiaaliset kyvyt - aistia ihmisestä tunne, miten hänen kanssaan kannattaa kommunikoida. TJukka
Vs: Studiomuotokuvauksen nykysuuntaukset Tähän Jukkiksen vikaan kommentiin on helppo yhtyä ja tottakai myös tuohon valaistuksen hallintaan ja sen perusteisiin. Kohta voin itsekin alkaa harjoittelemaan valaistuksen perusteita.
Vs: Studiomuotokuvauksen nykysuuntaukset HAA! Täällä keskustellaan asiasta! Minä olen alusta asti pohtinut sitä, miten ihmisenä kohtelen ihmistä, josta otan (teen) muotokuvaa. Se välineistö, mikä ikinä sitten onkaan, on aina välttämätön paha. Tämän hetkisen kokemuksen valossa ainakin näyttäisi siltä, että mitä pienemmällä kameralla kuvaa, ja mitä vähemmillä sateenvarjoilla yms. härpättimillä saa homman hoidettua, nini sitä paremmin ihmisestä saa sen olennaisimman kuvattua. Nykysuuntauksista en kyllä tiedä mitään, muuta kuin sen, että suurin osa tienvarsimainoksista ja lehdissä olevista tuotekuvista on ihan järkyttävää paskaa. Tuotekuvalla tarkoitan esimerkiksi jotain H&M -kuvia, joissa ihminen täyttää kuva-alasta 90% ja hepenet 2%...loput on jotain asiaankuulumatonta valkoista/ylimääräistä... no nuohan eivät mitään muotokuvia tietenkään edes yritä olla. Minua myös kyllä häiritsee se, että monet kuitenkin haluaisivat nähdä itsestään samanhenkisiä kuvia kuin muotilehdissä. Ei me varmaan koskaan enää päästä valokuvassa ja muotokuvassa samalle tasolle kuin ammoisina aikoina (~1870-1970), mutta kyllä me varmaan 50 vuoden päästä ihmetellään kun kenelläkään ei ole yhtään valokuvaa 2000-luvulta...
Vs: Studiomuotokuvauksen nykysuuntaukset Ennen muotokuvaa arvostettiinkin enemmän. Olen selailutmonesti kirjastossa vanhoja muotokuvia kirjasta. Yrittänytkin noita 40-50 luvun valaisuja, mutta ei ole oikein onnistunut. JTUkka
Vs: Studiomuotokuvauksen nykysuuntaukset Jos ihan samanlaisia haluaa, niin tarvitset 8x10" kameran, 6 tuntia lyijykynäphotoshoppia negatiiviin ja pari fresnell -valoa (Hurrell's Hollywood Portraits) ;-) -jja