Koiran kusetusta illalla ja komea halo kuun ympärillä. Kotiin tultua kamera laukusta ja jalusta autosta ja pihapiiriin etsimään kohtaa, jossa ei katuvalot häiriköi liiaksi. Paikka kun löytyi, niin oli jo halo peittymässä pilviin. Tuollaisen kuitenkin ehdin saada kennolle. Jotain siitä fiiliksestä tarttui kuvaan. kapa
Vs: Haloo Taitaa olla fiilis vain kuvaajan omissa muistoissa,onhan tässä haloo, muttei fiilistä. T Jukka
Vs: Haloo Kyl täs sentään vähän on sitä fiilistä tai ainakin yritystä, ku useimpiin halokuviin vertaa. Yleensä niissä on vain kuva kuusta/auringosta ja siitä halosta ja se on taas "kivempi nähä ihan itte" ku kuvista. Noi puut ja toi usvaisuus(?) tähän antaa sentään vähän jotain, mutta ei tää oikein yksinään munkaan mielestä toimi. Ehkä jossain synkistelysarjassa menis kivastikin välissä. Tää kuva ei tota haloa edes tartte ja ehkä sen takia onkin parempi ku ne perus-halokuvat. Niissä taas ei oo mitään muuta kuvattu ku se ilmiö (joka lähinnä näyttää linssiheijastumalta tai vastaavalta yleensä ).
Vs: Haloo Niinpä. Tunne useammalle syntyy vain yhteisestä kokemuksesta. Ilmiö, jonka koin, oli minulle ainutlaatuinen, ennen näkemätön. Pilvien tulo toi siihen enemmän valokuvauksellisuutta, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Olen monesti katsonut kuuta kotoisen työpöytäni äärellä, joskus jopa kuvannutkin kolmen ikkunalasin läpi. Pilvenverhon läpi kurkkaava kuu lehdettömän koivun takaa on kaunis näky. Minulle melkein itkun paikka. Tuo halokuva on jotain tuota minulle. Saa olla mitä tahansa muille. Itselleni tärkeä kuva. kapa Lisätään vielä, että tuossa on paljon tilaa tekstille, sopivasti rajattuna vaikka melankolisen saksofonistin cd:n keskikuvaksi jne... Taidan kuitenkin vedostaa itselleni ensin kunnon kuvan seinälleni.