Vs: Armour Kommenttini rajaukseen, vedostukseen ja esilepanoon. Poistan kyllä, jos kuvaaja tykkää kyttyrää. PS-E veivaus tuntui helpommalta kuin runoilu.
Vs: Armour En tykkää, kyttyrää.. Siitähän tuli hieno! Pitää laittaa muita tuolla otettuja esille kun jaksan niitä käydä läpi. Innostus loppui taas siihen kun sain ne muutamat käyttöön menevät valmiiksi...
Vs: Armour Samana iltana räpsästy. Mind Infection: <IMG src="http://asmos.1g.fi/linkitetyt/2_web.jpg"]</IMG>
Vs: Armour Et näit äijii kitaran kans naama vinos piisaa. Vuodest toiseen samannäkösii ruttuturpii savussa ja värivaloissa. Eiks vois kuunnella vaa musaa miks ne äijät tarvii kuvata aina uudestaas kun ei asia siit muuks muutu, kaikki on jo nähty. Erisia et menee backstagelle ja kuvaa suoral salamal mite teinitytöt saa kyytii ja marikessu palaa siin olis jo menoo meinaan.
Vs: Armour Kerjään varmaan verta nenästä, mutta sanottakoon nyt, kun on ollut kauan mielessä. Näistä kuvista paljastuu se, miltä musakuvat näyttävät, jos taitavia valomiehiä ei ole käytössä ja soitetaan päivällä. Kuvat ovat kerta kaikkiaan pliisuja. Olen miettinyt, paljonko musakuviin kuvaajalla on loppujen lopuksi vaikutusta? Valot kuviin tulevat valomiehiltä, esiintyjät soittavat yleisölle, eivät kuvaajille. Mikä on kuvaajan osuus? Rinnastaisin tämän tilanteen tuotekuvaukseen, jossa valot ja tuote asetetaan valmiiksi paikoilleen. Tämän jälkeen on melkein sama, millä kameralla ja kuka kuvan ottaa. Toki täytyy samaan hengen vetoon sanoa, että musakuvissa on valtavia eroja. T Jukka
Vs: Armour Itestäänhän ne kuvat tulee juu ;-). Valomies vaan vääntelee namiskoita. Ehkä kannattaa katsella niitä oikeasti hyviä musakuvia ja verrata huonoihin ja miettiä, että josko siinä kuitenkin jotain tarvis osatakin. Sommittelua ja oikeaan hetkeen osumista kenties? Semmosta kunnon rokkikuvaa nyt vaan ei joka jamppa saa, vaikka olis kuinka ammattimiehet valoja vilkuttelemassa. Ihan kiva nähdä vähän pehmeämmässä valossa kuvattua hevikuvaa, mutta eivät ehkä sillätavalla anna vakuuttavaa kuvaa bändistä. Vähän erilaista kuitenkin mun silmään, vaikka vähän savukonetta ehkä onkin. Vaan kun vielä edustavampia tai tunnelmallisempia pysäytyksiä artisteista sais vielä tommosessa valossa kuvattua. Suosittelen: CAPTURED Live by Pasi Rytkönen
Vs: Armour No tuossa linkissä oli sellaisia keskivertokuvia, on niitä huomattavasti parempiakin. T Jukka
Vs: Armour Selvä :-D. Mut eiks ne ookkaan kaikki samaa? <SIZE size="70"](Joo en ehkä itekkään ihan jokaista noista kuvista huipuksi nostaisi, mutta taso on kyllä korkealla keskimäärin.)</SIZE>
Vs: Armour Jos tarkkaan luet, johan ensimmäisen viestini kohdalla sanoin lopussa, että musakuvissa on valtavia eroja. T Jukka
Vs: Armour Ehkä se kuvaajan osuus on ne erot kuvissa Mites noi maisemakuvat, ku maisemathan on jo valmiina ja valoki tulee auringosta?
Vs: Armour Onko sinulle musakuva = rokkikuva? Eikö muut musiikin genret voi olla musakuvan kohteena? Esim. päivällä vallitsevassa valossa soitettu kamarimusiikki ei kauheasti valomiestä kaipaa.
Vs: Armour Muutama oma ajatus kun puoli elämää menee musiikkiin suorasti tai epäsuorasti liittyvään valokuvaukseen. Vsatatakseni kysymykseen: Riippuu kyllä vähän siitäkin että mitä siellä konsertissa kuvaa. Turha sinne on mun mielestä mennä kuvaamaan ihmisiä joilla on kitara kun ne voi kuvata mielyttävämmissäkin valaistusolosuhteissa... Juuri mikään ei ole niin helppoa kuin "peruskuvan" ottaminen konsertissa sopivalla kalustolla, jos joku hiukan esisäätää kalustoa. Kuvataan vaan niin paljon kuin ikinä kerkiää sitä samaa kitarasta ylöspäin kuvaa (kitaran kaulan puoleiselta sivulta jolloin se katkeaa epätodennäköisemmin) ja sitten valitaan niistä paras jälkeenpäin. Totta kai tässäkin voi epäonnistua (ja varmaan moni epäonnistuisikin monella klubikeikalla), mutta pääsääntöisesti homma on näin. Melko harvoin kuvaajat vaivautuvat hakemaan kuviinsa mitään oman havainnoinnin ja oivalluksen kautta tullutta juttua (ja tässä siis EI ole kyse siitä että osataan sommitella se päin paistava spotti esiintyjän pään taakse), vaan keikkakuvat ovat suurelta osin juuri muottiin sommiteltuja "kitarasta ylöspäin" potretteja ihmisistä. Esimerkiksi se, että oltaisiin sommiteltu jotain etu- tai taka-alalle tuomaan jännitettä kuvaan on melkoisen harvinaista, eikä se edes yleensä sittenkään tee kuvasta niin kovin erilaista, jollei siinä ole jotain ideaa. Mielestäni erilaisen, ennen näkemättömän konserttikuvan ottaminen on erittäin haastavaa. Itse ehkä noin joka 10. kuvatussa konsertissa onnistun ottamaan kuvan jota en ennen tunnista ottaneeni, jos niin asian ilmaisisi. Tiedä sitten, pitääkö "suuri yleisö" ko. otoksista, ehkä ne ovat yhtä samantekeviä kuin muutkin... Toinen puoli asiaa on minulle se, että tietysti tunnen ammattiylpeyttä kun pystyn lehden tilauksesta hoitamaan juttua tukevan kuvan, vaikkei se sillä kertaa sattuisi olemaan se ennennäkemätön otos. (ja muuten, Suomen klubeilla pääsääntöisesti joutuu tekemään ihan helkkaristi töitä että niiden valojen kanssa saa mitään järkevää tarttumaan mukaan. Ihan eri juttu on esim. Hartwall Areena -keikat, jotka pääsääntöisesti onkin pirun tylsiä kuvattavia). (anteeksi että en keksinyt hirveästi sanottavaa ketjun kuvista) Edit: ja tuohon "mikä on kuvaajan osuus"-kysymykseen voisi antaa myös sellaisen vastauksen, että jos joku joskus tulee Jyväskylään ja haluaa kokeilla rock-kuvausta niin voin antaa pienen opastuksen ja käydään kuvaamassa Lutakossa (tosin minä saan sitten veto-oikeuden keikan valinnan suhteen) niin josko toi kuvaajan osuus vähän aukenisi. Nimimerkillä kenties eniten rock-klubilla selvinpäin kontannut ihminen Suomessa.
Vs: Armour Tuo on kyllä hyvä pointti, että ei ne valot todellakaan yleensä ole mitenkään valokuvaajan toiveita vastaavat. Kyllä siinä saa miettiä mitä tekee, että asiallista jälkeä aikaseks saa, kun välillä on muutoin pirun pimeätä ja sitten naamaan paahtaa punanen spotti (esim. Tampereen YO-talolla on näin ollut asian laita). Näin esimerkiksi, vaikka voihan tuostakin hyviä kuvia saada.
Vs: Armour Mäkin muistin tuon musakuvasarjan, en kuvista vaan kaikesta muusta siihen liittyvästä. Se siitä. Musakuvien ottamisessa lienee ongelmana sitä tosissaan tekevillä, kuten kbeellä, että asiakkaiden odotukset seuraavat paljolti sitä, mitä tällä hetkellä musakuvalta odotetaan. Eli samantapaisia kuvia, mitä lehdissäkin näkee. Oman persoonallisen näkemyksen saaminen läpi ei välttämättä ole helppoa, koska asiakkailla on tietyt odotukset. Kysymykseen tullee paljolti se, miten paljon musakuvia analysoi. Kun niitä käy itse paljon läpi, huomaa pienimmätkin erot kuvakulmassa tai valaistuksessa. Näitä eroja eivät välttämättä muut huomaa. Muutoksen pitää olla radikaali, jotta muutkin sen huomaavat. Sama koskee vaikkapa maisemakuvausta tai muotokuvausta. T Jukka
Vs: Armour Hyvät kuvat erottuvat joukosta ihan selkeästi, kun perusshittiä on tarjolla niin järkyttävä määrä. Kyllä sen hyvän musakuvan erottaa joukosta, vaikka ei valokuvausta harrastaisi ollenkaan.